I wanna try even though I could fail

Hankikannoilla viime viikolla.

Kontaktikurssin viimeinen kerta oli viikko sitten. Paikalla oli vain kolme koirakkoa meidän lisäksi, ja oli oikein mukava, rauhallinen hyvän mielen vika kerta. Tehtiin ekana ohitusharjoitusta, lopultakin ulkona eikä enää sisällä hallissa! Meidät jaettiin pareihin, joista kaksi jäi keskelle hallin pihaa ja kaksi meni nurkan taakse piiloon, josta ne yksi kerrallaan ilmestyivät näköpiiriin ja kävelivät pienen seuruulenkin toisten edessä. Pihalla olevat koirat siis harjoittelivat toisesta luopumista ja liikkuvat koirat ihan kontaktikävelyä. Halti oli ekana paikallaan olevassa parissa ja ulos tullessa se selvästi kiinnitti enemmän huomiota hajuihin ja ympäristöön. Ajattelin että se hinkuisi kovasti muiden perään, mutta sainkin yllättyä tosi positiivisesti! Ideana oli palkata koko ajan toisen koiran ollessa näköpiirissä, vaikkei koira välttämättä ottaisi kontaktia. Halti kuitenkin alkoi hyvin nopeasti tarjota katsekontaktia kun hoksasi, että namia tulee siten jatkuvalla syötöllä. Tokalla kierroksella se alkoikin tehdä ihan sellaista jojoliikettä päällään, vilkaisi toista koiraa ja sit saman tien mua :D Olin yhtä hymyä ja kouluttajakin kehui, kuinka hienosti Halti alkoi tarjota kontaktia itse. Halti oli vieläpä siinä perusasennossa ihan hiljaa, alussa vähän vinkui ja sitten väliajalla kun namibaari menikin kiinni :D Mutta siitä pian siirryttiin hallin kulmalle kun vaihdettiin osia. Piha oli tosi jäinen joten kävelin seuruupätkillä luonnottoman hitaasti, ekalla kiekalla Halti jäikin kuono pitkällä haistelemaan muiden perään mutta jatkoi kyllä sitten hyvin matkaa mun kanssa. Tokalla kierroksella käveli jo hienosti katsekontaktissa :) 

<3

Seuraavaksi tehtiin ohitusharjoitus pareittain pihalla, kierrettiin ensin pareittain sellaista suorakulmiota jota pikkuhiljaa pienennettiin niin että tultiin jo suoraan vastakkain. Haltilla sujui tosi hyvin, se ei välittänyt toisesta koirasta yhtään ja napotti mua vaikka pysähdyttiinkin ja toisen kohdalla. Hieno mies! :) Sitten sisälle lämmittelemään (kädet oli ihan jäässä kun tuuli) toisen parin tehdessä saman. Tässä välissä harjoittelin Haltin kanssa sitä maassa pysymistä nami edessä, hienosti malttoi. Seuraavaksi oli luopumisharjoitus, jossa hallin toiseen päähän oli levitetty isoon rinkiin tosi paljon erilaisia leluja, herkkupurkki ja muita esineitä. Se piti kiertää koiran kanssa taas hihna vyötäröllä, ja päästiin Haltin kanssa ekana tekemään. Olin tosi ylpeä siitä, se ei yhtään huomioinut leluja vaan seurasi hienosti! Kiersinkin muutaman lelun ympäri matkan varrella kun Halti ei välittänyt mitään :) Muiden vuoron aikana harjoiteltiin rauhoittumista/käy siihen -käskyä ja sekin sujui hyvin, joskin tunnin lopussa Halti ei olis oikein malttanut enää. Vaihdoin sitten varsinaiseen paikkikseen ja siinä oli hienosti hiljaa :) 

Nyt on sitten tosiaan kontaktikurssi taputeltu päätökseen, jäi kyllä hyvä mieli tästä vikasta kerrasta! Olin aatellut että Halti ei kuuntelisi ulkona yhtään, mutta sai kyllä tosiaan yllättyä kaikin puolin positiivisesti :) Mulla oli näin kurssin loppuvaiheilla vähän ristiriitaiset fiilikset - se oli tosi mukava ja rento ja harjoitukset oli hyödyllisiä, mutta toisaalta mulla oli vähän sellainen olo että reputin meidän tavoitteet kurssin suhteen kun sen aikana kuitenkin tuli se murkkuilu ja karkaaminen kokeessa. Toisaalta se on vain ikävaihe ja Halti on kyllä joissain asioissa edistynyt huomattavasti. Varsinkin nyt loppuvaiheessa piippaaminen on vähentynyt, mutta osittain se johtuu varmasti myös näistä helmi-maaliskuun koulutuspäivien vinkeistäkin. Joka tapauksessa kaikki kurssin peruskontaktiharjoitteet ja kotiläksyt on kyllä olleet hyödyllisiä, hyvin on palautunut itsellekin mieleen tuollaiset perusjutut. Tää vika kerta antoi kyllä aihetta olla ylpeä pienestä murkkupojasta, ja toisaalta joissain pienissä asioissa se tuntuu taas omalta itseltään. En uskalla vielä iloita että se teineily olis mennyt ohi, kun varauduin sellaiseen puolen vuoden kriisiin mutta katsellaan miten tuo tekeminen ja oleminen nyt kehittyy :D Oon kuitenkin tosi iloinen kurssista, oli mukava olla siellä! Mutta ei mulla mitenkään haikea fiilis sen loppumisesta ole, kestihän se pitkään ja nyt on kiva jatkaa vähän uusilla jutuilla, kun mullakin on tää kevät aika rikkonainen. 

Agilityssä tosiaan pidettiin viime viikolla taukoa puomista, se on saanut hautua. Keinun suhteen sen sijaan edistyttiin paljonkin ottaen huomioon edellisen takapakin. Oon tehnyt ihan bang gamen alkuopetusta rohkaisuna Haltille ja se on kyllä reipastunut. Päästiin viime viikolla jo minipöydälle! Halti meni tosi reippaasti keinulle ja pamautti alas ilman mitään jännitystä. Hihii :) Tän viikon treeneissä taas saatiin jo pöytä pois sekä nostettiin/jyrkennettiin keinu kisakorkeuteen. Halti kiipesi joka kerta reippaasti ja pamautti keinun alas, voi vaude! Ehkä sillä on sittenkin toivoa :D Lisäksi esittelin Haltille tässä jollain vapaavuorolla kuudenkympin rimat, tähän mennessähän tuo on hyppinyt sen korkuisia vain satunnaisesti radan osana. Hyvin meni, kerran kolautti vikalla esteellä alas mutta se ei Haltia haitannut; jatkossa uskaltaa siis niitäkin aina välillä laittaa radalle. Lisäksi ollaan otettu kepit osaksi rataa, toistaiseksi on vielä hakeminen vähän epävarmaa ja toisinaan Haltilta loppuu usko kesken pujottelun eikä jatka loppuun?? Silloin alkuopetusvaiheessa harjoiteltiin kyllä kauempaakin ja erilaisista kulmista lähetyksiä ekaan väliin, mutta viime kuukausina se on kyllä jäänyt, hyi minua.  

Tässä kohdassa oli niin ihana valo <3

Ai miten niin keppihullu :DD

Kirjoittelin tän tekstin alkupään joskus viime viikolla ja voin muuten nyt todeta, ettei Haltin teiniperseily ole todellakaan mennyt ohi :D Viikonvaihteessa se karkasi multa lenkillä, meni pellolla moikkaamaan toista koiraa ja sen jälkeen kävi saman lenkin aikana vastaantulevien ihmistenkin luona?? Mä olin ihan järkyttynyt ja niin turhautunut, tää tilanne on mulle niin tuttu Nemon myötä enkä olis uskonut että vielä joskus oon siinä. Kun Halti keksi tän homman, se vielä maanantainakin teki saman tempun siinä pellolla eri koiralle. Oikein katsoi mua ensin silmiin että moi mä meen nyt ja sitten kiitolaukkaa toisen luo. Aaaaargh! Saan karjua nielurisani pellolle eikä mitään vaikutusta, ei auta muu kuin juosta perään ottamaan se kiinni, torumaan ja tietysti pahoittelemaan toisen koiran omistajalle. Pitäis olla joku etälamautin käytössä :D Harmitti niin paljon, mutta vihelsin pelin poikki saman tien. Tällä viikolla ollaan lenkkeilty pitkässä hihnassa ja palauteltu mieleen meidän arjen sääntöjä. Minä en hitto vie luovuta, mehän selätetään nää haasteet!

On Halti ollut kilttikin, ja ollaan koettu onnistumisia ja kivoja hetkiä. Ollaan saatu uusia koirakavereita, meidän uudet (tai no, vasta nyt alkuvuodesta "löydetyt" :D) naapurit, aussiet Fanta ja Fazer sekä labbispoika Huima. Fazer ja Huima on Haltin kanssa melkein samanikäisiä, ja on kiva että molemmat tulivat Haltin kanssa heti toimeen. Huiman omistaja Kreeta sanoi, että Halti voisi toimia "terapiakoirana", kun se parantaa epävarmojen koirien kokemuksia :D Haldirin koirasosiaalisuuden hyviä puolia, ei ikinä tarvi miettiä tuleeko se jonkun kanssa toimeen. Se puhuu tosi hyvin koiraa ja varsinkin Huiman kanssa huomasi hyvin, kuinka Halti välttää konflikteja viimeiseen asti; se on tosi rauhantahtoinen mutta kuitenkin uskalsi leikkiä. Toivottavasti päästään pian uudestaan näkemään kaikkia! Fazerin ja Fantan kanssa ei vielä ole kuvia, mutta eiköhän niitäkin jossain vaiheessa saada :) 

Oon nyt joka aamu herännyt seiskan maissa pirteänä, kun aurinko paistaa ikkunasta. On kivaa kun kevät tulee ja on valoisaa, mutta toisaalta on vielä lunta. Maaliskuu on mun mielestä yks vuoden parhaista ajoista, sen sininen valo on jotain aivan erityistä. Ihanaa kun on vielä lunta (ja nää loistavat hankikannot), muttei ole kylmä ja kurakelit on vielä vasta tuloillaan.
Toisaalta oon ollut viime päivinä hirveän väsynyt. Yliopistolta tullessa on pakko ottaa päikkärit kun väsyttää vain niin kamalasti, mihin varmasti vaikuttaa myös kahden viikon flunssakierre joka tosin onneksi tuntuu nyt olevan takana päin. Mulla on myös ollut nyt joka viikolla tenttejä mikä myös väsyttää, enkä viimeisimpään jaksanut lukeakaan. Ensi viikolla luen sitten kunnolla ja toivottavasti osaan uusinnassa sen verran, että pääsen läpi. Ahdistaa myös yksi pedakurssi, ai että vihaan ryhmätöitä jossa ei saa itse valita ryhmää, se on niiiin helvetin hankalaa varsinkin jos kukaan muu ei tee oikein mitään. 

Oikeastaan mua välillä ahdistaa koko opiskelijaelämä. Kuinka toisinaan haluaisinkaan jo harpata siihen elämänvaiheeseen kun olisi (toivottavasti) työpaikka, voisi alkaa rakentaa omakotitaloa ja omistaisi auton ja voisi pitää useampia koiria. Tympii kun on koko ajan rahat tiukilla (koira on aikamoinen ylellisyystuote..), mutta toisaalta myös nautin tästä elämänvaiheesta täysillä. Bilsa on kivaa ja raha on toisaalta vaan rahaa. Toisaalta bussilla kulkeminen rajoittaa (aikataulut, kun pitää lähteä tuntia ennen treeneihin), toisaalta se on vapauttavaa (ei tarvi miettiä bensoja, muita kuluja tai korjauksia). Ja loppujen lopuksi tuntuu siltä, että juuri tässä vaiheessa elämää asioiden vaan kuuluu mennä näin. Oon edelleen tosi onnellinen siitä että tulin just Joensuuhun ja Uefiin, mulla on yhä semmonen tunne että tänne mä kuulun, oon omalla alallani ja tyytyväinen. Oon kiitollinen koirasta, avomiehestä ja ystävistä joita parempia ei ookaan. Tiedä sitten johtuuko vaan lisääntyneestä valosta ja siitä että tykkään noin muutenkin maaliskuusta kovasti, mutta kuitenkin oon ollut aika iloinen, kaikista koiran ja kouluhommien kanssa koetuista vastoinkäymisistä huolimatta. Asiat on aina järjestyneet ennenkin, niin jospa ne järjestyy nytkin. 

Me tultiin eilen Haltin kanssa pääsiäislomalle Keski-Suomeen, ja illalla meidän (Joensuun) seuran Poksin vuosikokouksesta kantautui mukavia uutisia: Halti sijoittui vuoden 2015 tokokoira-kisassa toiseksi! Jee, hyvä me :) Näiden kuvien myötä toivotamme lukijoille rauhallista ja mukavaa pääsiäistä.