Via dolorosa

Edellisen katastrofaalisen tokokokeen jälkeen mua mietitytti, miten uskallan lähteä uudestaan ja ennen kaikkea milloin. Vuodenvaihteessa olin tehnyt listan lähellä olevista kokeista ja silloin helmikuun puolessavälissä tuntui, että näinköhän jää kaikki keväältä väliin. Pikkuhiljaa kuitenkin päästiin treenimasiksesta yli ja tuntui, että eihän tää niin kamalaa olekaan. Kahdesta viikon välein olevasta kokeesta sain sitten päätettyä toisen, ja niin uskaltauduin kuin uskaltauduinkin ilmoittamaan Haltin Jyväskylään. Koe oli pitkäperjantaina ja huvitti, että ei osuvampaa päivää kokeelle voisi olla, kun tää laji on ollut meille tänä talvena semmoinen Via dolorosa, Kärsimysten tie. Mutta silti tuntui, että tahdon yrittää, tahdon yrittää vaikkei ykköstä tuliskaan. Parempaa fiilistä hakemaan edes.

Kauheasti ei ennen koetta treenailtu, eikä kovin aikaisessa vaiheessa iskenyt jännityskään. Tiesin että paikkis, luoksari, kaukot ja hyppy on varmoja, lähinnä koetta ennen tehtiin hienosäätöjä. Kertailtiin liikkeestä maahanmeno sekä kapulanpito, työstettiin niitä seuraamisen liikkeellelähtöjä. Käännökset jäi sen myötä taas vähän varjoon, mutta whatever. Kisakirjeen tullessa iski kamala jännitys. Koe oli Haukkuvaarassa, jossa en oo koskaan käynyt ja säikähdin kun luin, että sinne ei välttämättä mahdu koirat häkkiin odottelemaan - kai mä jotenkin mietin, että kun viimeksi Tampereella meni alkuvalmistelut hyvin, niin tahtoisin samanlaiset tännekin ja hermostutti, että kun taas menee asiat uudella tavalla, niin jos menee mielentila pieleen tms. Ihan tyhmää kehitellä tuollaisia uhkakuvia! 

Alkuviikosta jännitys unohtui mutta torstai-iltana se iski ihan totaalisesti. Koitin tehdä mielikuvaharjoituksia, mutta ne kaikki päättyivät siten että Halti teki jotain kamalaa :D Eli ei taida sopia mulle sellainen. Perjantai oli ihan kauhea, mua oksetti koko aamupäivän kun jännitti vain niin kamalasti. Jännitti sekin kun olin kuullut että koetta tulisi katsomaan pari tuttua, mun entisen agilitykoutsin vaimo ja eräs toinen nainen, joka treenaa agia JSPKH:ssa. Alokasluokka oli merkattu alkavaksi vasta kolmelta, joten käytiin puoliltapäivin metsässä kävelemässä ja heittelemässä keppiä. Se onneks rauhoitti, Halti sai purkaa energioita ja ite sain vaan olla enkä ajatella liikaa. Lisäksi sain puhua puhelimessa Sarin kanssa, siitäkin sai hyvän tsempin. Sitten olikin aika lähteä ajamaan, halusin taas olla hyvissä ajoin paikalla. Uusin tsemppibiisi soimaan ja matkalla rauhoituin onneks ihan hyvin. Löysin perillekin helposti ja kävin tsekkaamassa hallin ja ilmoittautumassa. Haukkuvaara oli tosiaan pieni, mulla oli häkkikin mukana mutta en viitsinyt ottaa sitä sinne pieneen odotustilaan, kysyin vaan saako koiran käyttää tutustumassa, onneksi sai. Ilmossa jännitys vähän helpotti, kun siellä oli sitten yksi muuramelainen agilitytuttu jo vuosien takaa ja hän kertoi, että tuomari (Marko Puranen) on todella ihana ja lupsakka :D Toinen Jämsä-tutuista tuli moikkaamaan ja yhdessä iloittiin siitä, että mun toive oli toteutunut: me oltiin ekana suoritusvuorossa! Jes miten ihanaa, ei tarvitsisi jännittää paikkiksen jälkeen pitkään eikä taatusti olisi ketään edellistä palkkaamassa koiraansa kehässä. Jes jes jes. 

päivä pääsiäisen jälkeen voi vielä laittaa pääsiäiskuvia

Koe oli todella myöhässä, mun tullessa perille voittaja oli vielä kesken vaikka avoimen ois pitänyt alkaa puoli tuntia sitten. Eihän siinä sit mitään, tuttujen kanssa yleisöön katsomaan. Koutsin vaimo koitti syöttää mulle kaikkee kun olin kuulemma ihan harmaa, mutta en mä koepäivänä pysty aamupalan jälkeen syömään mitään ennen suoritusta. Nyt tosin kun päivä vaan venyi ja venyi, söin yhden mandariinin ennen alokasluokkaa :D Kyllä siinä katsellessa sit onneks vähän rentouduin. Halti nukkui autossa reilun tunnin ja käytin sitä sitten pihalla kävelemässä ja tarpeillaan, vein välillä autoon ja myöhemmin käytiin hallissakin. Aluks tuulikaapissa ja ulos, sitten eteiseen ja yleisötilaan jossa pistin sen maahan ja syöttelin nameja kontaktissa. Pari perusasentoakin, Halti vähän koitti piippailla mutta aika hiljaa oli! Lähdin viemään sitä autolle, mut käytiinkin sitten hakemassa vielä patukka repusta hallista ja kun Halti näki lelun, ei paljon enää muu kiinnostanut :D

koska patukka on paras

Lopulta sitten alkoi alokasluokka, puolitoista tuntia myöhässä. Koiria oli 9, joten tuomarin puhuttelu pidettiin pihalla. Otin Haltin autosta aika sopivasti, ei liian aikaisin tai myöhään. Ei tarvinnutkaan järjestäytyä mitenkään rinkiin ja me ekoina käytiin moikkaamassa tuomari melkein saman tien kun hän oli tullut ulos. Halti oli nätisti, vähän kuikuili muita koiria mutta ihan rauhassa kuitenkin. Tuomari ei onneks puhunut liikoja ja pian päästiin tekemään paikkista. Ahtaan eteisen läpi kulkiessa Halti vähän koitti höntyillä muiden koirien perään, mutta pidin sen kurissa ja selvittiin kunnialla riviin. Taas se vähän vikisi kun muut koirat tuli, mutta kun juttelin sille että shh, kohta tehdään ja liike alkoi, se hiljeni taas kuin naps vaan. Hienosti malttoi muiden käskytysten ajan sekä ennen että jälkeen liikkeen ja makasi rauhallisesti paikoillaan. Saatiin täysi 10, jes! 

Kiitos Tiinalle kuvista :)

Rauhassa ulos ja hallin toisen oven taakse virittelemään. Käveltiin, vähän leikittiin patukalla sekä teetin nameilla temppuja, en kuitenkaan tietenkään nostattanut mihinkään ylivireeseen. Kehään siis mentiin toisesta sisäänmenoaukosta ja tultiin yleisön puolelta ulos. Sisään mennessä eteisessä ei ollut kuin pisteenlaskijat ja seuraava koira, mentiin sisään kun toinen paikkisryhmä meni ulos ja pistin Haltin nyt siihen eteiseen maahan odottamaan nami edessä, minä selkä koiraan päin kuten ollaan nyt harjoiteltu. Toimi! Halti odotteli rauhassa ja suht hiljaakin. Sitten kun näytti siltä että päästään kehään, kutsuin luo ja mentiin sisäänmenoaukolle, koira perusasentoon. Piti antaa kapula mennessä liikkurille, ja sitten tuli pieni jännitysmomentti: liikkuri rupesi kyselemään tuomarilta, saako meidän kapula olla kun siinä on keskiosa neliskanttinen eikä pyöreä. Sen on siis Joonan isä tehnyt ja se on joka ikisessä kokeessa käynyt ilman mitään kyselyjä, mitä koitin sitten selittää. No, onneks se kapula sitten hyväksyttiin mutta harmittaa, kun tää on jo kolmas kerta kun meidän kehäänmeno menee jollain lailla pieleen ihan turhan asian takia. Halti alkoi siinä mun sivulla sitten piipata, mutta komensin olemaan hiljaa ja lopulta päästiin kehään. Sinne tullessa näin, että toisessa oviaukossa, saman laidan nurkassa oli toinen koira näköetäisyydellä. En oo varma ehtikö Halti spotata sen, aattelin vaan että eii hitto, ei taas. Mut sit olin että ei perhana, nyt on pakko koota ittensä ja niin kokosin! Menin siis kehään koira hihnassa ja pidin sen niin kauan kiinni, että se keskittyi muhun ja kun oltiin ekoja, ei ollut samanlaista kiireen tuntua kuin viimeksi ja sain oikeesti rauhassa ottaa Haltin hallintaan perusasentoon. Sitten aloitettiin, Halti hiljeni ja se toinen koirakin lähti näkyviltä pois.

Seuraaminen tuntui kehässä jotenkin kamalalta, mutta videolta katsoin että sehän oli oikeasti aika hyvää seuraamista! Haltin kontakti ei pudonnut liikkeellelähdöissä (wuhuu!), ja vaikka musta tuntui että se meinasi välillä kiihdyttää kohti ääretöntä, niin eihän se meinannut kuin yhdessä kohtaa! Juoksemisessa vähän keuli ja sanoi että väyh, mielessä nauroin että mikä koira mulla oikein on täällä kun olin aatellut että se taas vähän haahuilis seuruussa :DD Kaikki pysähdykset oli oikein napakoita, hitaaseen seuraamiseen siirtyessä istahti koska jostain syystä en antanut sille uutta käskyä. Käännöksissä pääsin tekemään mun ennakoivat merkit, täyskäännös on edelleen kesken mutta vasen oli jo aika hyvä!  En tiiä miks se tuntui kehässä niin huonolta, kun nyt tosta videolta kattoessa on ihan että oho :D Kontakti putoili vain joitakin kertoja ja Halti seuras reippaasti häntä heiluen. Saatiin 8. 

Liikkeestä maahanmeno oli hyvä, annoin kaksoiskäskyn koska musta näytti ettei Halti ehkä mene. Jälkeenpäin ja varsinkin videolta katsoessa huomasin, että olisi saattanut olla vain hidas ja olin itse liian hätäinen, mutta ihan sama. Varmistinpa nyt kuitenkin, siitä 7,5. 
Luoksetulossa Halti teki törkeän hienon, suoran eteentulon mutta sivulle tullessa luikautti laulunpätkän ja pomppasi vinoon, joten se oli 8,5. 

Kapulan pitoon mennessä nolotti, koska Halti bongasi kapulan liikkurin kädessä ja meni sen viereen seisomaan ja haistelemaan kapulaa silleen "hei tää on mun, anna se mulle!" Tuntui että se oli siellä ikuisuuden ja jouduin tosissani komentamaan että nyt tänne sivulle, ja tulihan se sit lopulta :D Itse kapulan pito oli oikein hyvä, siitä 10.
Kaukot oli ihan kivat, alkuperusasentoon tullessa Halti taas mölisi mutta itse vaihdot oli hyvät; vähän hidas istumaannousu tosin joten olisko siksi ollut 8,5.

Hyppy oli ihan hyvä mutta ei niin napakka kuin yleensä, perusasentoa Halti vähän ennakoi ja vikisi siinä, joten siitä 9.
Kokonaisvaikutus 7, huvitti kun tuomari tuli mulle sanomaan että "varmaan tiedätkin miksi se on tämä", sanoin että joo kaverilla on vähän liikaa energiaa. Oli kuitenkin tosi kiva, kun se sanoi että hän tykkää että on parempi, että koiralla on liikaa intoa kuin liian vähän, koska sitä on kuitenkin helpompi hillitä kuin lisätä. 

Kokonaisuudessaan ihan kiva suoritus, Halti tosiaan vähän lauleskeli liikkeiden välillä ja sit joissain noista liikkeissä. Harmi etten saanut niitä videolle vaan Tiina kuvasi pelkät liikkeet, ois ollut hupaisaa viihdettä :D Yhdessä liikkeen välissä, oisko ollut ennen kaukoja, Halti meinasi lähteä kehän laidalle niitä mun tuttuja kohti (vaikka ne ei tosiaan oo Haltille mitenkään tuttuja :D) ja jouduin ihan kunnolla komentamaan että Halti takaisin. Kuitenkin se totteli ja tehtiin hommia yhdessä, ja koira oli niin paljon paremmassa mielentilassa kuin viimeksi (no shit). Onnistuin pitämään oman pään kasassa, Tiina-kuvaajani sanoikin että tosi hyvin pysyin rauhallisena, vaikka koiralla vire nousee niin mä olin tosi tyyni. Jep, pakko olla zen :D Ja yhtään en vapautellut liikkeiden välillä, hillitty suullinen kehu ja sitten vaan sitä "nonni, mennääs tekeen tänne seuraava liike" -juttelua. Mutta jee, me selvittiin kehään ja ulos!
Mentiin hakemaan repusta lelu ja ulos leikkimään, voi että olin iloinen. Halti pääsi autoon huilimaan ja mä menin sisälle katsomaan, joko pisteet oli tulleet. Kehässä en ollut katsonut yhtään pisteitä (paitsi sen kokonaisvaikutelman) kun keskityin vaan täysillä koiraan. Tuntui kuitenkin siltä, että liikkeistä pitäis tulla tasaista seiskaa-kasia. Puhelin käteen ja tulossivu auki, sieltä selasin liike kerrallaan pisteet läpi. Ja aaaaaa, siellä luki että 173,5 p ALO1!!! Hymyni leveni entisestään ja menin kuiskaamaan tutuille, että se oli kuulkaas meidän toinen ykköstulos! Sain onnittelut, laitoin viestit Sarille ja Joselle ja pystyin vihdoin istumaan alas ja syömään eväät. ihanaa kun nyt pystyi vain olemaan ja katsomaan muiden suoritukset. lopulta sitten saatiin alokasluokka päätökseen ja oli aika palkintojenjaolle. meidän sijoitus oli 4/9 ja olin kyllä edelleen tyytyväinen! Mukava koe, tosiaan kiva ja rento tuomari, tykkäsin. Siinäpä sitten ajelin iloisena kotiin, Halti sai herkkuja ja mäkin söin kunnon pääsiäisaterian. Vähän kyllä jo kotiin päästyä huimasi pitkän päivän ja syömättömyyden jälkeen..

Aaaaaa olin niin onnellinen. Mä en siinä illalla pystynyt mitään muuta kuin leijumaan, lojumaan sohvalla ja nollaamaan päätä telkkarin ääressä. Me saatiin vihdoin ja viimein toinen ykköstulos, hyvillä pisteillä ja ihan kelvolla suorituksella! Ei se vieläkään ollut yhtä hyvä kuin eka ykkönen, mutta parempaan päin mennään koko ajan. Vielä on paljon töitä tehtävänä mutta mehän ei luovuteta! Ja nytkin oltiin tehty töitä tän eteen ja se näkyi. Halti oli paremmassa mielentilassa, mä pääsin mun kamalasta jännityksestä niskan päälle ja voitin sen, me selvittiin. Tämä kärsimyksen tie kannatti kulkea, ei tarvinnutkaan ristiinnaulita uskoa meidän osaamiseen :D Nyt alan viimein uskoa itsekin, että ne liikkeet on oikeasti aika mukavasti hallussa ja ennen seuraavaa koetta voi keskittyä enimmäkseen sen mielentilan ja häiriönsiedon viilaamiseen. Ja mun jännityksensiedon, ylipäätään sen tilanteen hallitsemisen. Oon vaan niin iloinen ja yksinkertaisesti helpottunut. Jotenkin tuntuu, että se viimeinen koularista uupuva ykkönen on ehkä helpompi kerätä, kun nyt tietää ettei puutu enää kuin se yksi, ja sit se todellakin on siinä. Ja oon oppinut tän talven tokomatkan aikana ihan hurjasti! Seuraavaa koetta ei oo ihan vähään aikaan tiedossa, mutta töitä tehdään ennen sitä. Nyt ei olla kuitenkaan edes tehty palauttavaa treeniä eikä mitään tokoon liittyvää kokeen jälkeen, koska ollaan vietetty pääsiäistä perheen kanssa. Family time, rentoa oloa, paljon hyvää ruokaa ja ulkoilua. Todellista pään nollausta niin ihmisille kuin koirille.