Ei jumeja, paitsi henkisiä

Viime viikon tiistaina Halti pääsi mukaan meidän partion aloitustapahtumaan, kun sekä mulla että Joonalla oli pitkä koulupäivä ja myös Joonalla illalla menoja. Opiskelijalippukuntamme starttasi syyskauden kirkkopuistossa, ja vaikka alussa Haltin käyttäytyminen vähän mietitytti, niin loppujen lopuksi se oli oikein fiksusti :D Siinä alussa porukkaa odotellessa se kun oli aika levoton, vikisi ja urisi ja jahtasi häntäänsä (mikä huvitti ihmisiä suuresti :D) jne.. Itse ohjelman ajaksi sidoin Haltin puuhun kiinni ja siinä se odottelikin kiltisti, mitä nyt tukkihumalan aikana vähän haukkui kun ihmiset käyttäytyivät niin kummasti :D Lopuksi päästin Haltin irti ja olin ottanut sille frisbeen mukaan, joten se sai muutaman kerran hakea sitä, ja toikin innokkaasti vuoron perään jokaiselle; muutkin tahtoivat heittää frisbeetä Haltille. Tapahtuman päätteeksi syötiin ja Halti kerjäsi sinnikkäästi, taisi vähän varastaa show:n koko illassa :D Mutta kun muuten meni niin hyvin, niin ehkäpä Halti pääsee joskus jatkossakin partiohommiin mukaan. Sekin on aina valmiina!

Pitäähän sitä nyt olla huivi kaulassa ;)

Kiltti poika!

Agitreenit jäi meiltä taas viime viikolla väliin, mutta torstaina 17.9. oli vähän erikoisempaa ohjelmaa luvassa, kun lähdettiin treenikaverimme Katjan kyydissä Siilinjärvelle. Lemmikkiyritys Har-Min Farmi nimittäin oli tässä syyskuussa tarjonnut Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston jäsenille koirien lihastarkastuksen erittäin hyvään 10 euron hintaan, joten innoissani lähdin mukaan! Lihastarkastuksessa siis koulutettu koirahieroja käy läpi koiran kropan ja katsoo, olisiko tarvetta hieronnalle (jos tämänkin varasi tarkastuksen yhteydessä, sai senkin halvemmalla). 
Perille Siilinjärvelle päästyämme koirahieroja otti meidät vastaan ja kyseli koirien taustoja: ikä, mitä harrastetaan, onko luusto kuvattu terveeksi, onko sattunut jotain fyysisiä traumoja tai tuntuuko koira olevan jumissa. Kerroin, että aika aktiivista elämää vietetään ja kerrostalossa kun asutaan, niin yhdet portaat kuljetaan monta kertaa päivässä. Ja myös, että selässä olen tuntenut Haltilla kireyttä mutta muuten en ole oikein osannut katsoa. Aluksi katsottiin siinä pihalla koirien liikkeet sekä ravissa että kävelyssä, niin edestä kuin takaa sekä molemmilta sivuilta. Halti kävi innoissaan tervehtimässä hierojaa ja oli alkuun muutenkin vähän innoissaan kaikesta, mutta malttoi hyvin ravailla näytiksi. Kun Katjan Unna-tytönkin liikkeet oli katsottu, siirryttiin kauppaan sisälle ja mentiin pieneen trimmaushuoneeseen itse lihasten läpi käymiseen.

Loput kuvat aamulenkiltä jostain elokuun lopulta...22.8? Nyt on jo pelto puitu.

Halti pääsi ensimmäisenä tarkastusvuoroon ja lattialla koiran seistessä hieroja kävi läpi lihakset päästä takapäähän. Tunnusteli, löytyykö jumeja ja testasi, käyttääkö Halti takajalkojensa lihaksia tasapainoisesti laittamalla kämmenet takakäpälien alle ja nostamalla. Vähän meinasi skottipoika ihmetellä ja piippailla, mutta hienosti malttoi sitten seistä - oltiinhan me nyt kovasti harjoiteltu paikallaan seisomista sitä näyttelyä varten :D Pian saatiinkin kuulla hyvää kommenttia: "On aika harvinaista ettei mitään kireyksiä löytyisi, mutta tämä koira on hyvin lähellä! Ei ole siis tälle tarvetta hieronnalle lähiaikoina." Jee!! :):) Vitsit miten hienoa! Hieroja kehui, että Haltilla on hyvä lihaskunto ja selässä oli vain pientä kireyttä, jonka saan auki itsekin. Kerroin, että olin vähän epäillyt että Haltilla olisi jotenkin heikot lihakset takapäässä, kun se on kintereistä ahdas ja istuu edelleen lonkalla kuin pikkupennut eikä oikein pysy pitkiä aikoja ryhdikkäästi istumassa. Hän kuitenkin sanoi, ettei ollut liikkeitä katsoessaan edes huomannut kinnerahtautta, ja että takapäässä on oikein hyvät lihakset ja Halti käyttää niitä tasapuolisesti, ei ollut siis toispuoleisuutta. "Ilmeisesti sillä on muuten niin hyvä rakenne, että se kompensoi takaosan ahtautta." :'D Näköjään joo, kasvattaja selvästi tajuaa rakenteiden päälle! ;)

Lihastarkastuksen lopuksi koirahieroja näytti vielä mulle muutamia venytyksiä, kun pyysin. Nemon ja Nitan hieronnoista on niin pitkä aika, että venytystekniikat on jääneet vähän unholaan, niin oli tosi hyvä nyt taas nähdä, miten ne tehdään. Halti antoi venytellä itsensä hienosti ja ollaan kuulemma tehty lämmittelyt ja jäähdyttelyt agilitytreenien yhteydessä oikein, jatketaan siis samaan malliin! :) Nyt vain täytyy ryhdistäytyä ja hieroa Haltilta sitä selän kireyttä pois ja muistaa myös venyttelyt. Tuli kyllä tosi hyvä mieli tästä, ihanaa kuulla että ollaan tehty asioita oikein ja että koira on noin hyvässä kunnossa! Ja toki lompakkokin kiittää kun ei nyt ihan lähiaikoina ole varsinaiselle hieronnalle tarvetta :D Oli ihan tosi hyvä tämä tarkastus ylipäätään, huippua tuollaiset tarjoukset. Lähtiessä ostin vielä kaupasta Haltille kuivattua naudanmahaa, kun Katja sanoi että se kovettaa vatsaa. Haltilla oli nimittäin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässään ripuli, syy jäi mysteeriksi mutta parissa päivässä maha tuli jo onneksi kuntoon :) 

Wiiii!

Halti sai loppukesästä uuden pannan, tää on varmaan eka kuva jossa se
näkyy kunnolla. Sen piti olla punaista skottiruutua, mutta kangasta saikin
vain vaaleanpunaisena. No, skottiruutua joka tapauksessa :D

Perjantaina ei päästy tokotreeneihin koska bussit olivat lakossa, mutta tokoiltiin sitten ahkerasti viikonloppuna omatoimisesti. Musta on jotenkin tosi hämmentävää, että oon nyt niin innostunut tästä tokotreenaamisesta koska mähän en oikeastaan mikään tokoihminen ole, mutta ei parane valittaa kun kerran motivaatiota on! Jotenkin vain on ollut pitkään tosi kivaa treenata Haltin kanssa ja hommat tuntuu sujuvan, niin taottavahan se on kun rauta on kuumaa. Treenailut sujui mukavasti, Halti tosin hetkellisesti unohti mitä ovat kaukot mutta taisi olla vain ohimenevä häiriö :D
Tänä keskiviikkona päästiin sitten pitkästä aikaa, kolmen viikon tauon jälkeen agilitytreeneihin. Ja voi huoh. Huokaus. Huoh. Enpä muista, milloin viimeksi olisin tullut agitreeneistä kotiin niin pahalla mielellä, että olisin kotona itkenyt. Ehkä joskus vuonna 2011? Nyt koitti sitten senkin aika taas. Agilitytreeneistä. 
Lähdin tosi hyvällä fiiliksellä. Pieni tauko takana, ihanaa päästä agilitytreeneihin kun kaksi edellistä kertaa oli jäänyt väliin. Koska agility on niin hauskaa ja parasta. Sanoin kotona Haltille, että tänään ei sit perseillä mutta treeneissä radan nähtyäni naureskelin treenikavereille, että ihan varmasti perseilee. Rata oli taas älyvaikea kolmosten rata (kun jostain syystä meidän seurassa on aina koko viikon kaikille ryhmille sama rata), tehtiin tietysti pätkissä kun jotkut esteet (mm. kepit) jää meiltä kokonaan väliin. 

En tiedä missä vaiheessa se kiva ja innostunut fiilis kaikkosi, mutta radalla tuntui ihan kamalalta. Ei Halti nyt varsinaisesti perseillyt niin kuin aiemmissa syksyn treeneissä, mutta mekasti taas lähdöissä liikaa. Nyt otinkin sitten heti alussa pienen kasvatuskeskustelun ja komensin olemaan hiljaa, mikä auttoikin. Rataan kuului paljon takaakiertoja, pakkovalssi ja sen sellaista. En mä oikein tiedä, miksi tuntui niin huonolta mutta tuntui kuitenkin. Halti kyllä yritti hienosti, mutta olin itse ihan typerä, tuntui etten vaan osaa liikkua niin kuin pitäisi ja pakkovalssia hinkattiinkin monen monta kertaa. Radan loppupätkää, persjättö-putkirallia tehdessä Halti tuntui jo väsyvän, vaikkei ole musta pitkään aikaan tehnyt niin, vaan sen jaksaminen on riittänyt hyvin. Pyysin treenikaveria kuvaamaan näitä treenejä videolle, ihan vain jotta itse näen missä mennään kun en oo videoinut agilityjä pitkään aikaan. Ei se ehkä videolla näytä niin pahalta kuin miltä radalla tuntui, mutta ei kyllä hyvältäkään. Oon ihan typerä liikkeissäni, en tajua enkä osaa ja koiran meno tuntuu tökkivältä, vaikka ei se videolla hitaalta näytä. 
Harkkojen lopuksi tehtiin vielä boksitreeni matalalla A:lla, kolme kuuden settiä. Ekalla lähetin Haltin taas paikaltaan, mutta silloin ravaili vain A:n yli kun lankut heiluivat. Loput kerrat juostiin yhtä matkaa jolloin Halti sitten laukkasi reippaasti heilumisesta huolimatta. Tokalla setillä se tosin alkuun loikki komeasti boksin/kontaktin yli, mutta lopulta alkoi löytyä hieno laukka juuri boksin keskelle! Jee, jotain onnistumisia sentään tämänkin ikuisuusprojektin suhteen :) 

Varmaan teen tästäkin isomman ongelman kuin mitä se on, eikä tällaisia yksittäisiä huonoja treenejä varmaan saisi murehtia näin paljon. Minä jos kuka en saisi tuntea pahaa mieltä tällaisesta. Ehkä siihen pahaan mieleen liittyi jotain muutakin, ehkä ei. Tuntuu vain niin huonolta, siltä että ollaan molemmat ihan surkeita eikä tästä tuu koskaan mitään. Ei saisi verrata siihen 9-vuotiaaseen joka on harrastanut agilityä 7 vuotta, eikä 5-vuotiaaseen joka niin ikään on harrastanut puolet elämästään. Ei, ei saisi, mutta silti tuntuu että tämä syksy ei etene mihinkään. Koira on kohta puolitoistavuotias ja treenannut melkein koko vuoden viikoittain agilityä, mutta se ei silti osaa vielä keppejä kuin alkuun, kontaktit on täysin kesken ja tuntuu ettei edistytä yhtään. Ehkä en vaan itse huomaa sitä, ehkä se johtuu vain siitä että ne treeniradat on ihan oikeasti vaikeita kolmosluokan juttuja joita Halti ei voi eikä sen tarvikaan vielä osata. En mä itsekään ole opetellut ennen tätä vuotta ollenkaan pakkovalssia, niistoa tai selän takana vippauksia. (Enkä silti oo vieläkään oppinut.) Ehkä olis vaan pitänyt opettaa ne typerät 2on2offit heti alkuun, ehkä mä en vaan osaa. Ehkä tää kaikki on vain selittelyä. Huoh. No, sisua onneksi löytyy sen verran että varasin tänään peräti kaksi vapaavuoroa ensi viikolle, ennen kuin harmitus kasvaa liian suureksi. Me tarvitaan jonkin sortin onnistuminen ja tarvitaan se mahdollisimman pian.  

Tänään lähden viikonlopuksi Kuopioon ystäväni Marian luo käymään, joten Halti saa olla pari päivää Joonan kanssa ihan rauhassa vain lenkkeillen. Ehkä pieni etäisyys tekee ihan hyvää, kun ei tule treenattua sitä tokoakaan? Ehkä maanantaina agihallilla on taas parempi fiilis?

Hyvän mielen tokotreenit ja näyttely

(Pakko oli vielä viime viikon treeneistä kirjoittaa tarkka selostus. Oli niin hyvät! Yritän kyllä vähentää..) Tiistai-iltana 8.9. käytiin treenaamassa tokoa Sarin ja Bennyn kanssa Linnunlahden kentällä. Tehtiin aluksi yhteisesti paikkamakuu, minä "liikkuroin" siinä samalla; Halti meni maahan sekä nousi hienosti vain mun käskyillä. Aika oli puoli minuuttia, hyvin pysyi ja hiljaa, vaikka Benny vieressä nousi ylös ja kävi takaisin maahan. Jonkun verran Haltin kuono kääntyili ulkopuolisia ääniä kuunnellessa ja se korjasi asentoa kun palasin viereen, mutta tosi hyvä oli! Sitten liikkuroitiin toisillemme alokasluokan liikkeet. Halti teki ensin seuraamisen (patukkapalkka näkyvillä rintataskussa), jossa ekaa kertaa useampi käännös ja nopeudenmuutokset, ihan vain kokeiluna kuinka ne sujuu. No, hyvin sujui! Alussa Halti meinasi vähän keulia/edistää, mutta kun rauhoitin omaa tahtia niin meni tosi hienosti :) Käännökset oli ihan hyvät, samoin juoksu ja hidas kävely. Täyskäännöstäkin kokeiltiin, mulle se olis luontevampi saksalaisena mutta Halti ei tajunnut sitä yhtään, niin pitää vähän miettiä josko kuitenkin opettaisi sen toisella tavalla. Nemolla ja Nitalla oli helppoa, kun molemmat oli oppineet takakautta sivulletulon (vaikka Nemolla sen sitten vaihdoinkin etukautta tuloon). Toisaalta, luulis että Haltikin oppii saksalaisen kun vaan opettaa :D Mutta joka tapauksessa haltiakoira teki kyllä älyttömän hyvän seuraamisen! Se oli pisin seuruupätkä joka ollaan ikinä tehty ja koiran tekeminen näyttää kuulemma tosi hyvältä, pitäisköhän joskus videoida tokotreenit niin näkis itsekin :D 

Aiheeseen liittyvät kuvat on heinäkuulta Sarin ottamia.

Sitten tehtiin liikkeestä maahanmeno, nyt luotin ekaa kertaa koiraan niin etten vilkaissut, jäikö se maahan. No jäihän se, putosi tosi nopeasti ja pysyi. Vau <3 Kaukoissa ei noussut istumaan ekasta käskystä (vilkuili urheilukentältä kantautuvia ääniä pän), mutta kun tehtiin liike heti perään uudestaan, oli hyvin kuulolla ja teki oikein. Kapulan otti ekalla toistolla hyvin suuhun mutta pudotti, toka oli jo hieno! Kotona Halti kestää jo sen, että koputtelen laippoihin ennen irti-käskyä, nyt meinasi vähän ennakoida irrottamista. Niinpä testattiin vielä käsien viipymistä laipoilla ennen käskyä ja nyt Halti muistikin hienosti pitää otteen häiriöstä huolimatta. Loppuun tehtiin vielä luoksetulo, ekalla toistolla Halti pomppasi vähän mua vasten ja hölmistyi siitä niin, että jäi jotenkin sivun ja eteentulon välimaastoon :DD Uusinnalla tuli tosi hienosti eteen. Voi vitsi se on kyllä mahtava, tykkään tuosta koirasta niin kovasti! Sillä on aivan loistava asenne tekemiseen, täytyy tosiaan muistaa joskus ottaa videota treeneistä niin jäisi ihailtavaa pysyvämmin :'D 

Taas tuli Bennyn vuoro treenata, minkä jälkeen kokeiltiin lopuksi Haltin kanssa vielä matalaa pk-A:ta. Kiipeilytin vain edestakaisin siitä yli, ja Halti hyppi kyllä aika korkealta alas mikä mietityttää, kun se nyt toivottavasti oppii agility-A:lla ne juoksukontaktit. Toisaalta voisi kuvitella että niistä on apua pk:ssakin koska ei sielläkään kannata korkealta hyppiä, mutta siellä este on kyllä niin jyrkkä että ei kai sen laukan ole mahdollistakaan osua niin alas kuin agility-A:lla pitäisi. Taitaa siis olla parasta opettaa pk-A ihan erillisenä juttuna; en vaan tiedä yhtään minkä käskyn siihen ottaisin. En halua samaa "Aa":ta kuin agilityssä, mutta ajattelin ottaa "kiipee"n puomille ja "yli" on suojatien yli. Toisaalta oon tainnut nyt puomillakin käskyttää "puomi" koska se oli Nemolla ja Nitallakin, niin en tiedä kuinka helposti saan sen vaihdettua. Jos en saa vaihdettua, niin pk-A:sta tulee siis kiipee, mutta meniskö se toisaalta sekaisin vaikka olisikin kaksi "kiipee":tä tai "yli"ä? Onhan meillä "hyppy"kin myös esim. lenkillä puunrunkoja ylittäessä, vaikka se on myös agieste. (Sen kyllä piti olla aita kuten Nemollakin, mutta Nita the agikoiralta mulle iskostui päähän hyppy enkä ole Haltin kanssa osannut aitaa käyttää, on tää monimutkaista :D) Mutta onneksi pk-A:lla ei mikään kiire olekaan, opetellaan nyt ensin se agility-A juoksukontakteineen.

Ei pöllömmät näkymät Himoksen huipulta auringonlaskun jälkeen

"I'm a poor lonesome collie.."

Keskiviikkona olinkin ajatellut agitreeneissä toivovani ensisijaisesti kontaktitreeniä kun viime kerralla se jäi väliin, ja myös siksi koska mulle iski ensimmäisen kouluviikon lopulla paha yskä, joten radalla juokseminen ja äänenkäyttö ei houkutellut. Mutta sitten kävikin niin, että kouluttajammekin sairastui, joten en olisi pystynyt niitä kontaktitreenejä tekemäänkään ilman Veeraa neuvomassa ja naksuttamassa. Ja koska en olisi pystynyt olemaan ratatreenissä täysillä mukana, jäin ihan tyytyväisenä viettämään koti-iltaa ja lepuuttamaan kurkkuani. 
Perjantaina lähdettiinkin taas Keski-Suomeen käymään kotona ja vietettiin mukavan leppoisa viikonloppu. Lauantai-iltana käytiin moikkaamassa Miraa, Friniä ja Hetaa Himoksella, jonne he olivat tulleet Onnidog-koiratapahtumaan. Ajeltiin luoteishuipulle juoksuttamaan koiria ja pari kivaa hepulia Halti saikin aikaiseksi, vaikka puikkonokat ei kauheasti innostuneetkaan juoksemaan :D Loppuvaiheesta Halti rakastuikin Hetaan ja oli enemmän kiinnostunut hajuista kuin juoksemisesta. Kivaa oli kuitenkin että päästiin näkemään livenä, kiitos Mira! :)

Sunnuntaiaamuna herättiin aikaisin ja lähdettiin ajelemaan kohti Muuramen ryhmänäyttelyä! Olin päättänyt ilmoittaa Haltin vielä kerran junnuluokkaan ja oltiin nyt harjoiteltu kehäkäyttäytymistä paljon, että jäisi parempi fiilis kuin viime kerrasta, jolloin Halti ei jaksanut olla aloillaan yhtään. Vähän myös haaveilin, josko nyt parin kuukauden kasvamisen jälkeen menisi itse arvostelukin vähän paremmin - mitään suuria menestyshaaveita tosin en todellakaan elätellyt, koska pehkoja oli ilmoitettu unkarilaiselle Attila Czeglédille 50 kappaletta! Hän arvosteli colliet nyt vasta toista kertaa Suomessa. 
Äiti lähti näyttelyyn mukaan ja kun oltiin saatu tavarat purettua kehän laidalle, käytiin kävelemässä Haltin kanssa ja harjailin sitä vähän. Halti oli aluksi vähän turhan innoissaan kaikesta ja vähän nolotti kun se ulvoi, mutta onneksi rauhoittui pian :D Kun olin harjannut Haltin, seisotin ja juoksutin sitä pari kertaa kehän ulkopuolella ja hienosti sujui! Sitten laitoin koiran häkkiin rauhoittumaan ja Halti tarkkaili sieltä skarppina näyttelyn menoa. Tää oli kyllä fiksu päätös; otin sen vasta vähän ennen omaa vuoroa ulos, harjasin vielä viimeisen silauksen ja niinpä kehään mennessä Halti oli reippaana hommassa mukana. Junnu-uroksia oli ilmoitettu taas viisi ja Haltin kanssa oltiin toiseksi viimeisinä luokassa. Hienosti seisoi ja juoksi ryhmäarvostelussa, ja malttoi odottaa kehän laidalla omaa vuoroa :) 

Yksilöarvosteluun mennessä mun jännitys oli jo haihtunut - Haltin korvat pysyivät alhaalla, se tiesi nyt, kuinka pitää esiintyä ja olin muutenkin hyvällä fiiliksellä leuka pystyssä. Olin muistuttanut itselleni että Halti on tosi hieno vaikka saisi T:n, ja tämä asenne kannatti! Halti tosiaankin esiintyi älyttömän hienosti, malttoi seistä myös tuomarin kopeloidessa. Juostessamme ympyrää joku koira haukkui kehän ulkopuolella, joten Halti haukahteli liikkeessä pari kertaa mikä oli vähän yllätys, mutta hyvin meni joka tapauksessa. Tuomarisetä oli ihan mukava, kävi koirat läpi kunnolla ja katsoi liikkeet tarkasti. Meille tällä kertaa arvosana Hyvä, mikä vähän yllätti koska tuomari jakoi melkein kaikille koirille eriä, vain muutama sai EH:n ja yksi avoin uros Haltin lisäksi H:n. Vähän ehkä harmitti kehästä tullessa, mutta sitten taas toisaalta oli paljon parempi fiilis kuin Laukaassa! Halti esiintyi nyt niin hienosti ja olin itse paljon rennompi. Ja toisaalta, eipä tällä arvostelulla paremmin olis oikein voinut mennäkään: "Strong male with good length of body. Typical head. A deep but symmetric rear. Very flat ribcage, weak loin & rear. Cow hocks. High lifted front legs." :''D

Haettuani arvostelun eräs tuttu kasvattaja joka oli koiransa kanssa meidän häkin vieressä sitten kysyi että missä mätti, ja näytin arvostelua hänelle. Hän tulkitsi niin, että kun Halti on jo noinkin iso/korkea, mutta vielä kuitenkin kropaltaan tosi kapea ja kehittymätön, niin rungon tarvitsisi täyttyä. Ja kuulemma kun sillä on tuollainen maltillinen turkki, niin vielä korostaa korkeajalkaisuutta. Aikuisen uroksen turkin saadessaan näyttää jo paremmalta, ja tietysti kun saa massaa lisää. Hmm, no eipä junnu-uros vielä voikaan olla täysin kehittynyt, ja ihan tottahan nuo arvostelun asiat ovat :D Olishan se tietty ollut kiva, jos Haltista olisi jotain positiivistakin sanottavaa löytynyt, mutta tällä kertaa näin! Eipähän tarvitse vähään aikaan käydä näyttelyissä, Halti saa nyt jäädä kotiin kasvamaan kroppaansa ainakin ensi vuoteen asti :D Ja kuten sanottu, mulla oli tosi hyvä fiilis! Kehäkierros meni hyvin, sain kuvia (kiitos äiti!), aurinko paistoi ja näyttelypaikka oli huikean kaunis, laskettelukeskuksen huipulta oli hienot näkymät Päijänteelle. Päästiin lähtemään ajoissa kotiin ja illalla käytiin mukava lenkki joenrannassa. 

Mulla on varmasti huono silmä, mutta on se vaan kaunis <3 Vaikka ois kuinka pihtikintut ja kapea runko. Hieno reipas poika! 

Joko on mun vuoro?

<3

Elo-syyskuun treenejä

Pahoittelut, luvassa vaan tylsää treenilätinää. Vaikka nyt sit vaan itselle muistioksi (koska tunnustan, en itsekään jaksa ikinä lukea sellaisia blogipostauksia joissa käydään jotkut treenit älyttömän yksityiskohtaisesti läpi) :D Yritän kyllä aina kirjoittaa treeneistä mahdollisimman tiiviisti, mutta jotkut jutut ei aukene jos ne on kovin suurpiirteisesti kuitattu. Ja kun kerran (miksköhän ihmeessä muuten ees teen niin?) kirjoittelen treenijutut luonnoksiin muistiin, niin en nyt helkkari jätä sitä roikkumaan vain luonnoksena vaan julkaisen! Toivottavasti näistä on joskus itselle iloa :D
Elokuun vikan viikon hakutreeneissä Halti harjoitteli ekaa kertaa tyhjää pistoa, joka oli kolmannella lähetyksellä. Meinasi käydä tsekkaamassa sen "kolmosen alueen" jo ekalle lähettäessä, mutta tuli hyvin kutsusta takaisin oikeaan suuntaan ja lähti myös sinne tyhjälle hyvin etsimään. Esineruutukin meni paremmin kuin viimeksi, tehtiin kaistale taas samaan "epäloogiseen" kohtaan ja vaikka nytkin Halti meinasi pari kertaa lähteä väärään suuntaan, tuli hyvin oikealle alueelle takaisin ja löysi takanurkasta helpon esineen, sukan, hienosti. Olin päättänyt että jos ensimmäinen löytyy vaivatta, saa etsiä vielä toisen joka oli fetajuustopurkki melko keskellä. Jonkun verran joutui hakemaan (nauratti, kun koira seisoi purkin päällä ja nuuskutti kovasti ilmaa että missä se on), mutta löytyihän se sitten lopulta! Jeejee :)

Agitreeneissä taas oli viime viikolla kerrankin ykkösluokan rata! Ei mikään helpoin sellainen, mutta kiva kuitenkin. Persjättöjä oli radalla paljon ja myös hyvä kohta harjoitella saksalaista kahdella hypyllä. Halti oli taas vähän tuhma, mm. ulisi lähdössä, mutta teki paremmin yhteistyötä kuin viimeksi :D Boksilla teki vähän turhan paljon sitä, että lähti laukalla mutta juuri kehikolla heitti raville. Saatiin kuitenkin onnistumisiakin joten otettiin myös se matala A, siis irtonaiset "palikat" minipöydän päälle. Aluksi Halti ei uskaltanut laukata, koska osaset on niin joustavat että ne pomppivat koiran juostessa yli. Laitettiin hiekkakanisterit alle niin ettei enää pomppineet, ja nyt Halti laukkasi hienosti koko A:n! Tuli monta hyvää, juuri oikeaa laukka-askelta alasmenokontaktille. Jes! Hyvä juttu että päästiin jo esteelle, vähän oon jo ollut huolissani että kyllästyykö koira, kun ollaan niin pitkään hiottu vain maassa olevaa kehikkoa. Pysyy into paremmin päällä, kun saa opetella uutta :)  
Viime perjantain tokotreeneissä tehtiin taas koemainen paikkis, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa sekä kaukoja. Paikkis oli muuten hyvä, mutta alussa Halti meinasi muistaakseni mennä liian aikaisin maahan tai sitten nousi istumaan kun olin jo kerran käskenyt ja oltiin vielä rivissä. Seuraamiset oli taas kivoja, ja yllättäen liikkeestä maahanmenokin! Vielä muutama viikko sitten mökillä treenatessa Halti tarvitsi käsi- tai vartaloavun mutta nyt se meni maahan vaikka vain hiljensin vauhtia ja patukkakin oli näkyvissä. Se on vaan oppinut itsestään? :D Kaukot oli aika kivat, kerran ei mennyt ekalla maahan mutta muuten sujui. 

Elokuun lopulla ollaan harjoiteltu myös ahkerasti omatoimisesti. Sunnuntaina 23.8. käytiin vapaavuorolla hallin pihassa Josen ja Darwinin kanssa silloin kun mentiin yöksi niille. Tokoiltiin (paikkis, seuraaminen, liikkeestä maahan, kaukot), kokeiltiin 2by2 -keppejä sekä harjoiteltiin näyttelyjuttuja ja kaikki sujui hyvin! Halti tosiaan tajusi, että kepit on sama juttu kuin siellä "mummolan" takapihalla, hienosti mentiin neljää rivissä ja nyt vaan vahvistetaan niitä :) Tokot ja kehäkettuilut menivät myös tosi hyvin, Halti alkaa vihdoin tajuta että joku juttu voi olla vain paikallaan seisominen :D 
Viikkoa myöhemmin eli viimeisenä lomaviikonloppuna käytiin lauantaina lähikentällä tekemässä kaukoja, kapulan pitoa ja paikkista. Saatiin hyvät häiriöt lähellä leikkivistä lapsista ja hienosti Halti keskittyi :) Sunnuntaina 30. päivä taas mentiin yksinään vapaavuorolle treenaamaan agilityjuttuja: keppejä sekä viidenkympin rimoja. Kepit sujui tosi hyvin niin kauan kuin koira oli mun vasemmalla puolella, oikealla puolella ollessaan Halti ei tällä kertaa jotenkin hahmottanut oikeaa sisäänmenoa ollenkaan. Mutta hyvä treeni silti, harjoitukset jatkuu! Korkeita hyppyjä harjoittelin yksinkertaisilla pätkillä, kaksi hyppyä ja putki L-mutkalla peräkkäin joko houkuttamassa koiraa tai antamassa vauhtia hypylle. Kumpikaan rima ei pudonnut kertaakaan ja kerran tehtiin toinen 55-senttisenä, hyvin liiteli lentävä lassie siitäkin yli.

Nyt päästäänkin sitten tähän syyskuun ensimmäiseen viikkoon :D Tiistain hakutreeneissä tehtiin taas samanlainen tyhjän piston harjoitus kuin viimeksi: maalimiehet ekalla, tokalla ja neljännellä pistolla, ja kolmas oli tyhjä. Hyvin sujui jälleen, Halti teki tyhjän tosi hienosti! Vähän tosin meinasi lähteä takaisin tarkistamaan ykköspiiloa, mutta tuli hyvin kutsusta luo ja tarkisti myös huolella kolmosen piilon, jossa oli ollut ihmisiä (Halti oli viimeisenä treenivuorossa). Viimeisellä pistolla oli vähän enemmän hakemista, koira heitti pari kertaa ison lenkin aika kaukaa ennen kuin osui vikalle. Ehkäpä Jose oli yllättävän lähellä? Haltilla kun ei uppoamisessa ole niin ongelmaa :'D
Agilitytreeneissä sitten laitettiin nyt osa radan rimoista viiteenkymppiin, sellaisiin kohtiin joissa koira tuli suhteellisen suoraan esteelle, ei mihinkään tiukkoihin takaakiertoihin. Näitä muuten tällä radalla riitti, oli aika hankala! Tosi lyhyet estevälit, paljon kieputusta ja ansoja. Kun rata on tällainen, mua alkaa itseänikin aina ahdistaa jo etukäteen: voi apua, nyt tulee kiire, en kerkiä, koira valuu väärään. Ja Halti oli muuten taas melko kamala..! Huusi radalla, kuten yleensäkin vaikeissa mutkakohdissa tms. ja haukkui tai vikisi ylimääräistä lähdöissäkin, joten jouduin ottamaan vähän poskiparrasta kiinni ja sanomaan että lopeta se turha läyskyttäminen ja keskity, osaat kyllä. Radalla saa mun puolesta huutaa mutta edes siellä lähdössä ei kyllä tarvi. Ja näissäkin treeneissä huomasi, että Halti haukkuu lähinnä vaikeissa kohdissa (tyyliin "en tajuu, ohjaa paremmin väyväy"), helpommilla suorilla pätkillä on hiljaa. Kouluttajamme sanoikin, että Halti ylipäätään ei tunnu keskittyvän/tykkäävän vaikeista jutuista, mutta helpompia ohjauskuvioita harjoitellessa on hyvin kuulolla.

Näissä treeneissä se vaikea juttu oli saksalainen. Hätäilin, peruuttelin ja kumartelin radan alkupätkällä ennen sitä hyppyä, joka piti kiertää takaa ja tehdä saksalainen, ihan liikaa kun tuntui että tulee kamala kiire, mutta hiljalleen monen toiston kautta Halti alkoi kääntyä vikkelästi. Renkaasta hyppi välillä sivusta ohi, mutta tulipahan todettua että kyllä se senkin osaa, kun vain vaatii ja ohjaa selkeästi. Putkiin Halti irtosi hyvin ja tehtiin myös puomi jälleen radan osana, ja se meni hienosti! Halti on tainnut saada siihen lisää itsevarmuutta, koska nyt uskalsi lähteä ylösnousulle laukalla eikä kertaakaan hypännyt ylösmenokontaktin yli. Osui myös joka kerta alasmenokontaktille juoksuvauhdissa, hieno jätkä! :) Ohjaajalle tuli puomin jälkeiseen hyppykaruselliin taas muistutusta, että ison ja nopean koiran kanssa kääntävän valssin pitää alkaa jo ennen kuin koira edes ponnistaa hypylle jonka jälkeen tulee tiukka käännös, ekalla kierroksella tein ihan liian myöhään joten valui pitkäksi. 
Toisen ratatreenin ohjauskuviona harjoiteltiin vippausta, joka on kuulemma vähän kuin jaakotus (jos se auttaa lukijaa hahmottamaan, itse en osaa jaakotusta) eli koira hyppää ikään kuin ohjaajan "selän takana" hypyn vastakädellä näyttämällä. Pitäisi varmaan taas joku päivä mennä hallille harjoittelemaan näitä ja ottaa ihan videota... Joka tapauksessa vippaukset sujui Haltilta hyvin, se tajusi kyllä varsin nopeasti juonen kuvion! Minä vain en meinannut luottaa, että se siellä selän takana todella hyppää ja pyöriskelin vähän liikaa :D Pitäis vaan luottaa koiraan! 

Tässäkin se vain katselee, että tuleeko se koira perässä. Tulee se, se osaa hypyn. No, eipähän jää selän taa...

Tällä kertaa oli niin paljon koiria paikalla, ettei ehditty tehdä kontaktitreeniä mutta harkkojen lopussa kokeiltiin vielä muutaman kerran saksalaista. Lähti onneksi sekin sujumaan, vielä kun itse opin siirtymään ajoissa koiran alta pois. Toistoja siis vaatii :) Periaatteessa jäi ihan kiva fiilis treeneistä, niissä oli kuitenkin paljon hyvää ja onnistumisia. Toisaalta en tykännyt yhtään, että Halti oli niin villi ja äänekäs radalla. Ehkä täytyy ens kerralla purkaa sen kanssa pihaesteillä pahimmat höyryt pois, kun kuitenkin tullaan vähän hölmöjen bussiaikataulujen takia jo puolta tuntia aiemmin hallille. (Vaan saadaanpa aina kunnon lämppälenkki!) Ja ehkä mun tarvii vain opetella tykkäämään myös niistä kiemuraisista ja vaikeista radoista, joissa on paljon liikkuvia osia :D Ja ainakin mulla oli treenien jälkeen hervottoman hauskaa, kun päästiin Veera-kouluttajamme kanssa yhden treenikaverin kyydissä kotiin! Normaalisti kuljen Veeran kyydillä mutta nyt hänellä oli auto huollossa, joten ihana Minna sanoi vievänsä meidät. Oli vähän levottomat jutut, mutta ainakin hauskaa :DD

Räyhväyh sanoi Halti kesälläkin, mutta sentään kuunteli ohjeita!

Eilen jätettiin ihan suosiolla tokotreenit väliin; mulla oli tän viikon iltaohjelmina tavallisten haku- ja agitreenien lisäksi partiokokous ja seiskaluokan vanhempainilta, ja harjoittelun vuoksi päivät on olleet pitkiä. Torstaina vietin Norssilla tasan kymmenen tuntia, huh huh... Ja koska mulla oli alkanut tuntua kurkku kipeältä ja viikonloppuna oli tiedossa täydet talkoopäivät agilitykisoissa, päätin armahtaa itseni - eikä loppujen lopuksi muitakaan olisi treeneihin edes tullut :D Pääasiassa vietin illan sohvalla, mutta käytiin myös kahden tunnin lenkki kaverin kanssa, Halti oli iloinen kun pääsi pitkästä aikaa riehumaan toisen koiran kanssa. Tänään vähän temppuiltiin iltapuhteena, kerrattiin peruuttamista ja opetin Haltia kumartamaan :D
Niin, ja oli tosiaan eka talkoopäivä oman seuran agikisoissa, olin taas koko päivän ratatyöntekijänä. Huomenna jatkuu, silloin oon ekaa kertaa lähettinä. Vitsit miten kivaa oli taas, agilitykisoissa on vaan niin mukava olla! Ja oikeasti niin helppo homma olla ratatyöläisenä, varsinkin kun oli kivan lämmin syyskuinen sää. Voi ääää, minäkin tahdon kisaamaan! Vajaa vuosi sitten kävin viimeiset kisani Nitan kanssa, näissä samaisissa Poksin syyskisoissa. Ne oli tosin silloin viikkoa myöhemmin, niin ei onneksi ihan päivälleen samana päivänä tarvitse tuolla olla. Aurinkoisen ja onnellisen kesän haipuessa hiljalleen taakse ja pimeän syksyn lähestyessä muistot alkaa puskea pintaan. Se vähän pelottaa.