Parempi vuosi

Höhö enpäs muista milloin viimeks oisin kirjoittanut blogia näin "reaaliaikaisesti"! Hassua, mulla on selvästi liikaa aikaa lomalla. Kuten ennen joulua kirjoitin, ajattelin että voisin ehkä laittaa taas kepit takapihalle. Kuten joulun jälkeen kirjoitin, tänne tuli pakkaset joten en saanut hakattua keppejä maahan takapihalle. No, viikonvaihteessa tuumasin että pääsenhän minä kentälle tekemään ihan oikeita keppejä, kun ei kuitenkaan niin kylmä ole, eikä lunta maassa. Maanantaina sitten ajelin kentälle, mutta minulle selvisi että kontti ja oven lukko olivatkin jäätyneet kiinni, joten en päässyt tekemään keppejä kentällekään :DD Käytiin sitten Haltin kanssa lenkillä ja vähän pelleiltiin matalalla pk-A-esteellä. 

Onneksi samana iltana, juuri sopivaan saumaan, Evie sitten laittoikin viestiä ja kysyi treenaamaan Kana-areenalle seuraavana päivänä. Mehän mentiin, ja ai vitsit miten meni hyvin!! Mitään erityistä en suunnitellut keppien ja kontaktien lisäksi, mutta tehtiin me hallissa ollutta kivaa radanpätkääkin joka tarjosi hyvää irtoamistreeniä. Aloitettiin kuitenkin kepeillä, jotka meni älyttömän hyvin, paljon paremmin kuin edellisviikolla! Halti teki hienosti molemmilta puolilta, ja kokeilinpa sitten yhdistää niihin putken, ennen keppejä. Olin varma ettei Halti tajua sitä, mutta sepä hakikin kepit ihan oikein ekaan väliin, suorasta putkesta tultuaan!! Vauhti oli tosin joillain kerroilla niin kova, että se oikean aloituksen jälkeen ajautui ulos kepeiltä, mutta onnistui myös pujottelemaan ihan oikein kaikki kuusi. Vautsi vau, minun hieno! Se pujotteli niin taitavasti, vähänkö olin ylpeä <3

Tehtiin myös keinua, Halti taas pysähtyi jo heti taitekohdan jälkeen joten piti namilla ohjata se alas kontaktille. Voihan kumma, ehkä mun pitäisikin opettaa se tyyliin ryömimään keinun päähän tai jotain vastaavaa? Luulisi, ettei jänskättäisi/tuntuisi se tärähdyskään niin pahalta kun laskeutuisi matalana keinun pinnassa alas ja olisi enemmän tarttumapintaa. Pitää kysyä kouluttajalta sitten, kunhan taas ryhmätreeneihin ensi vuoden puolella palataan! Keinun lisäksi tehtiin myös puomia, Evie heitti palloa. Alussa Halti räiski pari kertaa törkeän korkealta yli, mutta kyllä se sitten muutaman kerran osuikin hienosti! Laukka osui vieläpä juuri kontaktin keskelle, eikä yläreunaan. Näiden jälkeen riemukehuin aina ihan valtavasti, vitsit se oli pätevä! Ei tehty kuin muutaman kerran ja lopetettiin tietysti onnistumiseen. Halti muuten suoritti puomin nyt nopeammin kuin Poksilla ikinä, laukkasi ihan raivolla ylösmenonkin. Hehe. 
Rallateltiin sitten tosiaan myös rataa, tuli hyvää irtoamistreeniä ja kokeiltiin miten vieras ja vaikeampi rengas sujuu. Hyvin sujui, Halti teki renkaan joka kerran oikein :-) Oli ihan huippukivat ja onnistuneet treenit! Lopetettuamme käveltiin vielä hallin takana olevalla pellolla ja colliepojat sai rallailla yhdessä. Halti ja Keijo on tosin nyt kasvaneet viattomista lassielapsista isoiksi pojiksi, ne vähän jäykistelivät toisilleen ja Keijo sanoi että hän on muuten pomo! Mutta mitään kränää ei tullut. On ne söpöjä :> 

Taas se pölli mun lapasen kuvanoton jälkeen.. Déjà vu viime vuodelta!

Pystykorvat ja Kepulin söpöt korvat ;)

Halti onkin saanut juoksennella pelloilla oikein urakalla, kun oltiin tää alkuviikko maalla Joonan kotona. Eilen tultiin takaisin kotiin ja tänään vietellään uuttavuotta perheen kesken. Minua vähän ahdistaa kun vuosi 2015 loppuu. Se on ollut niin hyvä vuosi, ja mulla on nyt tupannut viime vuosina menemään vähän niin, että joka toinen vuosi on hyvä ja joka toinen ihan surkea. Toki jokaiseen mahtuu niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, mutta noin niin kuin yleisesti.

Tässä viime viikolla puhuttiin erään ystäväni kanssa koiramaailman raadollisuudesta, ja sivuttiin siinä samassa nykymenon kamalaa tuloskeskeisyyttä. Se on ollut mielessä pinnalla nyt, kun joka koirablogissa listaillaan tulevan vuoden tavoitteita, jotkut tosi yksityiskohtaisesti kaiken maailman titteleitä ja muita. En tuomitse sitä, jokainen tekee kuten tahtoo ja uskon (tai ainakin haluan uskoa) että jokainen tietää itse, millaiset tavoitteet sille omalle koiralle on realistisia. Mutta samalla kuitenkin toisinaan mietin, että toivottavasti jokainen koiraharrastaja ihan oikeasti tajuaa, kuinka mielettömän onnekas ja etuoikeutettu on jo siinä, että omistaa sen koiran ja ylipäätään saa/pystyy harrastamaan sen kanssa. Ymmärtää, että sen koiran arvo on jossain ihan muussa kuin titteleissä ja tuloksissa. Tai ainakin pitäisi olla.
Meni vähän diipiksi, mutta tämä aihe on mulle henkilökohtaisesti läheinen ja toivon, että voin palata siihen täällä blogissa, kunhan saan aikaiseksi joskus yhden tietyn postauksen kirjoittaa. Mutta se kumpuaa varmaan osittain siitä, kun mulle käy yleensä niin että jos jotain sanon ääneen tai kuvittelen mielessäni liian pitkälle, niin kohtalo musertaa sen seuraavassa mutkassa ja karma lyö märällä rätillä naamaan. Siksi en aio suureen ääneen mitään tavoitteita huudella täällä blogissa, mutta katsaus kuluneeseen vuoteen on ihan mukava tehdä. Ja tätä vuotta 2015 minä muistelen oikein mielelläni, koska se oli aivan huikea! 

Tänä vuonna me opittiin ja koettiin Haltin kanssa tosi paljon uutta ja ihanaa. Alkuvuodesta aloitettiin viikoittaiset agilitytreenit Poksin pienryhmässä; alussa oli vähän vaikeaa koska ei vielä osattu paljon mitään, mutta pikkuhiljaa edistystä tapahtui. Treenattiin tokoa collieporukan viikoittaisella hallivuorolla ja keväällä päästiin vihdoin aloittamaan myös säännölliset hakutreenit, joissa Halti edistyi alun haasteista huolimatta hienosti! Huhtikuussa Halti täytti vuoden, käytiin möllitokossa nakkiluokassa ja Johanna Nivalan viettikoulutuksessa. Keväällä ja kesällä reissattiin paljon ja vietettiin ihana kesäloma. Meillä kävi Jämsässä kavereita koirineen kylässä, käytiin Saariselällä vaeltamassa ja treenattiin fiiliksen mukaan. Alkusyksystä taas hakuiltiin ja myöhemmin tokoiltiinkin ahkerasti. Agilityssä tuli vähän takapakkeja, mutta loppuvuodesta ihan huikeaa edistymistä vaikka millä lajin eri osa-alueilla! Käytiin vuoden aikana myös peräti kerran match show:ssa ja kahdessa näyttelyssä. Ja ennen kaikkea, uskalsin ylittää kisakynnykseni ja -jännitykseni ja startattiin virallisissa tokokokeissa! Oon niin ylpeä siitä. Käytiin tänä vuonna myös terveystarkeissa ja todettiin että Halti on luustoltaan terve poika :-) Tein Haltille oman blogin ja se sai jo yli 20 seuraajaa :o Kiitos teille kaikille!

Vuosi sitten en uskaltanut mitään varsinaisia tavoitteita listata, mutta kaikki pienet pohdinnatkin kyllä ylittyivät! Vuotta takaperin tai edes vielä viime kesänä en voinut kuvitellakaan että starttaisimme kokeissa tänä vuonna, mutta niin vain saatiinkin tokon alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi jo nyt ja lähdettiin. Neljä koetta, joista jokaisesta tulos ja plakkarissa yksi ykköstulos. Jaksoin pitää motivaatiota yllä tokon/tottiksen treenaamiseen vaikka välillä tuntui, että vihaan tätä eikä tuu mitään :D Ja todellakin opeteltiin vuoden aikana paljon uutta, erilaista ja monipuolista. Päästiin tekemään hakua tosi paljon mistä oon iloinen, koska haku on superkivaa! Edistyttiin agilityssä ja kisattiin möllikisoissa hienolla menestyksellä. 

Katsokaa mikä pallokala se on! :'D

En erityisemmin toivonut/uskaltanut toivoa terveyttä koiralleni, mutta suureksi ilokseni Halti pysyi tänä vuonna varsin terveenä. Purenta tuli kuntoon ja haavereilta vältyttiin, Halti taisi ontua kerran koko vuonna kun se kesällä löi takajalkansa parvekkeen pöytään makuulta noustessaan :D Nyt syksyllä sillä oli muutaman kerran ripuli, mutta muuten se on ollut terve kuin pukki! En suunnitellut virallisia terveystarkastuksiakaan välttämättä tälle vuodelle, mutta kun Johanna-kasvattaja järkkäsi pennuille joukkotarkin, niin tietysti me sinne mentiin, kun saatiin vieläpä samalla tilaisuus kyläillä Jymy-veljen ja perheensä luona! Luuston osaltahan kuvat olivat priimaa, silmätkin käytännössä terveet kun toisessa oli vielä vähän CRD-rihmoja jäljellä. Oon kyllä niin kiitollinen tästä(kin). <3 Elettiin ja treenattiin normaalisti, jännitin etukäteen vain kuvauspäivänä. 

Itselleni asetin tavoitteeksi saada pääni kuntoon ja normaalin arjen ja unirytmin. Olla parempi ihminen itselleni ja läheisilleni. Osittain ne toteutuikin. Oon edelleen kyynisempi kuin joskus ennen, mutta toisaalta oon toipunut koirien kuolemasta koko ajan enemmän. Ja oon tän vuoden aikana oppinut, että oon vahvempi ihminen kuin luulinkaan. Arki on ollut edelleen välillä aika hektistä ja unirytmi on yhä päin seiniä, mutta ehkä se siitä. Olin itselleni armollisempi ja osasin suhtautua joihinkin asioihin huolettomammin kuin aiemmin. Hyvä minä.

Kuten viime vuonna toivoin ja otsikossakin lukee, 2015 oli tosiaan parempi vuosi. Oikeasti aika huippu. Siksi mua ehkä pelottaakin, että mitä kamalaa ensi vuoden puolella vaanii kun kerran nyt saatiin niin paljon hyvää. Toisaalta on lohdullista, ettei voi tietää. Joten ehkä mä vaan nyt annan sen uuden vuoden tulla ja otetaan vastaan mitä annetaan, kun ei muuta voi. Muutamia pieniä tavoitteita koiraharrastusten suhteen minäkin toki olen päässäni pyöritellyt, mutta niitä en tänne kirjaa. Haaveilla ehkä uskallan. Ensi kesänä on Suomen Collieyhdistyksen 70-vuotisjuhlat, erikoisnäyttely ja eri lajien rotumestaruudet samassa suuressa tapahtumassa, joten sinne olisi mukava osallistua. Kasvattajakin sanoi, että haluaisi nähdä Haltin tokomestiksissä.. :D Ensi vuonna varmaan siis jatketaan kokeissa käymistä ja luultavasti aletaan opetella jotain uusia liikkeitä. Me tarvitaan jo vaihtelua! Ja muuten, ilmoitin meidät yhdeksän kerran kontaktikurssille! Se on siis meidän oman seuran järjestämä, alkaa heti tammikuussa ja uskon, että on varmasti hyödyksi meille. Ohitusharjoitukset ja kontaktin vahvistaminen häiriössä on just sitä, mitä me nyt tarvitaan :)

Paraslaji agilityn parissa toivottavasti jatketaan ensi vuonna mahdollisimman aktiivisesti treenailua, jospa yritetään saada myös ne kepit ja kontaktit kuntoon. Ja vois kai sille esitellä jo kuudenkympin rimatkin joskus. Halti itse asiassa meni nyt loppuvuodesta jollain radalla sellaisen aidan, kun se oli vain yksi ja helpossa kohdassa. Halti on hieno. Meillä tosiaan vaihtuu ryhmä ensi vuoden alusta, kun tämän vuoden vetäjämme ei enää jatka kouluttamista. Mutta me onneksi päästiin juuri siihen ryhmään mihin ensisijaisesti hainkin ja treenipäiväksi vaihtuu maanantai :) Niin, ja olisi huippua jos päästäisiin ensi vuonna johonkin agilityvalmennukseen/-koulutuspäivään! Meidänkin seuralla käy aika usein ulkopuolisia kouluttajia, niin jospa ensi vuonna uskallan lähteä ja aikataulut ja rahatilanne sallisivat jonkin sellaisen. 
Toivottavasti päästään ensi vuonna myös taas hakumetsään säännöllisesti kunhan kelit sen sallivat! Pitäisi varmaan alkaa sitä rullaa jo opettamaan myös :D Minä itse varmaan yritän parhaani mukaan jatkaa ensi vuonna pääni kuntoon saamista ja normaalimman arjen ja unirytmin rakentamista. Toivon, että ensi vuonna ei tapahdu mitään kovin kamalaa ja että sekin voisi olla kiva vuosi.

Joulu kultainen

Meillä on ollut oikein mukava loma ja joulu. Viime viikon alussa käytiin treenailemassa agilityä Kana-areenalla, mutta loppuviikko ollaan vain otettu rennosti ja nautittu pyhistä ja yhdessäolosta. Maanantaina oltiin Haltin kanssa vanhan agilityryhmäni treeneissä varakoirana, ja ihan kivasti meni. Fiilis oli ehkä vähän erilainen kuin mitä se oli silloin ryhmän alkuaikoina - tavallaan tuttu, turvallinen ja kodikas mutta toisaalta tuntui että jokin oli erilaista. Treeneissä oli kiva rata, Joensuussa tottumiimme verrattuna paljon helpompi :D Alussa kun sai lämmitellä vapaasti, tein Haltin kanssa keppejä (kuutta/puolikkaita). Halti kävi aluksi vähän kierroksilla, se ei tuntunut tajuavan koko keppejä vaan tarjosi monta kertaa putkeen juoksemista. Jätti muutaman kerran jonkun välin pujottelematta, mutta löytyihän se oikea pujottelukin sitten sieltä :) En tehnyt nyt kuin toiselta puolelta, kun alussa oli niin paljon säätöä ja aikaa oli rajallisesti. 

Siskot ja niiden koirat mökillä aattona.

Kattis osallistuu joulunviettoon

Itse rata meni ihan hyvin, joskin tein itse ihan tyhmiä mokia vaikka mitään hirveää haastetta radalla ei ollut :D Unohdin ottaa koiran mukaan enkä ohjannut tarpeeksi huolella jne. Mutta oon ihan älyttömän ylpeä, että saatiin useampi onnistunut poispäinkäännös!! Suoran putken jälkeen oli vinosti oikealla aita, jonka jälkeen rata jatkui putken suunnasta katsottuna vasemmalle. Koutsi suositteli takaakiertoa ulomman siivekkeen kautta ja niin useimmat muutkin tekivät, mutta sanoin että minä tahdon ainakin kokeilla poispäinkäännöstä koska me ollaan sitä nyt viimeisimmissä Joensuun treeneissä harjoiteltu kovasti. Ja Halti kuunteli hienosti mun kääntävää huutoa putkesta tullessaan ja saatiin joka kerralla se onnistumaan juuri niin kuin pitikin! Ollaan me jotain opittu :) Puomia ei radalla ollut, mutta A kylläkin jossa en palkannut lelulla kertaakaan. Halti otti joka kerta hienosti kontaktin josta toki aina naksautin :) Keinulla olin tyhmä, en jarruttanut Haltia tarpeeksi joten se otti ekalla yrityksellä lentokeinun :< Vähän hidasteli sitten seuraavilla toistoilla, tokalla radalla pysähtyi hieman liian aikaisin muttei epäröinyt ekan radan toilailusta huolimatta. Ja musta se keinu oli jyrkempi/korkeampi kuin millä me ollaan Poksilla tehty.. Mutta tehtiin vielä treenien lopuksi pelkkää keinua ja hyvin meni. 

Tiistaina en ollut lähdössä mihinkään treenaamaan joulusiivojen keskeltä, mutta illalla Melkku ja Evie ylipuhuiat  mut kuitenkin mukaan :D Väsytti kamalasti ja vielä autossa matkalla ajattelin, että olis pitänyt vaan sanoa etten jaksa tulla. Mutta onneksi lähdin! Halusin saada onnistuneet kepin ja keinun edellispäivän jälkeen, joten mietin että teen vaikka vaan ne ja lähden sitten, mutta sitten ne ylipuhui mut tekemään rataakin. Näytti vaikeelta, mutta oli silti kiva. Kepit ja keinu tehtiin heti alkuun ja hyvin meni :) Ja niin meni itse ratakin! Nollana tehtiin moneen kertaan, Halti oli tosi hieno <3 Lopuks kokeiltiin vielä sellaista rytmityshommaa, kun tytöt huomas että juoksen itse koko radan samaa vauhtia ja Haltikin kiltisti tulee sitä samaa tahtia. Juostiin sitten hyppy-putkiympyrää hallin ympäri pari kertaa ja suorilla pätkillä kipitin itekin täysillä. Aluksi Halti vähän ihmetteli tätä kiritystä, mutta sitten sekin alkoi laukata nopeammin ja matalammalla silloin kun itse juoksin kunnolla :D Hyvä tietää tääkin, niin osaan ottaa jatkossa huomioon ja muistan säädellä vauhtia. Onneks lähdin sittenkin hallille, jäi niin hyvä mieli! Hyvillä fiiliksillä jouluun kun oli huiput treenit alla :D

Sitten koitti joulu. Lumettomuudesta huolimatta aurinkoinen, mukava ja lämmin. Perhe koossa ja tunnelma korkealla. Aattoa vietettiin samaan tapaan kuin viime vuonnakin, katsottiin joulurauhanjulistus ja syötiin riisipuuro. Enää ei olla pariin vuoteen käyty mökillä joulusaunassa, mutta Apun ja koirien kanssa käytiin viemässä Nemon ja Nitan haudalle kynttilät. Syötiin jouluruokaa ja siskontyttöjen vuoksi kävi tietenkin Joulupukki. Pukilla oli mukana muorikin, ja ovikellon soidessa lapset ja koirat ryntäsi ihan onnessaan ovelle :D Kukaan ei suuremmin ujostellut, Haltikin vain haisteli tulijat ja heilutteli häntää. Ninjan kanssa ne kyllä meinasi koko ajan tunkea pukinsäkkiin, ja hakivat tietysti itse pakettinsa kun ne sieltä nostettiin :D Alkuun tosin meinasivat syödä toistensa paketit, mutta kyllä omatkin sitten lopulta kelpasivat (sisältöhän oli täsmälleen sama.)..

Puikkonokat kärkkymässä paketteja.. :D

Minä sain ihan hirveästi lahjoja. Olin ihan häkeltynyt siitä kaikesta, oon vissiin ollut tänä vuonna tosi kiltti :D Ja kyllä se aatto oli muutenkin ihan loistava. Oon niin kiitollinen ja iloinen tästä kaikesta. Kodista ja perheestä, ajasta rakkaiden ihmisten kanssa. Niin ihanasta joulusta.
Jouluaattona käytiin Haltin kanssa Joonan kotona syömässä ja sitten tultiin meille kun tuli sukulaisia kylään. Perinteiset Aliakset ja sellaista. Tapaninpäivän aamuna herätessä nousi hymy kasvoille, kun ikkunasta tulvikin valoa sisään! Ulkona oli pakkasta, aurinko paistoi ja yöllä oli satanut vähän lunta joka oli jäänyt maahan. Lähdettiin Apun ja koirien kanssa pitkälle lenkille, kyllä kelpasi sillä kelillä ulkoilla. Kotiin tultua oltiin vielä hyvä hetki pihalla lasten kanssa. Parasta. Näin tää rento meno on nämäkin joulun jälkeiset päivät jatkunut.

Aurinko ja pakkanen <3

Oon niin kiitollinen ja ylpeä tuosta koirasta. Kuinka helppo ja niin käsittämättömän kiltti Halti on. Vaikka kukaan ei mua pakotakaan treenaamaan, niin on ihanaa kun on saanut vain nauttia arjesta. Kuinka hienoa on, että vaikka pari päivää meni kurakelien takia tosi vähäisellä liikunnalla, niin Haltilla ei mene kuuppa nurin. Sen on pitänyt olla lähinnä sisällä kiltisti, ja se on ollut sisällä kiltisti. Nyt viikonloppuna kun tuli ne pakkaset ja käytiin pitkillä lenkeillä, Halti vain sitten purki ne energiat hepuloimalla :D Mun ei oo oikeastaan edes tarvinnut lenkittää sitä kuin aamuisin, päivällä siskot tai vanhemmat ottaa sen lenkille mukaan. "Meen käveleen ulos, voinko ottaa Haltin?" Totta kai. Se jaksaa vaikka heti ulkoa tultuaan uudestaan. Kävelee vetämättä hihnassa kaikkien kanssa, ohittaa toiset koirat kauniisti, mitä lenkittäjät kotiin palatessaan kehuu.

Voi Halti!

Halti on myös ihan uskomaton noiden lasten kanssa. Se näkee lapsia ylipäätään tosi vähän, näitä mun siskon lapsia oikeastaan eniten mutta niitäkin harvoin. Ja Halti on silti kuin olisi aina elänyt niiden kanssa! Antaa halailla ja silittää ihan niin paljon kuin vain huvittaa, makoilee kiltisti lattialla niiden kanssa. Heiluttaa häntää, antaa pusuja, ei hypi vasten tai ota keppiä kädestä. Kertaakaan en oo nähnyt Haltin murisevan varoittavasti, väistävän tai muuten sen käytöksen kertovan epämukavasta olosta tyttöjen seurassa. Se on vaan että ahaa tuut halaamaan, okei. Voin luottaa, että se osaa olla niiden kanssa nätisti. Kaipa collie tosiaan on lasten ystävä <3 Kattimatti-kissankin kanssa yhteiselo on taas ollut rauhallista.
On se vaan ihana. Tällaisten juttujen pitäisi ehkä ollakin ihan itsestäänselvyyksiä, mutta ei ne valitettavasti sitä kaikille ole. Kuten ei välttämättä sujuva arkikaan. Ehkä tällaisia asioita osaa arvostaa eri tavalla, kun on elänyt sellaisen koiran kanssa, jonka kanssa arki ei ole yhtä sujuvaa. Haltin kanssa onneksi on. Minun ihana, kiltti lassieni <3

Tervehtii jo meitä joulu ihanin

Joulu lähestyy jo ihan nurkan takana, ja me ollaan kohta viikon verran vietetty jo joululomaa lapsuudenkodissani Keski-Suomessa. Niinpä meillä oli viime viikolla viimeiset agilitytreenit Joensuussa. On vähän haikeata, että ne loppuivat nyt kun meillä on mennyt niin hyvin. Kaksi viikkoa sitten oli taas kiva rata treeneissä, meillä meni tosi hyvin! Ite kyllä mokailin vähän kaikkea, mutta Halti oli hieno. Harjoiteltiin myös puomia ja kontaktit oli aivan superit! Onneks pyysin ottamaan videolle :D 
Viime viikolla sitten oli tosiaan vähän haikeampi fiilis viimeisten treenien vuoksi, mutta onneksi oli tosi hauskaa niin ei niin surettanut :D Vaikka Halti oli kyllä vähän tuhma! Se esim. karkasi heti alussa A:lle koska sieltä varmaan saa taas paremmin palkkaa kuin hypyiltä ja räksytti mulle ja rälläsi muutenkin putkeen ja puomille ja A:lle... Rata tuntui jo tutustuessa vaikealta, mutta vikojen treenien kunniaksi pyysin silti taas treenikaveria videoimaan, kun halusin nähdä miltä näyttää. Mua ainakin huvitti suuresti näin jälkeenpäin katsella tuota säätöä :D Oli vaan niin kivaa, mä olin niin iloinen tuon koiran asenteesta! Se on ihan eri tyyppi kuin syksyllä, jolloin se rimojen kolistelusta alkoi kieltää hyppyjä. Nyt se hyppäsi jopa ihan paikaltaankin aidan yli ja teki täysillä töitä koko treenin, jaksoi hienosti toistoja.

Halti ei taida haluta lahjoja Joulupukilta tänä vuonna... Oon kyllä tosi kiitollinen kouluttajallemme Veeralle, kun se on jaksanut tän vuoden meitä tsempata ja viedä eteenpäin. Ollaan Haltin kanssa opittu ihan huikean paljon uutta ja edistytty :') Ensi vuonna hän ei enää jatka kouluttamista, mutta varmaan päästään sitten vapaavuoroilla tekemään kontaktitreeniä. Ja ensi vuoden kouluttajamme on myös varmasti mukava! :) 

<3 Torstaina sitten lähdettiin lomalle. Joona tuli vasta sunnuntaina perästä, joten mentiin Haltin kanssa kahdestaan ja olin varautunut rankkaan matkaan. Mulla oli täpötäysi rinkka selässä, täpötäysi Kånken toisessa kädessä ja toisessa kädessä Haltin hihna, jonka toisessa päässä oli Halti jolla oli täpötäysi reppu selässä. Bussimatka asemalle oli aika tuskainen, kun auto oli ihan täynnä ja ajoi liukkauden takia kamalan hitaasti ja säälin Haltia kun sen oli pakko istua ihan paikallaan siinä ruuhkassa vaikka sillä oli varmasti kamalan kuuma, kun lämmittimet puhalsi penkin alta täysillä. Vaan ehdittiinpä ajoissa junaan ja saatiin olla vaihtoon asti ihan yksin lemmikkivaunussa! Aah mitä luksusta. Toinenkin junamatka meni kivasti ja oli ihanaa päästä kotiin, vaikka jouluvalmisteluja onkin ollut ohjelmassa paljon. Harmittaa vaan, kun Joensuussa oli lähtiessä 10 astetta pakkasta ja ihanasti lunta, niin täällä vietetään sitten mustaa joulua.. Typerät ihmiset ja typerä ilmastonmuutos. No, ainakin saa taas kepit takapihalle..

En ollut ennen noita viimeisiä viikkoja Joensuussa tajunnutkaan, kuinka väsynyt oon ollut tähän kaikkeen. Vaikka syksy oli onneksi rankin heti aluksi ja loppua kohden opiskelutahti helpotti, niin kyllä tää loppusyksykin oli aika väsyttävä ja kiireinen. Koiratreenejäkin oli tosi aktiivisesti, joten loma tulee kyllä tosi tarpeeseen. Oon ylpeä siitä, että sain kandin nyt ennen joulua tosi hyvään vaiheeseen ja muutenkin kaikki on ihan kunnossa seuraavaa vuotta varten. 

Hissihaltia Koskissa

Täällä Jämsässä meillä on ollut ohjelmassa jouluvalmisteluja sekä läheisten kanssa olemista. Lauantaina käytiin Valkeakoskella, ensin jouluostoksilla Ideaparkissa ja sitten sukuloimassa. Halti tapasi taas serkkuni Miina-labbiksen ja kaverukset olivat kyllä iloisia tavatessaan :D Hännät heiluivat niin kovasti! Oli kiva reissu, aurinkokin paistoi. Mitähän muuta. Soittelin perjantaina pitkästä aikaa Haltin kasvattajalle, kerroin koosteet lopuista syksyn tokokokeista ja kyselin vinkkejä jatkoon. Sainkin tosi hyviä neuvoja jotka kirjoitin taas muistiin! Päästään sitten tokotauon jälkeen opettelemaan niitä käytännössä, kunhan taas aletaan treenata. Kirjoittelen niistä vinkeistä varmaan sitten tarkemmin tännekin. Ja sain myös kehuja, mikä on paljon se :D Haltin tekeminen näyttää kuulemma videolta katsottuna hyvältä, ja se on kuulemma myös muuten tosi kiva koira, kun katsoo sen suhtautumista elämään :') Olin ehkä vähän mielissäni! 

Onhan se kiva. Ja onhan sen tekeminen kivaa <3

Muuten meillä on tosiaan ollut viime päivien ohjelmassa lähinnä joulusiivousta ja -leipomisia. Ollaan ehditty jo agilityä treenaamaankin Kana-areenalle, mutta niistä ehkä lisää sitten joulun jälkeen. Lisää treenejä on vielä tulossakin :D Vaan nyt hiljentyy some ja blogi joulun viettoon! Hyvää joulua kaikille lukijoille ja muuten vaan tänne eksyneille *<:)

Yötaivaalla kun tanssitaan

We're walking in the air

We're floating in the moonlit sky

The people far below are sleeping as we fly

I'm holding very tight
We're riding in the midnight blue

I'm finding I can fly so high above with you 

Far across the world

The villages go by like dreams

The rivers and the hills, the forests and the streams

We're surfing in the air

We're swinging in the frozen sky

We're drifting over icy mountains floating by 

We're walking in the air

We're dancing in the midnight sky

Taulun on piirtänyt ystäväni Marikki.

Keppejä, keinua ja kandia

Yllä olevien kolmen koon kollektiivikompressio on ollut viime viikkoina tiiviisti mun vapaapäivien eli kandipäivien ohjelmistossa. Opeharkan loputtua lokakuun lopussa rennompi lukkari on tiennyt vähintään yhtä tyhjää päivää viikossa, ja olen käyttänyt sen niin, että aamupäivällä kirjoitan kandia ja iltapäivällä mennään hallille. Treeniseurana on ollut Jose & Darwin ja Sari & Raisa, Benny ja Bondi. Haltin ohjelmassa on siis ollut 2by2 -keppien tehoedistyminen ja keinu, sekä ollaan toisinaan tehty myös paikkamakuu treenien aluksi. Lisäksi oon saanut treenailla Raisan kanssa, sekin opettelee keinua ja keppejä "perinteiseen" tyyliin mikä on mulle ihan hauskaa, kun käden vispaus tulee Nemon ja Nitan jäljiltä yhä aika selkärangasta :D Ja näin meidän kepit ja keinu on edistyneet:

3.11. Tehtiin Haltin kanssa aluksi neljällä kepillä kertausta, ja hyvin muisti! Sitten uskaltauduin lisäämään kaksi niin että tuli kuusi keppiä, viimeinen pari toki erillään muista. Ajattelin, että Halti hämmentyisi alkuun enemmän mutta ei, se haki tosi hienosti myös kolmannen keppiparin! Kokeilin myös liikkumista koiran rinnalla (ei videolla), ja senkin kesti tosi hyvin - pujotteli keskittyneesti loppuun asti, vaikka etenin samaa tahtia Haltin kanssa.
Keinu meni näissä treeneissä myös aika hyvin, otettiin putken kautta vauhtia ja hyvin kiipesi. Halti juoksee siis kontaktin rajalle, pysähtyy siihen ja keinun laskeuduttua ottaa 4on -asennon josta vapautan. Vielä on avustaja käytössä, mutta vain vähän himmaamassa vauhtia, aika korkealta keinu jo laskeutuu.
Seuraavan kerran käytiin hallilla 12.11. Tältä kerralta ei ole videota, mutta otin suoraan kuusi keppiä, viimeinen pari ei ihan linjassa muiden kanssa mutta melkein. Meni tosi hyvin molemmilta puolilta, myös mun liikkuessa rinnalla! Välillä jäi joku pari välistä tai rytmi meni sekaisin, mutta suurin osa toistoista meni puhtaasti ja hyvällä rytmityksellä. Tuntui jopa siltä, että Halti saattoi mennä sekaisin viimeisellä keppivälillä siksi, kun se ei ollut linjassa muiden kanssa, joten mietin että ensi kerralla taidetaan kokeilla suoraan kuutta linjassa. Nyt kokeilin myös sellaista, etten palkannut heti keppien jälkeen vaan ohjasin niiltä putkeen ja palkkasin putken jälkeen; tääkin sujui loistavasti, jee! 
Keinu meni myös aika hyvin, tosin nyt Halti koetti muutaman kerran lintsata ja pysähdyttyään oikealle kohdalle hyppäsi alas heti kun keinu alkoi laskea. Vaan ei päästetty tällä läpi, ja löytyihän se oikea käytös sieltä :)

Putkiaivot putkessa

Kolmas keppikeinun tehotreeni oli tarkoitus pitää 24.11., mutta hallille tuotiin silloin uusi matto joten eipä päästykään menemään. Niinpä käytiin sitten 1.12. Nyt tosiaan otin ensimmäistä kertaa heti suoraan kuusi keppiä linjassa. Halti teki ne hienosti, ei yhtään hämmentynyt uudesta jutusta! Vauhdilla pujotteli ja hienosti keskittyi :) Kokeilin myös ottaa kepit hypyn kautta, mutta se oli selvästi liian iso pala haukattavaksi tässä vaiheessa. Halti kyttäsi palkkaa jo hypyn jälkeen eikä osannut hakea keppejä, joten päätin jättää asian nyt toistaiseksi sikseen ja kokeilla muiden esteiden yhdistämistä pujotteluun ensin niin, että niitä tulee vasta keppien jälkeen. 

Keinun kanssa saatiin sen sijaan huima edistysaskel näissä treeneissä! Tehtiin alkuun taas avustettuna, tällä kertaa niin että appari himmasi keinua "alemmasta" päästä, siis koiran takaa. Halti teki hienosti, ja koko ajan vähennettiin jarrua. Lopulta otettiin apu kokonaan pois, joten Halti teki keinun ekaa kertaa täysin itsenäisesti! :) Juoksi reippaasti ylös ja rämäytti alas, ei yhtään hyppinyt ennen aikojaan pois tai jännittänyt. Nyt tosin päätin, että ehkä en vaadikaan sitä 4on-asentoa, kun Halti kuitenkin juoksee kontaktin rajalle niin, että sen etutassut ovat kontaktilla. 4on-asentoon sen pitäisi vielä vähän hölmösti loikata eteenpäin, jotta kaikki tassut olisivat kontaktipinnalla. Miksi en sitten halua sen juoksevan ihan keinun päähän, niin ihan siksi että tärähdys etupäälle on noin edes vähän pienempi. Eikä toisaalta tarvitse huolehtia erikseen, että se ottaa kontaktin, mikä pitäisi tehdä jos se pysähtyisi heti kun keinu alkaa kallistua koiran painosta.  

Parin viikon tauon jälkeen viimeiset vapaavuorot tälle vuodelle olikin sitten viime tiistaina, 15. päivä. Jose ja Darwin oli ehtineet lähteä jo joululomille, joten seurana ja apuna oli vain Sari. Tällä kertaa touhusin myös Bennyn kanssa agilityä, se olikin varsin huvittava kokemus :D 
Tullessani hallille olin alkuun hetken yksin, ja esteiden siirtelyn lomassa päätin kokeilla nyt sitä keinua ilman apparia. Meni hienosti, Halti tuli reippaasti ja hyvällä vauhdilla juuri oikeaan kohtaan! :) Välillä laitoin Haltin huilamaan ja sitten jatkettiin pujottelulla. Jälleen kuusi keppiä linjassa, tällä kertaa ei enää 2by2 -kepit vaan oikeiden keppien puolikas. Vähän jännitti, miten Halti suhtautuisi niihin kun ne kahden pätkissä olevat kepit on kuitenkin vähän vinot/taipuneet. No, sehän pujotteli jopa yllättävän hyvin! Aluksi se ehkä vähän hämmentyi, kun kepit olikin ihan suorat, ja vähän hidasti vauhtia keskittyessään, mutta sitten teki ihan yhtä hyvin kuin viime kerrallakin. Yhdistin keppien jälkeen putken pitkästä aikaa, ei ongelmia, eikä myöskään toiselta puolelta tehdessä hyppyjä.
Näissä treeneissä tuli kuitenkin erikoinen ongelma: ohjatessani "vaikeammalta" puolelta, siis koira oikealla, Halti haki sisäänmenon aina väärin. Tosi monta kertaa se meni minun puoleltani sisään, ja aina lopussa tajusi ettei mennyt niin kuin piti. Paljon sitä toistettiin, mutta saatiinpa onnistumaan! En tiiä mistä tää voisi johtua, olen kuitenkin pyrkinyt tekemään kepeille lähetyksiä mahdollisimman paljon molemmilta puolilta, eikä Haltilla ole aiemmin juuri ollut ongelmia sisäänmenon hakemisen kanssa. Pitää nyt lomalla siis tehdä keppejä ehkä vähän tehostetusti niin että koira on oikealla puolellani, ja ehkä naksutella sisäänmenoa vain kahdella kepillä.
Lopuksi tehtiin vielä keinua, joka meni alkuun ihan hyvin kuten treenien alussakin, mutta sitten Halti alkoi pysähtyä heti "taitekohdan" jälkeen, hyppi siitä muutaman kerran alaskin ja lopulta alkoi epäröidä koko keinulle menoa. Höh! Saatiin sitten lopulta taas onnistumaan, mutta pitää nyt jatkossa vahvistaa sitä tosi paljon. Jollain superpalkalla lisätä vauhtia, niin että juoksee oikeaan kohtaan jne. Radallahan se tulee sitten aikanaan myös paljon kovemmalla vauhdilla keinulle kuin näin yksittäisenä tehdessä, joten sekin varmasti auttaa. En kuitenkaan usko, että otan enää apparia takaisin jarruttamaan, kun nyt kerran päästiin siitä eroon. Halti osaa kyllä, ja kun kontakteillakin pidettiin apuvälineitä vähän turhan pitkään niin ehkä on parempi nyt jättää avut mahdollisimman pian pois.

Joka tapauksessa oon ihan tyytyväinen näihin vikoihin tehotreeneihin! Päästiin tavoitteeseen saada joululomalle lähtiessä kuusi keppiä kuntoon. Kuitenkin tullaan varmaan käymään ainakin pari kertaa taas Kana-areenalla, jossa ei ole 2by2-keppejä, joten puolikkailla pitää pystyä treenaamaan. Jäähdyttelylenkillä Sarin kanssa muuten tavattiin Anni ja lassiet, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kysyin, miten keppien kanssa pitäisi jatkaa. Olin vähän epävarma, että pitääkö lisätä taas kaksi kerrallaan kahteentoista asti, vai voinko yhdistä kaksi kuuden sarjaa hiljalleen. Kuulemma juuri näin, eli tulevaisuudessa laitetaan ne toiset kuusi keppiä vähän matkan päähän ja aluksi palkataan keppisarjojen välissä, sitten aletaan häivyttää välipalkkaa ja palkata vasta toisen keppisarjan jälkeen, ja lopulta hivutetaan pikkuhiljaa kepit yhteen täydeksi kahdeksitoista. En malttais odottaa että päästään tekemään tätä, mutta nyt ensin kyllä rakennetaan rauhassa ne ensimmäiset kuusi keppiä varmoiksi, myös siltä vaikeammalta puolelta :D Lassieilla oli muuten hauskaa riehuessa, Halti ihastui kauniiseen Yrsa-neitiin! :> 

...Niin, ja kandissa on nyt 24 sivua ja semmoiset 7000 sanaa :D (Eli vähän liikaa, karsia pitää..) Johdantoa ja tiivistelmää vaille siinä on kaikki teksti, enää tarvitsee vain kuvia, muotoilua, järjestelyä ja pilkunviilausta... Mutta äkkiäkös nekin tässä vuodenvaihteessa tekaisee :D Eiköhän se vielä valmistu! :)   

Halti osallistuu tähänkin hommaan...