I'm losing my grip and I'm in this thing alone

Meinasin eka, etten kirjoittele enää tarkemmin meidän agilitytreeneistä kun kevättä kohti tahti kiihtyy eikä joka ikisestä vaan ehdi/viitsi, mutta nyt kun meidän pienryhmän ohjatut kerrat kevätkaudelta on jo ohi, mietin että voisin kuitenkin kirjoitella muistiin. Meidän valkkaryhmähän on toiminut siis niin, että joka toinen viikko on ohjatut treenit ja joka toinen itsenäiset, mutta koska meidän kouluttajalla alkaa toukokuussa enemmän oman yrityksensä kursseja, meidän ohjatut loppuu aiemmin ja niinpä huhtikuussa oli muutamat ohjatut treenit putkeen.
Kiirastorstaina oltiin tosiaan pääsiäislomareissussa joten silloin ei päästy ja huhtikuun ekalla viikolla oli itsenäinen vuoro, mutta siellä mulla olikin Ralla kun Haltilla oli maha kipeänä. 12.4. oli kuitenkin taas Niina ohjaamassa, ja siellä ratana oli tällainen: 

Vaikutti ekaks tosi vaikealta ja mulla oli viikonlopun taekwon-doleirin ja tiistain treenien jäljiltä vielä vähän kireyksiä reisissä. Meni kuitenkin yllättävän hyvin tähän nähden! 1-2:lle suunnittelin eka "kahden käden himmausta", mutta se ei ollut koiralle niin kiva joten tehtiin jonkilaisena pakkovalssi-takaakiertona, en muista enää :'D 5-hyppyä hinkattiin vähän pidempään, siinä piti saada koira hyppäämään painonsiirrolla, siis siten että olin itse selkä siivekkeeseen päin ja oikealla kädellä näytin hyppyä, ja sitten koira mukaan vasempaan. Eli ikään kuin kyykkäystä vuorojaloin, voin sanoo ettei tuntunut wondosta palautuvissa reisissä kivalta :D Nää on muutenkin mulle vaikeita, itsehän olisin vain tehnyt peruskäännöksen mutta totta on, että sellaisessa kaartamisessa menee aikaa. Palkkailtiin Haltia pallolla heti siivekkeen taakse, ja hyvin lähti sujuun. Sitten eteenpäin, 6-putkelle persjättö, A:lla ei mitään ongelmaa ja ysille sai tehdä ihan normikäännöksen :D Sit täysiä keinua edeltävälle hypylle valssaamaan, ehdin hyvin ja onnistui mutta joku siellä reidessä tais vähän revähtää, aiii. Halti sai kehuja, kuinka hienosti erotteli putken ja A:n, ei edes vilkuillut jälkimmäiselle vaan irtosi hienosti putkeen. Puomin kontaktia piti vähän muistutella ja muurilta hypylle piti tehdä valssi ja taas ohjata se hyppy sillä ihmeellisellä painonsiirtokyykkäyksellä, aivan epäloogisella kädellä :D En tajuuuu, mut jotenkin saatin sujumaan ja päästiin vielä kepeille ja rata loppuun. Siinä ei ollut muuta ihmeellistä kuin tokavikan hypyn takaakierto, jota Halti ei taaskaan tehnyt kun tein persjätöllä. Se on jännä, aina jos käännän selän juurikin noissa niin se ei hyppää vaan kiertää koko esteen. Valssilla sujui, mutta pitäis vapaavuoroilla kyllä vahvistaa niitä hurjasti. 

Haltin koppailut tallentui pääsiäisenä lopultakin kuviinkin!

Jäi kyllä taas tosi hyvä mieli treeneistä, jälleen positiivisen yllättynyt kuinka hyvin me sittenkin osattiin :D Käytiin seuraavana tiistaina vielä kavereiden kaa vapaavuorolla. Mulla oi taas vähän vaikee päivä ja väsytti hirveästi, mutta onneksi jaksoin lähteä koska meni niin hyvin! Tehtiin molempiin suuntiin hypyn ohjausta painonsiirroilla, sujui kivasti. Lisäksi vähän takaakiertoon irtoamista, keinun ja puomin kontakteja sekä keinulle irtoamista ja itsenäistä, hyvää kontaktia siitä huolimatta että jään kauas taakse ja tuun rinnalle vasta Haltin ollessa jo keinulla. Melkein lähti ääni pois kun kehuin niin kovasti, mutta ai että se oli hieno jätkä! <3 Tehtiin vähän keppejäkin ja sit sai riittää.

Paras agilityhilleri <3

Toissa torstaina (19.4.) oli meidän osalta vikat ohjatut treenit tälle kaudelle, tai no viime viikollakin olis ollut mutta opiskelijaelämä kutsui. Rata oli tämmöinen^, ja oli kyllä vaikee! Tökki ja tökki heti kakkoshypyltä alkaen, tehtiin siihen eka pakkovalssia putken puolelle laskeutuen mutta siten mulle tuli hirvee kiire aina liikkua kolmoselle, joten kokeiltiin sitten kieputtaen siivekkeen ympäri toista kautta, oli vähän parempi niin.
Nelosella iki-ihana päällejuoksu, jossa mun ikuisuusongelma, en uskalla juosta niin läheltä hyppyä kun pitäis. Annan Haltille tilaa sivusuunnassa, kun pitäisi antaa vain etenemissuuntaan. Kokeiltiin myös toista kautta eli takaaleikaten, mutta sille Halti ei lähtenyt ja vitosen takaakierto oli kamalaa säpellystä, tehtiin miten päin hyvänsä. 8-hypyn leijeröinti ei onnistunut ollenkaan, Halti tuli aina putkesta mua kohti. Niin, mun jäämistä koiran taakse ollaan kyllä tehty, mutta sivuttaissuunnassa irtoaminenhan on ihan olematonta. 11-hyppy piti tehdä vastakäännöksellä mitä en sitäkään vielä oikein osaa, ja ajoitus ja rytmitys oli ihan karseeta, ja Halti laskeutui monta kertaa ihan väärään suuntaan kun mun rintamasuunta oli väärä. Kepit meni ihan jees mutta pian sen jälkeen loppui aikakin, ja olin suoraan sanottuna ihan helpottunut että päästiin radalta pois :D 

Kun ei aina onnistu.

Oli ehkä muutenkin vähän epäotolliset treeniolosuhteet, Rallan takia jouduttiin lähtemään myöhässä ja Halti oli jostain syystä kamalan ylikierroksilla, huusi hirveesti eikä itselläkään ollut keskittyminen parhaimmasta päästä. Sinänsä oli jo vähän odotettavissakin, milloin tulee tällaiset treenit; koska oikeasti, kaikki muut valkkatreenit on tänä keväänä menneet hyvin ja ennemmin olisin ehkä odottanutkin tällaista, ehkä liian vaikeita ratoja meidän osaamiseen nähden ja ihme sekoilua :'D Nyt tekee ehkä ihan hyvää ottaa vähän huilia ohjatuista ja tehdä loppukevät ahkerasti läksyjä, saada uusia ohjauksia enemmän selkärankaan.
Koska treenattavaahan riittää. Äkkiseltään nyt niiden keppien, puomin ja keinun kontaktien lisäksi se leijeröinti, valssien "tyyli", ajoitus, painonsiirrolla ohjaukset, takaakiertojen lukitukset vaikka olisin selkä koiraan päin.. Ainoa vain mikä nyt vähän huolettaa, on että kun kesän treenaan itsenäisesti ja aion kisatakin, niin jääkö ne keväällä opetellut asiat mieleen vai palaanko vanhoihin ohjausrutiineihini.. Toisaalta uskalsin jo maaliskuunkin kisoissa tehdä valssit siihen ja siten kuin Niina olisi halunnut, että jotain varmaan alkaa jo jäädäkin päähän. Tai ehkäpä yritän nyt vaan olla miettimättä liikaa, teen parhaani ja treenaan ja kisaan siks koska tää on kivointa.

Lupasin Haltille joskus, että jos se ikinä tekee agilityssä nollan, ostan sille tollasen hooceen Ke-Hu-lelun palkaksi. Ko. nollaihmehän tapahtui jo tosiaan tammikuussa, joten oli korkea aika lunastaa lupaus :D Ja tulevan bilsa-mantsaopen valinta on tietenkin maapallo! Halti oli ihan innoissaan, mutta sitä vielä vähän epäilyttää tuon pallon piparminttutuoksu :D Mutta eiköhän se haihdu, kunhan pääsee kunnolla käyttöön ihan treeneihin asti. Kotona ollaan myös vähän tokoiltu, Halti on alkanut opetella uutta sivulletuloa takakautta. Se on mennyt ihan hyvin ja Haldir pitää siitä, vaikuttaa selvästi luontevammalta sille. Kerran pari testasin sivulle -käskyä (etukautta ollut "sivu"), mutta on ilmeisesti liian samankaltainen, kun reagoi. Tehdään/vahvistetaan nyt siis vielä ilman ja mietin, mikä ois itelle luontevin uus käskysana siihen. 

Rallan kanssa on treenattu viime aikoina paljon paikallaoloa, enimmäkseen istuen. On vähän haastavaa vilkkaalle pennulle, mutta pienin askelin edetään ja keskitytään saamaan onnistuneita, sopivasti helppoja/haastavia juttuja. Ralla kyllä keskittyy todella hyvin aina koulutustilanteissa, mä jotenkin olisin odottanut että se menee ihan pähkinöiksi niin kuin yleensä riemastuessaan, mutta treenatessa se keskittyy hienosti ja on tosi tarkkaan kuulolla, että mitä siltä haluan. Lenkeillä esim. luoksetuloissa oon ite keskittynyt siihen, että sosiaalinen palkka tulee aina ennen namia ja namipalkkauksessakin on satunnaisuutta, niin säilyy motivaatio korkealla :) Kesällä päästäneen myös aloittamaan agijuttuja, kun Poksin pienryhmäläisille tulee oma itseohjautuva penturyhmä. Musta on niin hassua että mun vauva on jo niin iso, että sen kanssa voi alkaa tehdä jo jotain agilityn vauvajuttujakin! Painotan kuitenkin edelleen pennun/nuoren koiran kaa ensisijaisesti tottelevaisuutta, agilityn vauhtijuttuja ja ohjauksia ehtii isompanakin opetella ihan tarpeeksi. Varsinkin kun musta jostain syystä tuntuu, ettei tän tytön kanssa tarvi hirveesti vauhdista huolehtia ;)

Oltiin viikonloppuna taas vähän reissussa, kun käytiin Sarin ja Katjan kanssa Jyväskylässä Collieyhdistyksen vuosikokouksessa tai sen etäpisteessä. Mukana oli Raisa, Halti ja Ralla, joka pääsi välillä Jat-tilan kerhotaloon sisällekin moikkaamaan kokoustajia. Pentu sai tietysti hirmuisesti ihailuja ja rapsutuksia, ja oli aivan onnessaan :D Siellä se vilisti jalkojen ja tuolien seassa pöytien alla ja pusutteli kaikkia. Muuten oli vähän tylsä päivä koirille kun enimmäkseen autossa odottelua, mutta toisaalta kiva että pystyi ottamaan ne mukaan, kun nyt huhtikuussa oon joutunut lykkäilemään niitä melkein joka viikko hoitoon päiväksi tai yön-pari yli. Oon kyllä tosi kiitollinen kavereille, että näitä ottavat! Onneks nyt toukokuussa ei oo tulossa mitään sellaista reissua, mihin koiria ei pysty ottamaan, vaan saavat tulla mukana. Koska siellä on lassien paikka, oman ihmisensä kanssa :) 

Söpöin kokousmaskotti!

Keväthankien aikaan

Nyt kun treenikuulumiset on saatu ajan tasalle, ajattelin kirjoittaa (ja floodata valokuvia) yleisestä arkielämästä. Kevättalvi on ihanaa aikaa, rakastan hankikantoa, aurinkoa, pilvetöntä kirkkaansinistä taivasta ja iltahämärän sinistä valoa. Mun opiskelujen viimeinen luentokurssi (! :o) päättyi vähän maaliskuun puolenvälin jälkeen ja Joonan lähdettyä uusien työkuvioiden koulutukseen olin vapaa ajelemaan kauemmas lenkeille milloin vain. Kuun lopulla ulkoiltiinkin ahkerasti jäällä, niin yksin kuin kaverien kanssa. 

Kuvasta kiitos Marikille :>

Nää oli oikeesti aika saavutuksia koska Ralla ei todellakaan osaa paikka-käskyä vielä :D

Siinä muuten taas yksi talvipennun hyvistä puolista: jää on mainio paikka opetella vapaana kulkemista! Kun ei vaan pääse syntymään sellaista tilannetta, että vieras ihminen tai koira tulee vastaan aivan yllättäen. Jäällä on helppo harjoitella oman porukan mukana liikkumista, ja välillä voi ohittaa hiihtäjät -jotka nekään ei muuten ihmetytä talvipentua yhtään!- tai muut kanssaulkoilijat kauempaa, välillä lähempää. 

Sari oli meillä yhtenä viikonloppuna yökylässä, hauskaa kun kotona on yhtäkkiä Irokon kennelin Itä-Suomen haarakonttori :DD

Sitten pyörähtikin käyntiin maaliskuun viimeinen viikko. Lähdettiin heti maanantaina reissuun, Keski-Suomen kautta Pirkanmaalle. Joona oli pääsiäisen ympärillä lomilla ja kun susirajalta on pitkä matka yksin ajaa oikeastaan minnekään, oli ihan kiva että pystyi hoitamaan matkan osissa. Maanantai-iltapäivänä pakkasin pikkuiseen autoomme itseni, lassiet ja ihan liikaa tavaraa ja huristeltiin Jämsään. Ralla sai iloisen vastaanoton ja oli itsekin kovin iloinen päästessään kiusamaan Milkaa taas, tosin nyt etulyöntiasemassa kun oli kasvanut russelista ohi. Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena ja kelpasi ulkoilla hankikannoilla. Ralla söi hangelta kuolleen hiiren/myyrän, ei puhettakaan että olisin saanut sitä siltä pois.. Onneksi kuitenkin olin varannut samalle päivälle pennun toiset rokotukset, kun sattui se 16 viikon ikä täyttymään juuri reissuviikolla. Lääkäri sanoi vain, että madota uudestaan viikon-parin päästä ja näin teimme :D Klinikalla Ralla oli kovin reipas, kiipeili hoitajien ja lääkärin syliin sekä tutki uteliaana odotushuonetta, mutta malttoi myös istua hienosti vuoroaan odottaen. Pöydällä ei ollut niin kivaa, varsinkaan kun sai piikin kankkuun, mutta palkinnoksi käveltiin siitä Mustiin ja Mirriin ostamaan herkkuja.

O-ou!

Illalla matka jatkui vielä omien vanhempien luo Valkeakoskelle. Siellä odotti myös siskon kissa Kattimatti, mikä vähän jännitti mua koska Rallahan on kasvattajan luona tottunut leikkimään kissan kanssa, ja Kattis taas ei juuri koirista tykkää.. Ensikohtaamisella Ralla ihmetteli kisua kovasti, se ei tainnut oikein tajuta, mikä tuo valkoinen otus oli, mutta hymyilytti kun seuraavana päivänä sen ilmeestä ja olemuksesta paistoi kilometrin päähän "hei, sehän on kissa! Nehän ovat ystäviä, leikitäänkö?" Kattimatti ei kuitenkaan arvostanut uutta suvun jäsentä, ja sähähteli nurkissa. Saatiin ne aika hyvin pidettyä erillään, mutta keskiviikkoaamuna sain kuitenkin melkein sydärin kun Ralla oli onnistunut livistämään kissan makkariin ja tuli sieltä silmä sirrillään, luulin jo että nyt se on puhkaissut siltä silmän mutta ei onneksi. Huh :D Keskiviikkoiltana siirrettiinkin iskän kanssa koirat mökillemme, kissarauhan ja pennun vielä vajavaisen sisäsiisteyden vuoksi. Itse lähdin keskiviikkoyönä heittämään päivä - eiku vuorokausireissun yöjunalla Keminmaalle graduni vuoksi. Isäni hoiti koiria mökillä, ja paljon mukavampaa niillä siellä olikin kuin kerrostalossa kaupungissa! Saivat juosta vapaana jäällä ja välillä torkkua mukavasti takkatulen ääressä. 

Perjantaina aamupäivällä, yhden (VR:stä johtuvan) ylimääräisen Tikkurilan mutkan kautta, pääsin takaisin Koskiin ja viettämään pääsiäislomaa. Tai ainakin yritin, mun ylikierroksilla olevat aivot nyt ei ikinä lomaile :d Mutta oli kiva pitkä viikonloppu. Ulkoiltiin, nähtiin sukulaisia ja kavereita ja Joonakin tuli taas pienelle lomapätkälle. Halti ja Ralla jäivätkin sitten mökille koko pääsiäiseksi, vanhempani olivat mielellään niiden kanssa siellä. Joonan kanssa mentiin toki päiväksi aina mökille, mutta oltiin kissavahtina yöt kaupungissa. Nauroin että ihan kun ois hotellissa ollut, tosi hassua ettei aamulla heti ensimmäisenä tarvikaan lähteä käyttämään koiria ulkona. Ja siis aika luksusta, ei kaikkien vanhemmat tosta vaan lähde mökille hoitamaan koiria :'D

Lankalauantaina meillä olikin paljon ohjelmaa! Oltiin sovittu aamupäiväksi lenkki-/leikkitreffit sukulaiskoira Novan^ (Irokon Voima Kanssasi) ja omistajansa Hennun kanssa Lotilanjärven jäälle. Novan emä Villa on Haltin serkku, ja isä Rallan puolisetä. Siis öö, Rallan vaari Sixten on myös Novan vaari :D Käveltiin yli pari tuntia mustien kanssa järvellä ja välillä rannallakin, ja voi miten oli hauskaa! Aurinko paistoi huikaisevan siniseltä taivaalta ja Ralla ja Nova löysi alusta saakka tosi hyvän yhteisen sävelen, juoksivat ja hammastelivat minkä ehtivät. Halti tyytyi lenkkeilemään aikuismaisesti syrjemmässä junnujen riehumisesta, mitä nyt muutaman kerran juoksenteli Novan kanssa.

Myöhemmin iltapäivällä siirryttiin taas mökille, ja siskoni tuli Ninja-russelin kanssa käymään, kuin myös serkkuni koirineen. Halti ja Ralla juoksivat jäällä sydämensä kyllyydestä, nautittiin ilta-auringosta. Sama meno jatkui vielä sunnuntaina ja maanantaina, kyllä oli muuten väsynyttä koiraa :D 

Tiistaiaamuna oli aika taas pakata auto ja ajella kotiin Joensuuhun. Silloin oli vielä aika talvista, mutta oikeastaan viime viikosta lähtien kevät on toden teolla tehnyt tuloaan. Rallalla on hirveästi kaikkea uutta ja ihmeellistä. Sulalla asfaltilla kävely, lumen alta paljastuvat juuret, kasvit, multa ja uudet hajut. Lätäköt, jotka vähän ällöttävät sitä, eikä pikkuneiti voi ymmärtää, miten isoveikka voi lotrata niissä ja kahlata tyynesti läpi. Lokkien huudotkin olivat ihmeellisiä, mutta sulaneella maalla tassut pitää paljon paremmin ja pääsee juoksemaan vieläkin enemmän täysiiiii. Tarpeitaan Ralla ei edelleenkään tee mielellään kuin lumelle, mutta pian on vähän pakko oppia :D Sisäsiisteys onkin jo yleisesti hyvällä mallilla, oon uskaltanut laittaa pieniä mattoja jo takaisin.

16-viikkoisposeeraukset.

Viime viikolla oli muuten Haltin synttärit, maailman paras hilleri täytti jo neljä vuotta! <3 Mihin tämä aika menee. On kyllä kiva, kun se nykyään on jo selvästi aikuinen, suhteellisen järkevä ja fiksu koiro. Juhlittiin käymällä Sarin kanssa Laulurinteellä juoksemassa (tai no trikit juoksi, me käveltiin :D) ja syömällä kotona Cesar-kakkua. 

Vaikka nyt on susirajallakin tosiaan kevät, niin näitä kevättalvikuvia riittää tänne vielä hetkeksi - tuo ruskeanharmaa kura-pöly-maisema ei houkuttele valokuvaamaan sitten lainkaan joten saatte eteläsuomalaisetkin lukijat sietää vielä jokusen postauksen hankikuvia :D

Believe me, bad as I've been, you're in for a pleasant surprise

Maaliskuun loppuun asti tokoiltiin collieiden hallivuorolla Niittylahdessa, poislukien vika kerta kun oltiin pääsiäislomalla toisella puolen Suomea. Haltin kanssa ollaan hiottu avoimen luokan liikkeitä, ja ihan kivalla mallilla ne on. Ruutu ja merkki on sujuneet tosi hienosti, kuulemma niitä voisi jo alkaa ketjuttaa esim. seuraamisen perään. Nouto ja luoksari sujuu, kaukoissa oli vikalla kerralla joku muistikatkos, mutta sittemmin nekin on alokasluokkaa pidemmästä välimatkasta huolimatta palautuneet hyvin hillerin mieleen :) Paikalla istumisia päästiin tekemään muutamissa viimeisissä treeneissä, ja nekin oli hyviä - joskus kerran Halti valui käskystä maahan, mutta ennen kaikkea se on ollut hiljaa ja aika mukavassa mielentilassa! Niin kuin se itse asiassa on ollut/oli yleisesti kaikissa collietreeneissä, vieraiden koirien häiriöistä huolimatta skarpannut upeasti niin että on saanut olla ylpeä <3 

Kotihallilla vapaavuoroilla käydessä on sen sijaan meinannut välillä vire nousta liian korkeaksi, ja niinpä käytiinkin vajaa kuukausi sitten tekemässä vähän isompi häiriötreeni, kun meidän seura järkkäsi mätsärin. En siis todellakaan ollut osallistumassa, ei ollut edes käteistä enkä ottanut rokotustodistuksia mukaan, mutta lähdettiin touhuilemaan molempien kanssa. Otin häkin mukaan joten tuli myös odotteluharjoitusta pennulle. Ekaksi touhuilinkin Rallan kanssa, ja voi miten hieno ja reipas se oli! Vaikka halli oli täynnä vieraita koiria, se keskittyi hienosti ottamaan minuun kontaktia ja harjoiteltiin niitä juttuja mitä se jo osaakin, eli juurikin kontaktin ottamista, istumista ja maahanmenoa :D Toki myös leikittiin, hienosti sujui sekin häiriöstä huolimatta. 

 

En kestä :D <3

Rallan kanssa puuhailun jälkeen oli Haltin vuoro. Pentu häkkiin ja jätkä tilalle - vaan hups, Haltin tullessa Ralla näki tilaisuutensa tulleen ja livahti Haltin mahan alta ulos! Onneksi juuri sillä hetkellä odottelutilassa ei ollut juurikaan koiria. Pentu rälläsi jo rinkiä ja Haltikin heitti pienen lenkin edessäni, mutta sekunnissa käskin sen istumaan häkin viereen ja syöksyin pyydystämään Rallaa. Pentu pääsi pikavauhtia takaisin häkkiin, ja Halti, voi, minun fiksu, aikuinen koirani istui edelleen hievahtamatta paikallaan siinä mihin olin sen käskenyt, vaikka sillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet livistää vieraiden koirien luo! Minkä se taatusti olisi vielä esim. pari vuotta sitten tehnyt. Halti <3 Ja oli muuten mielettömän hieno treenatessakin! Ihan huippu asenne, seuraaminen, kaikki. Paras.
Koska nää häiriötreenit meni niin hyvin, intouduin pitkästä aikaa jopa vilkuilemaan Virkkua, josko osuisi joku koe realistisen välimatkan ja ajankohdan päähän. Yhtä mietin jo vakavissani, mutta sitten luovuin ajatuksesta lähinnä logistiikan takia. Kyllä me taas kokeisiin ehditään kesämmälläkin.

Räpsyjä collietreeneistä, kiitos Annille!

Rallan kanssa ei edelleenkään olla hirveästi varsinaisesti treenailtu, arjen perusjutut kuten vapaana kulkeminen ja luoksetulo on etusijalla. Nykyään pikkutyyppi osaakin luoksetulon varsin mukavasti, ryhmätreeneissä ollaan tehty sitä aina vauhtiluoksarina kun on päässyt apparia hyödyntämään. Edellä mainittujen istumisen ja maahanmenon lisäksi ollaan vahvistettu katsekontaktia, ruokakupilla ja lentokoneharjoituksella, ehdollistuttu naksuttimeen ja siten myös vähän opeteltu käytöksen tarjoamista. Tietysti ollaan myös leikitty paljon ja harjoiteltu rauhoittumista, niin kotona kuin hallillakin. Kerran Ralla pääsi myös ihan oikeisiin agilitytreeneihin, kun oli taas itsenäisten treenien viikko ja Haltilla sattui olemaan maha kipeänä. Rallan kanssa leikittiin ja tehtiin putkea Kreetan avustuksella, pentu oli ihan super ja leikki hienosti myös vieraan ihmisen kanssa! Lisäksi olin tosi ylpeä, kuinka hienosti se odotti häkissä hiirenhiljaa vaikka olin radalla palkkaamassa toista koiraa.

Kuvien lisäksi mulla on vähän videomateriaaliakin treeneistä. Pidetään nyt huhti-toukokuussa Josen kaa Poksilla taas sellaista Kohti koiraharrastuksia -kurssia, joka on tarkoitettu ekan koiran omistajille joilla ei ole aiempaa kokemusta koiran kanssa harrastamisesta. Kurssin teoriakertaa varten kuvasin Rallan ensikosketuksen naksuttimeen opetusvideoksi (siksi ohjeet ym.:D), jolla mukana on myös Haltin sheippausjuttuja. Ralla on videolla tunnin riehumisen jäljiltä vähän väsynyt, mutta todistetusti se on kyllä ymmärtänyt naksuttimen merkityksen :D Halti on söpö kun yrittää ja pohtii niin kovasti. 
Käytiin viime tiistaina vapaavuorolla tokoilemassa Marikin ja koirien kanssa. Tarkoitus oli tehdä Haltille kaikki avoimen luokan liikkeet mahdollisimman kisamaisesti, mutta päädyin palkkailemaan usein. Moni juttu meni hyvin, varsinkin nouto ja merkin kierto, mutta harmitti kun treenien loppuvaiheessa tuli jo agilitypuolelle porukkaa ja siellä alkoi koirat haukkua. Se on vaan Haltin kaltaiselle kuumuvalle, agilityä ykköslajinaan treenaavalle koiralle kohtuuton häiriö, mutta toisaalta ei oikein viitsisi jättää huolella suunniteltua treeniä kokonaan tekemättä kun koirakin odottaa jo häkissä malttamattomana omaa vuoroaan. Sieltä tuli sitten ääntä ja haahuilua, ruutu ei löytynyt millään ja aargh. Tulipahan taas taottua päähän, että älä tee ja jatkossa pyrin varailemaan vaparit niin aikaisin ettei toiselle puolelle vielä tule pienryhmäläisiä. Toki agivapareita ei mikään estä ja onhan niitä supervaikeita häiriöitäkin hyvä harjoitella, mutta silti..
Ralla sitten teki agikentän häiriöistä huolimatta luoksetuloa, joskin sieltä toiselta puolelta hallia tuli sen verran haukuntaa, että laitoin videoon musan :D Mutta hän on niin nopea ja kauhean pätevä! Ihan mielettömän hienosti palauttaakin jo lelun <3 
Tiistain jälkeen oli sellainen olo, että ennen sunnuntain koemaista treeniä käyn kyllä tekemässä vielä jonkun onnistuneen hyvän mielen treenin, mutta enpäs sitten ehtinytkään. Niinpä tänään mentiin aika kylmiltään suoritukseen. Ideana siis käytännössä möllit ilman palkintoja, siellä ei ollut tuomaria eikä liikkeitä pisteytetä mutta liikkuroidaan kokeenomaisesti, saa palkata ym. Olin hyvissä ajoin paikalla, käytin koiria kävelemässä ja odottivat häkissä sisällä. Virittelin Haltin kuten treeneissäkin, oli hienosti kuulolla! Paikkikseen mennessä sanoi pari pientä viuta, mutta itse liikkeen aikana istui hienosti hiljaa ja oli hyvässä vireessä :) Palkkasin kehän ulkopuolella ja Sari leikitti kun laitoin videon kuvaajalle valmiiksi. 

Tääkin kuva on collietreeneistä, mutta tällä kokoonpanolla oltiin tänkin päivän paikkiksessa :D

Oltiin suoritusvuorossa ekana ja mulla meni ihan pasmat sekaisin, kun tehtiinkin ekana liikkeenä ruutu :D Haltikin oli ihan kuutamolla, lähti monta kertaa vinoon mutta liikkurin autettua löytyi. Tokana liikkeenä oli luoksetulo, kivasti ne kiihdyttävät vauhtiliikkeet heti alkuun.. Mutta se meni hyvin, tosi hieno eteentulo! Kaikesta huolimatta pistän tämän show:n näytille:
Kuten yleensäkin, mulla oli kehässä paljon kamalampi olo tekemisestä kuin miltä se sitten videolta ja yleisöönkin näytti. Suorituksen jälkeen oli sellanen fiilis että ainoa positiivinen juttu oli se, etten turhautunut koiraan, mutta onneksi Sari auttoi näkemään, että niitä oli paljon enemmän. Halti oli ensinnäkin hyvällä fiiliksellä tekemässä, sillä oli hirveän hauskaa ja varsinkin vauhtiliikkeet oli tosi hienot! Ja se oli ihan todella hiljaa siihen nähden, millaista meillä on joskus ollut, siis wau :D Syy mistä noita ihme mokia sitten tuli, on että Halti ei vain oikein aina tiennyt, mitä me oltiin tekemässä. Näistä sitten taas johtuu esim. seuraamisen pienet paineistumiset ja muutamat haistelut. Koska syy löytyy taas/aina peilistä, ne omat huomauttamisen aiheet:
- älä häsää perusasentoihin pyytäessä kädellä, yksi selkeä käsky ja anna koiran itse tehdä, niin se ei hermostu --> ölise kun ei tiedä mitä tekee
- kävele seuraamisessa pidemmällä askeleella, niin ison koiran on myös helpompi tulla mukana
- kehu kunnolla kun koira tekee hyvin! Esim. hypyssä, oikein hävettää miten laimea olen :DD Toki Haltia ei voi kovinkaan paljon riehuttaa tai lietsoa koska sitten sitä ääntä kyllä lähtee, mutta pitää sillekin kuitenkin kertoa että jee nyt olit super. 

Vähäisen ääntelyn lisäksi saa olla tyytyväinen erityisesti siihenkin, kuinka hyvin Haltilla kantoi vire koko suorituksen ajan! Jaksoi tehdä iloisella mielellä koko luokan, ja siis tosiaan siihen nähden että tää oli eka kerta ikinä kun tehtiin koko avo läpi koemaisesti, niin oli kyllä ihan kelpo suoritus. Joskin olen silti iloinen, etten laittanut Haltia vielä tämän kuun lopulle kokeeseen :D Mutta yhtä kaikki tokokärpänen puri tän jälkeen taas, ei se ylemmän luokan korkkaus enää paljoa vaadi! Koska kaikki liikkeethän Haldir oikeasti osaa, nyt vaan tiedetään mitä treenata erityisesti. Ja ne on nää:

- kyllä, ruutu voi olla myös ekana liikkeenä, "spontaanimpia" lähetyksiä? + riko kaavoja muutenkin
- häiriöääniä/-ihmisiä/-koiria Haltin selän taakse kaukokäskyihin
- kävele lujempaa ja kehu koiraa kunnolla kun se on ne ansainnut
- jäävien erottelun vahvistamista vielä lisää 
- seuraamisen käännökset + oikea vire heti alusta

Lisäksi luulen, että vaihdan Haltin perusasentoon tulon takakautta kiertäväksi. Yhtenä iltana tässä itse asiassa juuri naksuttelin taas korokkeen päällä takapään käyttöä, ja joo, Haltilla on pitkä tauko siitä, mutta silti se mielestäni hahmotti jopa siihen nähden aika huonosti takajalkojaan. Halti on iso koira ja noilla pihtikintuilla varustettuna sillä ei yleisestikään ole kovin vahva takapään fysiikka, joten ehkäpä sille oikeasti olisi mukavampaa/jopa luontaisempaa tulla kiertäen. Varsinkin, kun lähes joka kerta kisavireessä sivulle tulo ei ole teknisesti puhdas, mikä aiheuttaa molemmissa turhaumaa, ylimääräisiä korjauksia kädellä tai lisäkäskyjä, mikä johtaa piippaamiseen. Joo, mä luulen että opetan sille sen takakautta! Ehkä me sen myötä voitaisiin alkaa tehdä täyskäännöskin saksalaisena? 

Summa summarum: oli tosi kiva käydä, tykkäsin että tällaset järkättiin ja mennään taatusti uudestaan. Oli huippua huomata että Haldirilla on kivaa tokokehässäkin, avoin luokka on ihan tehtävissä ja mun treeni-into kasvoi! Pian on varmaan meidän lähin hiekkakenttäkin sula, pääsee uloskin tokoilemaan.

I am everything I've learned and more

Moikka vaan taas, ei ihan kuukautta sentään mennyt edellisestä postauksesta :D Blogin kirjoittamiseen ei oikein oo ollut inspiraatiota nyt huhtikuussa, ja oonkin itse asiassa miettinyt oman instagram-tili perustamista koirille. Voisi päivittää kuvia enemmän reaaliajassa kuin tänne, mutta tiedä häntä jaksaisinko sitten sitäkään päivittää :D Toisaalta mulla on myös yleisesti tyhjän paperin kammo eli aloittamisen ongelma, mutta heti kun saan vähänkin tekstiä -vaikka tällaista turhaa lätinää, ja vieläpä tällaista jolla ei kuulemma ikinä saisi aloittaa blogipostauksia-, kirjoittaminen lähtee rullaamaan ja tykkään kuitenkin kertoa koirien kuulumisia pidemmin. Toisaalta, nyt on oikeasti pahimmat kiireet helpottaneet joten kevään edetessä on paremmin aikaa blogillekin. Ja loppujen lopuksi, jos päivät täyttyy ystävien tapaamisesta ja harrastuksista, se on kuitenkin positiivinen "ongelma"/syy olla päivittämättä. Kun ei vaan kerkiä istua koneella niin pitkään kuin pidempi kirjoittelu vaatisi! :D 

No mutta, tarinoinpa sitten taas luonnoksissa roikkuvia juttuja eteenpäin. Maaliskuun 17. päivä käytiin viimeisimmissä agilitykisoissa, juostiin Kuopiossa Haltin kaa kaksi agilityrataa. Reissun toteutuminen oli viimeiseen asti vähän vaakalaudalla, mutta onneksi ihana Sari lainasi autoa ja otti Rallan hoitoon päiväksi, joten päästiin ajelemaan aurinkoisessa kevättalven säässä Josen ja Darwinin kanssa Hu-Pulle. Tuomarina oli Marja Lahikainen, jolla oon kisannut Nemon ja Nitan kanssa joskus ja muistelin, että tekee vaikeita ratoja. Eikä muistini pettänyt valitettavasti, haastavia juttuja oli! Joka radalla varsinkin aloitukset, esteillä 1-3 vaati miettimistä ja huolellista ohjaamista, ei voinut vaan juosta. 
Mua taas vähän jännitti koska viime kisoissa oli nolla ollut niin lähellä, mutta psyykkasin itseäni vain oikeaan mielentilaan, hauskanpitoon, rentouteen ja kiireettömyyteen. Halti kävi tosi kierroksilla lähtökarsinassa, ja sattumalta meitä ennen radalla oli vuorossa walesinspringeriuros. Muistot Nemon kanssa kisaamisesta tulvi mieleen, tuo koira hyppäsikin ihan samalla tyylillä. Mietin, millaista oli itse juosta punavalkoisen kanssa kisaradoilla, alkoi melkein itkettää, ja muistin taas miksi tätä teenkään. Haltin silmät loisti, oli meidän vuoro mennä radalle.
Rataantutustumisessa mietin tosi pitkään, mitä teen kolmoshypylle. Lopulta totesin, että pakko se on nyt yrittää valssia, ja nimenomaan sellaista valssia, mitä Niinan valkkaryhmässä ollaan nyt opeteltu. Ei sellaista, minkä opin Jämsässä ja minkä luulin olevan valssi, vaan sitä toista, minkä tekemisessä en todella ole mukavuusalueellani. Kutsu vastakkaisella kädellä, vaihda ja ole ajoissa. Vähän rosoinenhan tuokin oli, mutta selvästi oikea ratkaisu ja toimi toivotusti! Keppejä edeltävällä suoralla meinasi kaarrokset taas valua, mutta onneksi Haltero on kiltti ja tuli hyppyjen kautta. Kepeillä näytti siltä että jättää kesken, onneks tajusin/muistin tsempata ja kannustamalla Halti oikein kiihdytti loppuun puhtaasti, jee! Muistan ajatelleeni radalla, että eihän tässä mitään enää, loppu on helppoo ja nyt juoksen tosi pitkälle maaliin. Mutta voi, ei ollutkaan ihan niin helppoa kun keinulla hätäilin! Yleensä Halti ei sentään lentokeinuja ota, mutta nyt olisi ollut paikallaan karjaista se "paina" astetta kovempaa.. Ja kyllä mä sille sanoin, vaan en näköjään tarpeeksi lujaa. 

Tuloksena siis 5 vp ja sija 2. Taas, yksi vaivainen, pieni, tälle koiralle täysin epätyypillinen virhe. Niin lähellä ja silti niin kaukana, taas! Totesin jo kisoissa, että nyt kun kepit sujuu, me sit varmaan otetaan virheet kaikilta mahdollisilta muilta esteiltä niin tulee kerättyä koko sarja. No ei vaan, ei tietenkään voi sanoa noin. Tietääpähän treenata taas tehostetummin keinua korkeammassa vireessä ja itsenäisemmäksi, ja siis ratanahan tuo oli tosi hyvä! Oon hirmu tyytyväinen siihen alun valssiin, se oli monelle kisaajalle vaikea kohta, ja ne kepit oli jälleen iso henkinen voitto <3 Lisäksi radalla oli hyvä flow, siihen keinua edeltävälle hypylle saakka jolla sit rupesin kiirehtimään, ihan turhaan. 

Kisajätkät

No mutta, sit oli vielä toinen rata jäljellä! Olis ollut hyppärikin, mutta sille en ilmoittanut kun tosiaan sieltä se yksi nolla on. Toka rata oli myös ykkösluokkaan vaikea, alku oli jälleen hirmu kinkkinen ja valtaosalla kosahtikin siihen. Myös keppien jälkeistä hyppysokkeloa mietin pitkään, ja päädyin ohjaamaan takaaleikkauksilla. Nyt en saanut lähtöön samanlaista, yhtä hyvää mielentilaa kuin ekalle radalle. Halti kävi edelleen aika kierroksilla, yritin ajatella lautaa (ks. edellinen postaus), mutta lähtöön mennessä mieli kuitenkin valui vähän tyhjäks. 
Sekoiluksihan tuo sitten meni, mutta tosi paljon hyvää oli tässäkin radassa! Alun valssi onnistui jälleen, kolmoshypyn persjätössä tuli vähän kiire mutta Halti kokosi kuitenkin A:lle hienosti. Lisäks keppien jälkeiset takaaleikkaukset onnistui hyvin, joskin oisin kerennyt tekemään persjätön viimeisen tilalle. Mut ei se mitään, nää oli suurimmalle osalle ne ansakohdat ja oon ylpeä että selvittiin niistä! Vaan nyt katkesi meidän tän vuoden hienot onnistumiset kepeille, vanha moka tuli sieltä. Ei ollut onneks Haltista johtuva virhe, vaan itse taas kiirehdin ja sähläsin lähetyksen. Puomilta loikattiin niin railakkaasti että repesin, vois kai sitä käskyttää hiukkasen enemmän ajoissa :DD Loppu oli ihan jees, joskin rataa kritisoin siltä osin että aika veemäinen koiralle tuo 90 asteen käännös renkaalta keinulle. Nyt otettiin muuten keinu huolellisesti.

Ei siis tuloksilla juhlittu, mutta oli kiva kun saatiin herkkuja palkinnoksi ja toki käytiin perinteiset Hesemätöt syömässä kisojen jälkeen, kiva reissu oli! Eikä nyt tässä vaiheessa enää osaa harmitella sitä lentokeinuakaan niin paljon. Tai no, harmittahaan se toki kun periaatteessa koiran moka ja miksen sit oo opettanut sitä kunnolla ja kun niin pieni tyhmä virhe ja aaargh ::D. No ei. Toki tässä on päässä pyöritellyt, että alle kuukauden päästä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun aloitettiin Haltin kanssa agilityssä kisaaminen. Välillä sitä ehkä miettii liikaa vääriä asioita ja vertailee itseään muihin, mutta toisaalta, en mä oo ikinä ollut niitä ihmisiä joiden mielestä on normaalia/oletusarvo että koirat nousee ylempiin luokkiin parissa viikossa. Oon aloittanut agilityn aikana, jolloin oli ihan selvää että nollien keräilyyn menee useampia kuukausia, ja kieltämättä vähän häkellyin Haltin kanssa aloittaessani, kun tuntuu että nykyään vähän niin kuin oletetaan että alemmat luokat vain kävellään läpi niin vähillä kisoilla kuin mahdollista ja ainoa suola harrastuksessa on SM-nollat. En tajua, en ollenkaan, mutta silti on pakko myöntää, etten 2-3 vuotta sitten olisi myöskään uskonut tämän koiran kanssa ihan näin pitkään ykkösluokassa jankkaavani. Ei se vielä niin pitkä aika ole kuin Nemon kanssa, mutta Haltin starttien määrä on kyllä kohta tuplasti enemmän kuin Nemolla sen noustessa :D

Ja sitten toisaalta mulla on ollut näiden kisojen jälkeen jotenkin tosi levollinen olo. Ehkä siksi, että vaikka kahdessa viimeisimmässä nollat on ollut kamalan pienestä kiinni, niin ne nimenomaan on olleet kamalan pienestä kiinni. Käytännössä ikään kuin puhtaita, sujuvia, jopa flow:lla juostuja. Oon saanut huomata että ei, meidän kisaradat ei aivan jokaisella kerralla keskeydy keppien sisäänmenoon. Huomata, että kyllä, mekin pystytään ihan mainiosti tekemään nollarata, myös keppien ja kontaktien osalta, minä pystyn Haltinkin kanssa saavuttamaan sen mahtavan agilityflown tunteen, kunhan vain maltan tehdä. Tehdä siten kuin Haltin kanssa täytyy, yrittää unohtaa vanhat ohjaustyylit. Ehkä siksi mulla on jokseenkin levollinen olo, me pystytään kyllä, eikä ne nollat meitä ikuisesti voi vältellä, ei kai? Nyt vaan kisataan kun siltä tuntuu, tehdään ehjiä ratoja ja kai se siitä vielä joskus. Nyt alkuvuodesta meidän yhteisessä tekemisessä ylipäätään on kuitenkin tapahtunut selvästi iso kehittyminen ja palat alkaneet loksahdella kohdilleen. 

Seuraavia kisoja ei oo tiedossa. Viikon päästä olevat Varpsin kisat oli harkinnassa, mutta Joona tulee juuri silloin lomille, eikä oikeastaan muutenkaan innosta vain kahden radan takia lähteä niin kauas. Muuten tällä seudulla ei juuri keväälle olekaan tiedossa mitään, pitää kattella kun seuraavan kerran liikutaan taas etelämmässä. Eikä totta puhuen edes harmita ettei päästä taas pitkään aikaan. Niinan valkkatreenit on menneet meillä viime aikoina edelleen hienosti, joten loppukevät keskitytään treenaamiseen ja saamaan ohjauksiin varmuutta. Koska en mä tätä lajia kisojen takia tee - teen sitä siksi, että se on edelleen, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, mun kaikkien aikojen suosikkiharrastukseni. Siksi, että koirani silmät loistavat innosta sen päästessä agilitykentälle, eikä se malttaisi pysyä karvoissaan odottaessaan laulaen lähtölupaa ensimmäisen hypyn takana.

Agilityn lisäksi ollaan tokoiltu, siitäkin tekis mieli kirjoitella pikimmiten! Huomenna nimittäin "korkataan" kisamaisesti avoin luokka, kun osallistutaan meidän seuran koemaiseen treeniin :D kauheen jännää!