Masennutaan sitten yhdessä mut ei tänään

Miksi kesäkuu on jo näin pitkällä. Kohta on jo juhannus, kääk! Vaan ei se mitään, edelleen on valoisaa, hellekelit tuntuu tulevan sittenkin ja kesä sen kuin paranee. Meillä on kesä täynnä kaikenlaisia kivoja juttuja, ja muun muassa niiden takia on jäänyt taas bloggailukin vähemmälle. Ollaan touhuttu Haltin kanssa tosi paljon ja oltu sosiaalisia. Asustellaan kesä ihan kahdestaan kun Joona sai taas Jämsästä töitä ja lähti sinne kesäksi, mutta mikäs tässä ollessa. Ja onneksi nyt pari kertaa kesän aikana saadaan olla koko perhekin muutamia päiviä yhdessä :>

Hilleri heitti talviturkin 6.6.

Sain toukokuun puolivälissä tietää saaneeni kesätöitä, jotka aloitin pari viikkoa sitten. On ollut tosi kivaa ja paljon rennompaa verrattuna viime kesään, ja on huippua kun päivät on aina saman mittaisia ja mulla on kaikki viikonloput vapaat! Tosin vähän tuskastuttaa, kun työaika on aina kuudesta kahteen ja mä olen yökyöpeli iltavirkku. Herätys kello 4.45 jokaisena arkiaamuna on tehnyt "vähän" tiukkaa, mutta yllättävän hyvin sitä jaksaa viiden tunnin yöunilla useamman päivän :'D Nyt oon kyllä skarpannut, mulle on tosi iso juttu jo se että oon nyt parina iltana päässy jo yheltätoista sänkyyn! Ja aamuisin on mukava keli polkea. Mun työmatka kestää puolisen tuntia, joten Halti on yhdeksän tunnin päivät yksin. Mä en yleisesti mielelläni pidä sillä pidempiä kuin 8 tunnin yksinoloja ainakaan yhteen putkeen, mutta hyvin se on kyllä pärjännyt, sellasen kymmenenkin tuntia jos oon vaikka käynyt kaupassa töitten jälkeen.

10.-11.6. Joensuussa järjestettiin yksi Collieyhdistyksen palveluskoiraringin koulutusviikonlopuista. Olin siellä kuunteluoppilaana ja auttelemassa Saria keittiössä sekä osallistuin ruoanlaittoon ja leivontaan. Oli kyllä kiva ja hyödyllinen viikonloppu, oli tosi mukava nähdä paljon eri tasoisia collieita aina puolivuotiaista pennuista voittajaluokan palveluskoiriin. Erilaisia suorituksia ja suoritustapoja, ja sainpa itsellekin muistiin sellaisia vinkkejä jotka voisi Haltin ongelmakohtiin/haasteisiin toimia, tai jotka on muuten hyvä tietää. Kuten: 
- koiraa voi palkata vaikkei tekisi oikein (esim. huono seuraaminen), jotta palautetaan sille usko palkkaan
- palkan häivytys ei sidonnaista koiran ikään
- väljä seuruu: oikealle kaartavaa seuraamista, voi houkutella/ohjailla käsillä, pieniä pätkiä
- väljät käännökset: palkka koiran eteen, pysähdy, ei kaarrosta varsinkaan taakse. Sano seuraa heti kun käännöksen jälkeen kontakti nousee --> seis ja palkka
- jos koira edistää seuraamisessa: "heei, ei!" & täyskäännös, kun koira korjaa, kehu --> uusi aloitus ja liikkeellelähtö
- haukkumiseen puututaan laumavietillä
- jos koira mölisee liikkeiden aloituksessa/perusasentoon pyytäessä, kiellä/komenna selkeästi + muista kehu kun hiljenee
- jos koira laamailee seuraamisessa vaikka se osaa/tietää mitä vaaditaan, eikä kevyet huomautukset tehoa, 1 kunnollinen "ravistus" (en keksiny parempaakaan sanaa mutta ennen kuin kukkikset hyökkäätte niin ei todellakaan mitään hakkaamista/käsiksi käymistä): "nyt prkl, sulle sanottiin että seuraa!" --> Reipas "seuraa" --> liikkeelle --> kehu & palkka
- jos koira saalistaa kapulaa, saattaa räpeltää esteillä --> heiton jälkeen hallinta (seuruupätkä pois päin & takaisin) & noutokäsky --> laskee saalistusta sen verran että keskittyy paremmin esteisiin
- älä kumarru koiran ylle! Tosi paineistavaa

Vinkkien ja erilaisten koirien lisäksi oli ennen kaikkea kiva taas nähdä, millainen suoritus se pk-tottis olikaan (lue: ei ollenkaan niin paha)! Kuten aina tällaisten jälkeen, treeni-into kasvoi taas ja mietin, että jos vain rahatilanne sallii niin jospa jo ensi vuonna voisi yrittää hakea varsinaiseksi rinkikoirakoksi! Tänä vuonna ollaan tosiaan Haltin kanssa Savo-Karjalan alaosaston toinen varakoirakko, ja varakoirille järkätään ehkä loppuvuodesta ihan oma koulutus, saa nähdä siis päästäänkö jo silloin Suski Korrin silmien alle :D (Oli muuten huvittavaa, kun viikonlopun päätteeksi istuttiin kaikki kuuntelemassa loppukoontia ja suukottelin Haltin sukulaistyttöä Sädettä, joka on Katjan kanssa ringissä. Suski sanoi että "on ne koirat erilaisia, ei kukaan laittais naamaansa malinoisin naamaan kiinni" :DD No, en mäkään ainakaan ventovieraan mutta mikäs tuollaista herttaista lassieta, erityisesti Airinpoikasta, on naamastella :D)

Muita kivoja juttuja, mitä tässä kesässä on, on että me muutetaan parin viikon päästä vähän lähemmäksi keskustaa! Yhtä hyviä lenkkimaastoja ei uuden kodin vieressä ole kuin nykyisessä, mutta kaikkea ei voi saada. Odotan innolla, että matka yliopistolle, taekwondotreeneihin, koirahallille ja nyt kesällä töihinkin lyhenee! Pakkaamiset on jo vauhdissa. 
Ja koska nyt loppukeväästä/alkukesästä tietooni tuli näin paljon iloisia asioita ja kokemuksia, pessimistinen mieleni tietenkin mietti(i) että missä vaiheessa tulee se joku ikävä asia, joka taas muistuttaa olla iloitsematta turhista. Toki mä yritän vaientaa sen äänen. Sanon että höpöhöpö, minä olen ansainnut kaiken tämän hyvän mikä vastaan tulee. Ja silti en voi olla ihmettelemättä, että miten kaikilla elämän osa-alueilla voi mennä hyvin..? Sekä koiraharrastuksessa että muussa elämässä.

No, koiraharrastuksessa käytiin kyllä kesän alussa taas kuopan pohjalla, kun oli surkeimmat agilitytreenit taas hetkeen. Ikuinen murheenkryynini, kepit, kepit ja kepit. Ollaan viime aikoina treenattu niitä siten, että heti treenien alussa kun Halti on kierroksilla (vähän kuin kisavireessä), tehdään keppejä yksittäin, lähetyksillä, muutaman esteen kautta. Halti on tehnyt tosi hienosti noin, mutta annas kun tehdään koko rata ja se yhdeksän estettä alle, niin ei mene millään. Halti hakee ekaan väliin ja kääntyy räksyttämään mulle. Mentiin noissa kyseisissä treeneissä sitten aina koko rata uudestaan, ei korjaten pelkkiä keppejä vaan siten että saadaan ne esteet alle. Mutta ei mennyt, ei mitenkään ja lopulta oltiin molemmat niin puhki ettei senkään takia tullut mistään mitään. 

Jonkinlainen saavutus kai sekin, että kouluttaja sanoo että "en mä kyllä tiedä, mitä noille sun koiras kepeille pitäis tehdä." Ja kyllä mä ymmärrän, totta kai saa sanoa jos keinot loppuu mutta oli vaan taas niin luuseriolo kuin olla voi. Ei ollu itku kaukana treeneissä, kotona en voinut enää sitä estää. Kun tuntuu vaan, että kaikki keinot on jo tehty ja kokeiltu. Ihan sama mitä vinkkejä kokeillaan, Halti ei vaan mene keppejä radan osana. Mua ei jaksa enää edes naurattaa ne vitsillä heitetyt kommentit, että voi voi noita uroksia kun ne on niin putkiaivoja ja hei ne kehittyy niin hitaasti, että kyllä se ne vielä oppii. Entäpä jos ei? Taas vaan mietin että mikä mussa oikein on vialla, kun en osaa yhdellekään koiralleni tätä estettä opettaa. Vaikka juuri 2by2:lla pitäisi oppia nimenomaan ne itsenäiset kepit. Miten ihmeessä saan ne menemään myös siinä kisavireessä? Ja jos ollaan jo tässä pisteessä että kouluttajaltakin loppuu neuvot, niin joko kannattais alkaa miettiä koko lajin lopettamista, kun saman asian takia vaan junnataan paikallaa?

Sen illan itkin, angstasin, kiroilin ja kiukuttelin (tai no vain siihen asti että lähdin Joonan valmistujaisbileisiin), mutta seuraavana päivänä olin jo sen verran toipunut, että tahdoin lähteä perjantaina Kreetan kanssa hallille kohtaamaan möröt. Meni ihan hyvin. Seuraavalla viikolla treenattiin myös vaparilla ja skipattiin ryhmätreenit, kun halusin hakuilemaan. Kannatti! Vaparit meni hyvin, tehtiin lähetyksiä ja myös sellaista että kepit oli heti tokana esteenä ja sitten pitkä rata väliin ja uudestaan radan osana, toimi myös hyvin. Ja nyt päätin että kuvaan koko kesän joka ikisen keppitreenin minkä vain pystyn, videolle, ja oikeasti katson ja mietin että mitä itse teen. Mietin kyllä sitäkin, että mitäs jos se lähetys ja itsenäinen hakeminen ei kuitenkaan ole se paras vaihtoehto tälle koiralle tässä vaiheessa? Se kyllä sotii kaikkia alkuvuonna saamiamme neuvoja (lähetä koira kaukaa, liiku itse vasta kun lähtee pujottelemaan) vastaan, mutta entäpä jos se sittenkin, etenkin siellä kisatilanteessa tarvitsee mun tukea, että mennään yhdessä? En tiedä. En oo vielä ehtinyt katsoa/analysoida/editoida videoita, mutta toivottavasti niistä saa ainakin jotain irti. 

Viime viikon treenit meni hyvin, tehtiin juuri sopivasti/ei liikaa toistoja ja vaikka alkuun tuli keppivirheitä, niin saatiin kuin saatiinkin rata "nollana" läpi! (Lainausmerkit siksi koska juoksi muurin ohi koska olin myöhässä, eli ei varsinaisesti nolla. Mutta Halti meni kepit kerrasta oikein joten meille se on yhtä kuin nolla!) Veera sanoi myös, että kisatilanteessa voi hyvinkin tarvita erilaista tukea kuin treeneissä. Ja huomautti, että mun sijoittumisella ei ole mitään väliä, kun nytkin lähetykset onnistui eri etäisyyksiltä jne. Eli ilmeisesti enemmän koiran mokailusta kyse tässä, vaikka etenkin tässä lajissa suhtaudun siihen vaihtoehtoon hyvin epäileväisesti. No, ainakin jäi hurjan paljon parempi fiilis kuin niistä edellisistä treeneistä! En kuulemma saakaan heittää vielä kirvestä kaivoon, joten pakko kai se on taas lähteä täältä kuopasta kiipeämään ylös. Tai ei pakko. Vaan tahto. Sisäinen palo. Jonain päivänä. Mä en ole luovuttaja, sittenkään.

Ja kuten meillä yleensäkin, kun yksi laji tökkii niin toinen luistaa. Muun muassa tästä syystä on hienoa, että harrastaa useampaa kuin yhtä! Halti on nimittäin ollut viime aikoina tokotreeneissä ihan superhypermahtavaupea. Seuruussa on esitellyt hienoa tekemistä ja ennen kaikkea asennetta, ja käännökset on parantuneet myös. Paikkaistuminen alkaa hiljalleen sujua, ja merkin kierto ja kaukot myös kauempaa on aika hienot. Mutta ennen kaikkea Haltilla on jotenkin ylipäätään parempi yhdessä tekemisen meininki, ihan kuin se alkaisi aikuistua ja järkevöityä..? 
Viime perjantaina oli kesän ekat collietreenit Linnunlahden kentällä ja siellä oli tutustumassa uusia pentuja, jollaiset on siis Haltille varsin paha häiriö! Vaan mä sain olla ja olinkin niiiiin ylpeä Halterosta, koska se kykeni ensinnäkin odottamaan kiltisti hiirenhiljaa tolpassa kiinni kentän laidalla ja tekemään täysipainoisesti mun kanssa töitä kentällä vaikka ne vieraat pennut oli vieressä! Ei pienintäkään yritystä lähteä huitelemaan tai pienintäkään piippausta. Tehtiin paikkaistuminen, ekaa kertaa rivissä ja muualla kuin kodin lähellä olevalla kentällä, ja se meni tosi hienosti. Sit tehtiin parit luoksetulot, pidempiä seuraamispätkiä, merkin kiertoa ja muutamat noudot. Ja vitsit se oli makee, ihan joka ikisessä liikkeessä <3 Rotumestikset ei tällä hetkellä tunnu ollenkaan mahdottomalta ajatukselta.

<3

Kesän aloitus ja palveluslassien paluu

Toukokuu hujahti ohi niin ettei tajunnutkaan ja on tää kesäkuun alkukin ollut kyllä aika haipakkaa. Vappujuhlintojen jälkeen oltiin muutama viikko vapaalla koko perhe, keskityttiin harkasta palautumiseen, yleiseen olemiseen ja rentoutumiseen sekä taekwon-doon. Odoteltiin lukuvuoden vikat opintopisteet ja kävin vielä muutamat hakemassakin, toukokuun vikalla viikolla epifyyttikurssilla. Viikon verran ajeltiin ympäri Pohjois-Karjalaa kattelemassa erilaisia jäkäliä, rapiat 500 kilsaa kertyi vuokrapakun mittariin jonka kuskina sain toimia :D Kenttäkurssit on ihan parasta mun opiskelussa, oli tosi hauska viikko jälleen kerran ja kelitkin suosi. 

 

Kaikki luppoaika (pun intended) hyötykäyttöön ennen vyökoetta

Kenttiksen ja vyökokeen jälkeen mulla oli reilun parin viikon mittainen loma ennen kesätöitten alkua, ja aloitettiin se ottamalla Haltin kanssa pieni irtiotto. Äiti soitti että haluaisi nähdä mua ja kun mulla ei mitään menoja ollut, hypättiin 29.5. junaan ja matkustettiin Vantaalle, jossa on vanhempieni kakkoskämppä, sukuloimaan. Appu-sisko ja Ninja tuli sinne myös ja vietettiin ihanan rento alkuviikko silloin jo kovin kesäisellä pk-seudulla. Halti on kyllä niiiin helppo reissukoira, ja tällä reissulla ehkä jopa vielä helpompi kuin aiemmin! Olin tosi ylpeä sen käytöksestä, oli junamatkalla kiltein koira koko vaunussa ja paluumatkallakin vain nukkui kiltisti. On se ennenkin junassa kivasti matkustanut, mutta nyt ei esim. vikissyt uusien koiramatkustajien kulkiessa ohi, mitä joskus ennen harrasti. Kuka on käynyt vaihtamassa mun teini-idiootin tollaseen fiksuun koiraan?

 

Halti on myös hirveän ihana noiden lasten kanssa. Se ei juuri välitä muksuista koska ei ole sellaisia kovin montaa tavannut, mutta siskontyttöjeni kanssa se tulee tosi hyvin toimeen. Porukoille mennessä alkoi häntä heilua jo rappukäytävässä oven takana, kun Halti kuuli tyttöjen äänet. Se aina antaa niiden halata ja on tosi nätisti muutenkin. Jos annan lasten taluttaa sitä pieniä pätkiä (turvallisissa, valvotuissa tilanteissa ofc), se ei koskaan vedä eikä myöskään hypi, vaikka mua vasten hyppiminen on sille täysin sallittua ja jopa kannustan siihen. Joo, toki ne on Haltille tuttuja mutta hirveän kiltisti se käyttäytyi myös esim. päiväkodilla kun odoteltiin Sofiaa ja aidan toisella puolella kiljui lauma tenavia. Muuten ei juuri ihmeempiä touhuttu, lenkkeiltiin ja rentouduttiin vaan. Kiva reissu oli :)

 

Mutta hei, me ollaan tosiaan päästy tänä keväänä hakuryhmään Joensuun seudun palveluskoirayhdistykselle! Ekat treenit oli toukokuun alussa ja sen jälkeen ollaan päästy nyt ehkä neljä kertaa? Kesäkuun alussa treenailtiin myös pitkästä aikaa ihan collieporukalla, kuvat on sieltä. Kiitos Joselle niistä! :)

Ennen Haltin hankintaa en ollut juuri tutustunut palveluskoiralajeihin, mutta koska collie on palveluskoira ja valitsemani kasvattajakin vahvasti pk-orientoitunut, olin erittäin kiinnostunut ja valmis tutustumaan myös tähän koirani rodunomaiseen koemuotoon ennestään tuttujen tokon ja agilityn lisäksi. Haku kiinnosti jo silloin kaikista eniten, ja toivoin kovasti että päästäisiin Haltin kanssa sitä kokeilemaan. Ja niinhän me päästiin: Haltin ensikosketus hakutreeneihin oli 9-viikkoisena ja tuona ekana kesänä kerettiin muutamat treenit käydä. Hommat jatkui seuraavana kesänä Haltin ollessa vuoden ikäinen, jolloin käytiin melkein koko kesä collieporukan treeneissä. Viime vuonna päästiin vain pari kertaa syksyllä treenaamaan, koska collieporukasta lähti ihmisiä Josepan ryhmiin hakemaan oppia pidemmällä olevilta harrastajilta. Me ei päästy kun ei ollut autoa vielä silloin, ja sitten kun viime syksystä lähtien oli, niin hakutreenipäivän kanssa oli agility päällekkäin. Tänä vuonna ei kuitenkaan mikään enää estänyt hakemista, joten tosi kiva että päästiin pienryhmään! (Joskin vähän jännityksenaihetta aiheutti Joonan kesätyöt Jämsässä --> ei taaskaan autoa vaikka nyt on jo ryhmäpaikka! Onneksi ihana Katja vaihtoi samaan ryhmään meidän kanssa, niin kuljetaan sen kyydissä kesäkuukaudet. Olen niin kovin kiitollinen <3)

Silloin puolitoista vuotta sitten jäätiin siihen, että avut oli saatu häivytettyä ja pistot oli suhteellisen suoria, mutta Halti ei uponnut kovin syvälle metsään, vaan saattoi pysähtyä muutaman kymmenen metrin jälkeen kyselemään multa ohjausapua. Ilmaisu sille on mallia rulla, koska Haltia ei kiinnosta olla maalimiehellä eikä sillä ole tarpeeksi röyhkeyttä/kovuutta haukkua ihmisiä, varsinkaan vieraita. Haltille on niin iso palkka/riemunaihe jo ihan se, että se saa juosta metsässä, joten rulla on tosi hyvä. Ollaan treenattu ilmaisua tosi vähän ja aika yksittäisiä kertoja, mutta tällä hetkellä Halti osaa jo irtorullan idean ja palautuskuvion. Joskin se meinaa välillä kysellä maalimiehiltä että tarviiko tuota Iipua välttämättä hakea mukaan, josko sen palkan voisi vain saada suoraan. Metsään ei siis saada ilmaisua vielä ihan toviin :D

Haltin kanssa aloiteltiin nyt keväällä ihan perusjuttujen muistelusta, koska takana oli pitkä tauko. Parit ekat treenit mentiin haamuilla, mutta koska se voi olla paimenkoiralle aika huono juttu (oppivat helposti etsimään vain katseella, koska ne on jalostettu käyttämään silmiään työssään), halusin jättää ne pian pois kun tosiaan silloin aiemminkin saatiin ne jo häivytettyä. Ääniapuja on käytetty kyllä edelleen, ne onkin olleet Haltin kohdalla oikein toimivat. Hyvin se on kyllä muistanut mikä on homman nimi! Kahdesti se on ollut radalle mennessä vähän turhan korkeassa vireessä ja piipannut, mutta ekalle pistolle lähetettäessä hiljentynyt aina. Ihmisten löytymisen jälkeenkin Halti makoili kiltisti keskilinjalla kun kuuntelin kommentteja ja ohjeita. Kuten sellaisia, että treenin loputtua viedään äkkiä koira autolle, kun sillä on vielä kivaa eikä tehdä sille tylsää odottelua treenin jälkeen :D Näin on sitten toimittukin!

Sain myös noottia siitä, että lähetysasentoon pitää kiinnittää huomiota. Koiran pitää olla suorassa ja mun myös (rintamasuunta), ja pyrin myös siihen, etten olisi kumarassa Haltin yllä. Ja lähetys vasta kun koiralla on selvästi fokus metsään päin, suoraan oikeaan suuntaan, minkä tiesinkin jo vanhastaan. Palkkana Haltilla on aina ollut ruoka, ihan raaka jauheliha jota se saa muutenkin ruoan sekaan. Tästä sain kommenttia, että voisi miettiä jotain vielä parempaa. Haltihan siis kyllä etsii tyypit mielellään, mutta lotaisee palkat suuhunsa käytännössä lennossa ja viilettää mun luo sanomaan että moi Iipu, tuolta löytyi! Maalimiesmotivaatiota siis voisi ihan hiukkasen kasvattaa, ja kokeiltiinkin parissa treeneissä lelupalkkaa. Repimisleikit on sekä agilityssä että tokossa Haltille kaikkein paras palkka, mutta se ei ole juuri leikkinyt täysin vieraiden ihmisten kanssa. En siis tiennyt yhtään, miten se suhtautuisi mutta kokeiltiin, ensin oman ryhmän treeneissä ja sitten collieporukalla. 

Pienryhmätreeneissä Halti repi lelua parin ihmisen kanssa, mutta yhden luo ei jäänyt ollenkaan leikkimään vaan juoksi luokseni. Leikkiessäänkin se aina jäi mun lähestyessä katsomaan mua, tai tuli luo että jes Iipu löysin ton tyypin ja sillä oli tää mun lelu! Collieporukan treeneissä Halti leikki odotetusti tuttujen maalimiesten kanssa paremmin, ainakin parilla ekalla. Vaan ei enää kolmannella - ihan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei kunto riittänyt. Myönnän suoraan, että Haltin lihaskunto ja pitkäkestoisen rasituksen kestävyys eivät ole tällä hetkellä kovin hyvät, koska se on saanut tänä keväänä aivan liian vähän liikuntaa. Metsässä juokseminen on aika rankkaa ja kun pitäis jaksaa vielä repimisleikkejäkin siellä välissä, niin eihän tuo tämänhetkinen kunto riitä :D Hirmuisen reippaasti jaksoi kyllä etsiä vaikkei leikki irronnutkaan, ja keskilinjalla kyllä taas innostui vetämään leluja. Kuntoa kasvatellaan jo, mutta totesin silti että palkataan vaan jatkossakin haussa ruualla. Mutta vielä jauhelihaakin spesiaalimmalla, sellaisella jota ei saa missään muualla! Ja toisaalta, koska Halti on rullakoira, ei sen tarvitsekaan jäädä maalimiehelle hengailemaan sen kummemmin vaan ihan hyvin voi jatkossakin pyyhältää ohi ja takaisin mun luo, kunhan vaan löytää :)

Katja on piilossa tuon juurakon takana ja mun viisas koira ei käytä pitkää nenäänsä jotta löytäisi sen vaan
juoksee iloisesti ohi kun takalinjalla ei ollutkaan ketään... :DD Löysi se sen kyllä sit lopulta.

Mitäs muuta... Haltin pistot ei ole olleet ihan optimaalisen suoria, meinaa vähän kaartaa etenemissuunnan kautta, mutta koko ajan paranee. Pistot on kuitenkin olleet yllättävän syviä, oon ollut positiivisesti hämmästynyt kuinka Haldir nykyisin uppoaa ihan kevyesti sinne viiteenkymppiin. Eikä oo toistaiseksi jäänyt kertaakaan kesken piston kyselemään multa! :) Muutamissa ekoissa treeneissä Halti etsi edelleen paljon silmillään eikä nenällä, ja todettiinkin viime viikolla, että kannattaa tehdä jo eripituisia pistoja ettei Haldir opi että aina voi ampua täysiä takalinjalle. Kun niitä eksyneitä voi olla ihan lähelläkin, kuten tuo kuvakin kertoo :D Viime viikon treenit oli kyllä ihan superhyvät, Halti löysi sekä etukulman perällä että ihan lähellä keskilinjaa olevat tyypit ja taatusti nenällään, ei ollenkaan silmillä! Oon tosi innoissani kun ollaan päästy taas näitä hommia tekemään. Musta on vaan niin siistiä olla koiran kanssa metsässä, kun saa antaa sen tehdä töitä etäällä musta ihan itse, ja me kummatkin tykätään. Ja on se siistiä nähdä muidenkin koirat töissä, kun aina ne ihmiset löytyy vaikka mistä piiloista ja saan nähdä erilaisia treenitapoja.

Kuopion huhtikuiset kisat

Melkein meinasin unohtaa että mulla oli joku kisapostauskin keväältä vielä tekemättä mutta muistinpa sittenkin! Käytiin tosiaan tuossa huhtikuun 22. päivä taas Kuopiossa agilitykisoissa. Tarjolla oli kolme rataa, joista Halti juoksi kaikki ja lainakoira Raisa-äiskä agiradat. Tuomarina oli aina yhtä ihana Ritva Herrala, mutta radat oli jyväskyläläisen harjoittelijan Laura Mätön tekemät. Halti starttasi luokan alussa ja Raisa ihan lopussa, kisapäivä alkoi hyppyradalla eli juostiin Haltero sai juosta turhat energiat pois :D Hyppäri oli ykkösluokan radaksi aika haastava, varsinkin tuo alun kepeille meno ja lopun putkiin irtoiluralli.
Mietin rataantutustumisessa pitkään, kummalta puolelta vien kepit ja päädyin yrittämään pakkovalssia, koska ajattelin että teen haltuunoton ennen keppejä ja lähetän siitä pujottelemaan, vaikka siinä oli jaloille tulon riski. No, Halti itse asiassa varasti lähdön joten pakkovalssi oli myöhässä ja jaloillehan se tuli :D
Mä olin myös tiedostanut, että edellisissä kisoissa Halti oli tosi nihkeä irtoilemaan ekalla radalla ja päätin auttaa sitä sen suhteen tällä ekalla taas, mutta varmistamisesta huolimatta ei meinannut irrota sitten niin millään, tuo muuri ja suoran putken jälkeinen hyppy oli ihan outoja, kun ei vaan mene vaikka este on nenän edessä?? Hylly tosiaan. 
Päivän eka agirata oli ratana tosi kiva, tykkäsin! Nyt Halti oli jälleen irtoamisen suhteen oma itsensä ja tää oli sille päivän paras rata. Keppivirhehän sieltä taas kerran napsahti, mutta rata oli muuten niin sujuva että olin tyytyväinen :) Ja mokasin itekin kepeille lähetyksessä siinä kun liikuin samalla kun lähetin, ois varmaan kantsinut melkein pysähtyä ja lähettää ja odottaa vasta sitten kun/jos olis lähtenyt.
Puomin kontakti oli tosiaan tuolloin vielä kesken ja vaikka olin miettinyt että uusin ainakin jos on virhe alla, niin enhän mä sitä siinä tilanteessa tajunnut :D Luulen, että tuossa Haltilla oli enemmän haasteena vauhtinsa hallinta eikä niinkään se ettei se olisi muistanut mitä piti tehdä. Se kuitenkin yritti hidastaa, eikä sillä ollut mitään pomppuräiskäysmeininkiä.
Raisa kulki tällä radalla myös hienosti. Sössin sen keppien aloituksen mikä harmitti, kun muuten meni niin hyvin! Muutahan siinä ei ollut, kauhean kiltisti se teki :) Kepit sillä on parantuneet ihan huimasti, ei tarvi enää kuin viedä se oikeaan aloitukseen, mutta ei enää näyttää joka keppiväliä :) Ja videolla ei muuten näy, mutta Raisa oli niin liikkis kun maaliin saavuttuamme se hyppäsi väliaitaa vasten yleisöä moikkaamaan :DD "Oletteko te täällä kannustamassa minua, loistavaa, sillä minä olen suuri ja hurja agilitykoira!"
Haltin kolmas rata oli ihan jees, ohjautui aika hyvin ja ennen kaikkea irtosi putkiin! Puomin kontakti oli musta vähän siinä ja siinä ja kepeiltä sekoiltiin 10 vp, taas liikuin lähettäessä.. Mutta ihan hyvä että olin sillä ekalla radalla vaatinut ne kepit taas, koska teki muilla radoilla sitten aloitusmokien jälkeen loppuun asti.
Sitten Raisa ja päivän viimeinen ristiretki. Koska takaaleikkaus oli edellisellä radalla ollut sille vähän vaikea juttu, päätin tehdä tokan putken lähetyksen eri puolelta kuin Haltin kanssa, ja hyvinhän se toimi. Puomin kontakti oli minusta vähän siinä ja siinä, ja pakko tunnustaa että hetkisen kävi mielessä puomin jälkeen että nonni, siitä tuli virhe joten ihan sama miten teen lopun :D Vaikka mä oon jo aika hyvin nyt oppinut siitä luovuttamisesta virheen jälkeen pois! Tsemppasin sit kuitenkin loppuun asti ja Raisa kulki juuri toivotusti. Ja kas, tehtiin kerralla kepit oikein!! Sinne se sujahti ekaan väliin tosi sujuvasti. Keppien jälkeen mun oli tarkoitus vaihtaa koiran edessä puolta pyörähtämällä, mutta unohdin joten tuli tuollainen räpelletty poispäinkääntö hypylle (kyseistä ohjaustahan ei siis oo Raisan kanssa tehty esim. ikinä), ja meinasi se valua ennen A:takin johonkin, mutta onneks otin mukaan :D Lopussa ei ollut mitään ongelmaa, ja maalissa Sari tuli pomppimaan vastaan että oltiin tehty NOLLA! 

Mä tosin olin vähän skeptinen edelleen sen puomin kontaktin takia ja kyselin että eikö muka näyttänyt virhettä :D Ja koska oikealla tuomarilla on kuitenkin aina lopullinen sana, en halunnut riemuita ennen kuin tulokset lopulta tuli. Mutta tuomari ei ollut lähtenyt meidän radan jälkeen mihinkään (sanomaan tulosten kirjoittajille korjausta) ja jos Laura ei nähnyt virhettä niin kuinkapa se Ritva radan laidalta olisi sen paremmin nähnyt.. :D Niin tuli tulokset ja toden totta, se oli Raisan toinen LUVA!! Oltiin vieläpä tehty tolta radalta koko maksiluokan ainoa puhdas suoritus, eli tämäkin luva tuli luokkavoitolla!
Ihan sairaan hienoa, mä olin jo tosi tyytyväinen ekaan agirataan molemmilla mutta tää nolla kyllä kruunasi koko kisapäivän. Ei meinannut heti iskeä tajuntaan, mutta kyllä mä olin yhtä hymyä koko viikonlopun. Uskomatonta, Pii on vain yhden päässä sertistä!

<3 Tuli osuva tekstikin taustalle

Vähän toki koomista, että se nolla tulee lainakoiran, jota treenaa hyvin säännöllisen epäsäännöllisesti ja itse, kanssa, eikä sen oman, pennusta asti lajia yhtäjaksoisesti harrastaneen säännöllisesti sekä ohjatuissa että omatoimisissa treeneissä viikoittain käyvän yksilön kanssa xD Ei vais, mä olin oikeasti tosi tyytyväinen siihen Haltin B-rataan ja omaan ohjaamiseenikin pääsääntöisesti, noita keppilähetyksiä ja A:ta edeltäviä koirien valumisia lukuun ottamatta. En taatusti saatellut kepeille vaan annoin koiralle tilaa tehdä, ja Haltin A:t oli molemmilla radoilla superhienot! Rytmitti juuri oikein vaikka tuli kuinka kovalla vauhdilla. Huomasin vaan että varmistelen itse ihan turhaan, treeneissä oon kyllä rohkeampi mutta hyvä tietää! Kisojen jälkeen ajeltiin taas Hesburgeriin syömään ja koiratkin sai ansaitut kisapalkinnot. Ihan huikea päivä, oon niin kiitollinen kun saan tuota Raisaakin viedä kisoihin <3 Nää tyypit on ihan huippuja! 

Haltikin veteli parhaimmillaan melkein neljää meträ sekunnissa :D

Nämä oli tosiaan meidän viimeisimmät kisat, seuraavia ei ole vielä tiedossakaan. Toukokuun lopulla oli oman seuran kisat mutta taekwon-don vyökoe, treenipäivä ja kauden päättäjäiset osui samalle päivälle kuin ykköset, joten jäi välistä. Eikä kyllä harmita yhtään, koska sain vihreän vyön (eli 2 gup-arvoa ylöspäin kerralla!!) ja oli tosi kiva päivä muutenkin. Kaveritkin laittoi kisoista viestiä että älä harmittele ettet päässyt, tosi vaikeet ykkösten radat ja hankalia keppikulmia :D Ei harmittanut tuonkaan tiedon valossa, eikä tosiaan muutenkaan.

Treeneissä ollaan käyty nyt loppukeväällä ihan normaalisti, tosin vapareille ei olla juuri huhti-toukokuussa päästy. Meidän pienryhmän kouluttaja Virpi jäi toukokuun alusta äitiyslomalle ja syksyyn asti meitä koulii collieporukastakin tuttu Veera, jonka ryhmässä oltiin myös Haltin ensimmäinen agilityvuosi :) Kevään treenit sujui kivasti, koetin esitellä Veeralle Haltin keppiongelmaa mutta ei se sillä kerralla tietenkään jättänyt yhtään kesken tai hakematta, vaan teki oikein nätisti :)) Vaan on niitä kyllä sitten tullut kyllä tuon jälkeen. Otettiin suunnitelmaksi treenata edelleen niitä tarpeeksi kaukaa lähetyksiä ja mahdollisimman itsenäisiä aloituksia, harmi vaan että asiat harvoin menee suunnitellusti... Mutta en ehkä viitsi pilata tätä hyvän mielen kisapostausta sillä nyt sen tarkemmin, katsotaan sit kun saan tuoretta videotakin kamerasta viraaliksi. Pidetään kesällä varmasti kunnon taukokin agilitystä, mutta ihan vielä ei malta... Luultavasti sitten heinäkuussa kun kouluttajatkin jää silloin lomalle.

Pitkä kylmä kevät

Näin kesän ensimmäisenä päivänä, useamman hyytävän raesadekuuron jälkeen jalkoja pesuvadissa kuumassa vedessä liotellen on hyvä muistella kulunutta kevättä. Josko saisin meidän jutut pikkuhiljaa ajan tasalle ennen kuin kesä pääsee kunnolla käyntiin! 

Sen lisäksi että keväällä käytiin hakemassa viimeinen ykköstulos koulariin ja treenattiin ahkerasti agilityä, ollaan myös...

  ...treenattu ihan pikkuisen tottelevaisuutta.
Ollaan kateltu tokon avoimen luokan juttuja eteenpäin ja vähän pk-tottiksenkin puolelta. Seuraamista ja mielentilaa siinä treenaillaan edelleen ahkerasti, paikkaistuminen on lähtenyt sujumaan aika kivasti ja merkin kierto alkaa olla jo aika valmis. Ruutu vaatii vielä treeniä, samoin liikkeestä seisominen. Liikkeestä istuminen on aika jees, samoin kaukot. Noudossa ja hypyssä ei ongelmia, ainakaan tällä hetkellä :D Alla video maaliskuun lopulta, kun kokeiltiin ekaa kertaa tottiksen ykkösluokan 650-grammaista kapulaa, kiitos Kreetalle videoinnista! 
Tosiaan kokeilin ihan vaan kylmiltään mitä Halti tuumaa uudesta, painavammasta kapulasta ja eihän tuo ihmeempiä :D Pudotuksen jälkeen kyseli että onko pakko tuoda kun se äsken tuli käpälälle, mutta kun vaan vaatii niin tuohan se! 
Hypyn kautta ei tuolloin vielä saatu kokonaista noutoa menemään, mutta nyttemmin on kyllä jo onnistunut :) Pitäis taas muistaa videoida treenejä ahkerammin! Jotain ulkotreenejä kuvasinkin, mutta niistä ei tullut oikein hyviä pätkiä, kamerasta loppui tila kesken ja tehtiin liikkeet aika kaukana niin ei näkynyt :D Mutta kesällä sitten! Treeniarjen ja -taukojen lisäksi tänä keväänä on myös ollut...

...juhlanaiheita jos jonkinlaisia!
Palmusunnuntaina eli 9.4. Halti täytti kokonaiset kolme vuotta. Mulla ei suoraan sanottuna oo minkäänlaista muistikuvaa, mitä me tehtiin silloin mutta joku kello soittaa että käytiin pitkällä lenkillä ainakin ja Halti sai paljon rapsutuksia. Se taisi myös silloin mennä taas Sarille hoitoon, kun oli kiireinen harkkaviikko alkamassa. (Yleensä oon siis väsännyt koirilleni jonkinlaisen synttärikakun ja touhunnut jotain spesiaalia niiden kaa. Mut onneks koira ei tiedä millon sillä on synttärit. Katellaan jos ens vuonna juhlittais.)

Mulle on jo pitkään sanottu, että kolmivuotiaana collieuros järkevöityy ja alkaa olla oikeasti aikuinen koira, ja pakko sanoa että Halti on tosiaan tuon maagisen iän saavutettuaan oikeasti väläytellyt tänä keväänä tosi järkeviä käytöksiä! Sellaisissakin tilanteissa, joissa se vuosi sitten olisi perseillyt ihan täpöllä. Kyllä sitäkin edelleen toki tapahtuu, eihän tuollaiset muutokset yhdessä yössä sentään toteudu :D Mutta tänä keväänä on ollut huomattavan monta tilannetta, joissa olen suorastaan hämmästynyt ja ollut liikuttavan häkeltynyt, kun Haltero onkin totellut kerrasta tai jättänyt toisen koiran huomiotta tai sellaista. Ai että, mitä siitä vielä tuleekaan! 

Synttärikuviakaan en todellakaan ehtinyt ottaa, mutta Facebook tuuttasi feediin Haldirin 1-vuotiskuvat kahden vuoden takaa. Nauratti, kuinka silloin olinkaan ajatellut että voi kun se on iso ja hieno ja valmis mutta nyt kun katsoi niitä kuvia, niin onhan se ollut ihan keskeneräinen kakara silloin :DD Pää ja kroppa on muuttuneet paljon senaikaisesta ja muuttuvat vielä. Halti oli tässä keväällä vähän turhan hoikassa kunnossa, joten nyt se on saanut isompia ruoka-annoksia. Nyt näyttää jo vähän siltä, että se on saanut jo hitusen lisää runkoa, kun on ollut mistä rakentaa niitä raameja täyteen.

Babyface 1vee

Ja hillbilly samalla pellolla 3vee

 Sen lisäksi että tänä keväänä täytettiin vuosia...

...juhlittiin pääsiäistä ottamalla rennosti ja syömällä paljon suklaata.
Joonakin sai harkasta viikonlopun vapaaksi joten lähdettiin Keski-Suomeen käymään sen kotona. Oli hassua ajaa vaan kaupungista ohi, mutta samalla ihanan rentouttavaa saada olla koko viikonloppu yhdessä paikassa, varsinkin kun tuolla anoppilassa mulla on hyvin vähän (lue: ei mitään) velvollisuuksia. Todellista hermolepoa. Postauksen peltokuvat on tältä reissulta.

Pääsiäislauantaina käytiin tapaamassa tuttavaani Annaa ja tämän lappalaiskoiria, kun sain kutsun tulla pentukuumettani lievittämään. Halti oli kyllä niiiin huvittava oma itsensä, kun se tapasi uudet kaverit yksi kerrallaan. Tahvo-pentu oli ihan jees mutta njääh, pihan hajut paljon kivempia. Usva-rouva oli tyttö eli oi kivaa, hui se sanookin mulle että älä ahdistele, iik. Talon äijä Kyösti tuli raamit kaulassa -meiningillä ulos, mihin Halti totesi että iiih Iipu, ja pysytteli tiiviisti polveni vieressä turvassa :D Mutta se on vaan niin huipputyyppi, ei provosoidu hiukkaakaan vaikka toinen kuinka yrittää härkkiä, että ethän ala mulle. Eihän Halti ala, vaan viestittää viimeiseen asti että hei, mä en halua mitään harmeja vaan ollaanhan vain ystäviä. Ikätoverinsa Kajon kanssa Halti sitten saikin kunnon leikit aikaiseksi, vähän yllätti koska yleensä Halterolla on leikattujen urosten kanssa vähän eri jutut mielessä.. Mutta niin ne vaan rallasi eestaas ympäri pihaa, oli hurjan hauskaa katsella niiden leikkiä ja jutella :D Illalla meillä oli väsynyt lassie. Oli kiva käydä!

Mitäs sitten. Huhtikuu ja opeharkka loppui, tuli toukokuu. Opiskelijan parasta aikaa! Loppukeväästä...

 

...juhlittiin tietenkin vappua. Ja muutamaa päivää myöhemmin...

 

 ...vietettiin May the Fourthia eli kansainvälistä Star Wars -päivää. Yhtään padawania (tai no se on kyl ennemmin Chewbacca) ei vahingoitettu valokuvausten aikana. 

Ai niin ja hei! Yks tosi kiva juttu! Päästiin Joensuun Seudun Palveluskoirayhdistyksen haun pienryhmään. Ihan huippua että päästään taas puolentoista vuoden tauon jälkeen tätä hommaa viikoittain tekemään! Muutamat treenit ollaan jo ehditty käydä ja kivaa on ollut, kirjoittelen niistä sitten tarkemmin kun saadaan hommat vielä enemmän kunnolla käyntiin.