Birds don't just fly, they fall down and get up

Viime viikko ei alkanut tuhma-Haltin kanssa kovin vahvasti. Oltiin maanantai-iltana mökillä käymässä. Ihana ilta, aurinko paistoi ja olin niin onnellinen että olin sittenkin jaksanut lähteä mukaan. Hyvä fiilis kuitenkin haihtui, kun lähdettiin kotiin: Halti ei suostunut tulemaan autoon. Lähti vaan juoksemaan karkuun eikä kuunnellut vaikka kuinka huusin perään. Mökin edessä sain sen pysähtymään odota-käskyllä hetkeksi, mutta sitten se livisti taas karkuun. Rantakallioilla sain sen kiinni ja pidin tietysti kurinpalautuksen, että mitäs helvetin käytöstä tuo on ja lähdettiin autolle. Lähellä päästin Haltin irti ja koetin seuruuttaa autoon, mutta se pirulainen lähti uudestaan karkuun entistä kovempaa!

Mökkitontilla koiran perään juostessani ehdin jo kadottaa Haltin näkyvistä ja miettiä, mitä jos se katoaa jonnekin tänne metsiin mutta ei onneksi: se typerys juoksi laiturin päähän eli umpikujaan. Kun pääsin itsekin laiturille, en ollut enää olemukseltani vihainen tai raivonnut Haltille - suoraan sanottuna olin siinä vaiheessa jo niin epätoivoinen että olin valmis tekemään mitä vaan että saisin koiran autoon. Mutta sitten hämmästyin: Halti tuli itse laiturin päästä luokseni, luimisti korvansa, siristi silmänsä ja kävi eteeni maahan makaamaan. Miksi se oli hämmästyttävää, on, että Halti ei ole koskaan aiemmin alistunut mulle. Vaikka se oli pitkään hirmuisen kiltti ja helppo koira, ei se ole oikeastaan ikinä  toruessa tms. osoittanut, että huomasi tehneensä väärin ja että olen tyytymätön siihen. Kehuin minkä hämmästykseltäni pystyin, lähdettiin autolle ja nyt onnistui hyppy takakonttiin hyvin. Huono fiilis kuitenkin tosiaan jäi. Edellispäivän superhyvät treenit unohtui ihan täysin, kun tuossa tilanteessa tuntee itsensä niin voimattomaksi. Ja pahinta niissä ei ole edes se tunne että argh miten ärsyttävää kun Halti venkoilee noin, vaan se, että joka ikinen kerta kun se nyt tänä keväänä on noin lähtenyt multa, mulle tulee flashbackit Nemosta. Kun takajalan anturat ja häntä vaan vilkkuu ja koira painaa karkuun. Se ajatus, että ei hitto oon paska, kun aina mun koirat karkaa multa, enkö osaa näin yksinkertaista asiaa opettaa edes tollaselle "helpolle paimenkoiralle".

Mun oli muutenkin tarkoitus soitella Johanna-kasvattajalle näihin aikoihin, ja oisin itse asiassa soittanut heti maanantaina jos ei oltaisi oltu siellä mökillä. Heti tiistaina sitten soitin että saanko avautua, ja annoin tulla. Kerroin että meillä on nyt hallintakriisiä, mitä kävi Nurmeksen tokokokeessa ja näistä autovenkoiluista nyt kesällä. Että enkö mä oikeasti enää pärjää sille. Puhelun jälkeen oli huomattavasti parempi olo,  ja sain taas tosi hyviä vinkkejä viretilan hallintaan. Autoon vieminen piippaamisesta voi olla huono, koska tuollainen vire ylös-vire alas-sahaaminen voi vain pahentaa ongelmaa - koiran pitäisi pystyä kuitenkin hallitsemaan itsensä nimenomaan siinä korkeassa vireessä. On parempi käskeä koira odottamaan maahan ja se pääsee tekemään vasta kun on hiljaa, makuutus siedättää siihen tilanteeseen joka kiihdyttää. Autoon viedessähän se pääsee pois tilanteesta. Tekee kyllä järkeä, mutta ei mun onneksi ole nyt vähään aikaan tarvinnut Haltia autoon heitelläkään treeneissä, vaan se on hiljentynyt kun oon komentanut. Haltin huutaminen johtuu luultavasti osittain siitäkin, ettei se osaa vielä padota lelulle oikein eli vietti vuotaa läpi (+ reagointi mun jännitykseen: aaa Iipu ei hanskaa tätä tilannetta voi äää en tiedä mitä tehdä joten piippaan). Tähän auttaa patoamisharjoitukset, ja toisiin koiriin siedättymiseen ihan perus luopumisharjoitukset, ja pitää vaan käydä mahdollisimman paljon kaikissa mahdollisissa tapahtumissa, joissa on paljon koiria. Urokset testailee auktoriteettia tuossa iässä, ja se tarvitsee nyt vain lujana pysymistä ja haltuunottoa joka tilanteessa. Autoontulokarkailuun voi kokeilla karkuun ajamista, mitä itsekin mietin ja ainakin juuri mökillä helppo tehdä. Jos vielä tulee tuollainen alistumistilanne, pitää vaatia tekemään jotain, esim. seuruuta autolle mennessä: hyväksyntää ei saa ilmaiseksi takaisin. Paljon kullanarvoisia neuvoja taas, ja mun olo tosiaan parani huomattavasti. Kysyin myös, että kun nyt ollaan kesä Keski-Suomessa ja meiltä ajaa Johannalle vain kaksi tuntia suuntaansa, niin voidaanko tulla ihan käymään niin näkisi livenä missä mennään. Ja sovittiin, että mentäisiin heti seuraavana viikonloppuna kylään, kun olisi hyvin aikaa :) 

Loppuviikko meni nopeasti, ja perjantaina lähdettiin juhannuksenviettoon. Oltiin ensin iltapäivä mökillä sukulaisten kanssa ja illaksi lähdettiin Joonan luo, jossa oltiin yötä. Lauantaina alkuiltapäivästä takaisin mökille ja illalla kotiin, kun sunnuntaiaamuna tein parin tunnin työvuoron. Oli ihana viikonloppu, sai levätä kunnolla ja tietty syödä hyvin :D Vesi oli lämmintä niin Joonan kotirannassa kuin Päijänteessäkin, Halti kävi myös uimassa. Ja haa: lauantai-iltana se tuli täysin mukinoitta autoon kun lähdin, vaikka kaikki muut jäivät mökille! :D

Sunnuntaina lähdin sitten iltapäivällä töiden jälkeen ajelemaan kohti Forssaa. Halti oli huvittava, pöhisi pihaan saavuttuamme kun kasvattajan koirat haukkuivat :D Hiljeni sitten pian ja pääsi pihalle moikkaamaan Daraa ja sen yhtä jäljellä olevaa pentua, molemmat oli Haltin mielestä ihania! Istuttiin hetki teellä, minkä jälkeen lähdettiin treenaamaan. Halti meinasi taas olla tulematta autoon kun kaverit tarhassa kiinnosti enemmän, mutta tuli sitten kuitenkin kutsusta ennen kuin Johanna ehti ajamaan sen pois! Hyvä jätkä. 
Varsinaista koirahäiriötreeniä ei nyt ollut mahdollista saada, mutta pyysin neuvoja siihen patoamisen opetteluun. Se käsite on aina ollut mulle jotenkin hirveän hankala ymmärtää, joten mun täytyy tehdä niitä harjoituksia ihan konkreettisesti, että tajuan miten se toimii ja miten se auttaa varsinaisessa treenaamisessa :D Ajeltiin Forssaan johonkin jalkapallokentälle ja aloitettiin paikkamakuulla, Halti ja Rasti-setä. Halti oli hiljaa kentälle mennessä, virittelin lelulla ja oli hyvin messissä. Paikkis oli taas paras pitkään aikaan, Halti oli ihan hiljaa eikä juuri vilkuillut muualle. Pari kertaa katsoi Rastia mutta kun Rasti ei vilkaissutkaan takaisin, Halti käänsi katseen takaisin minuun. Johannakin kehui, että oli tosi hyvä ja Halti oli juuri oikeassa mielentilassa. 

Paikkiksen jälkeen Halti meni autoon huilimaan ja Rasti treenasi, sitten oli meidän vuoro. Mitään varsinaisia liikkeitä ei tehty, harjoiteltiin sitä patoamista ja sitten leikkiä. Saalisärsyke, käsky, patoaminen, tekeminen, vapaa. Tehtiin paljon perusasennossa patoamista, on tärkeetä että koira pystyy patoamaan ja hallitsemaan päänsä ohjaajan vieressä eikä ahdistu lähellä olosta - monesti kun koiran viettipakka hajoaa, juuri perusasennot murenevat ensin esim. koetilanteessa. Niin myös meillä, Haltilta pääsee ääntä sivulle käskyttäessä ja asennot on usein vinoja. Mun pitää kuulemma harjoitella enemmän lähileikkiä, varsinkin urokset tykkää ohjaajan haastamisesta ja Halti aika hyvin kuitenkin kestää "painostamista" leikissä. Mähän usein vaan heitän patukan pois päin musta ja sitten revitään, mutta pitää opetella enemmän myös sitä että palkka otetaan ohjaajan kädestä. Hyvin pikkupoika patosi! Mutta oli aika rankka treeni, joten pistettiin Halti suosiolla toiselle tauolle ja Riia teki välissä. 

Isomummilla ikää 11 vuotta!

Riian jälkeen taas Halti, sama homma. Johanna käski mun tehdä itse niitä patoamisjuttuja. Nauroin että äää en osaa, mutta ihan hyvin onnistui sit kuitenkin. Mitähän näistä nyt sanois, patoamista ja leikkimistä. Tällaista viretreeniä erikseen varsinaisista liiketreeneistä, ja mun on pakko vaatia Haltilta. Nyt huomautettiin esim. jokaisesta kontaktin putoamisesta seuraamisessa, VAADI. "Tuollainen koira vetää sua ihan 6-0 jos et vaadi ja pysy tiukkana." :D kuulostaa tutulta, hups. Mustavalkoisempi palaute. Mun komentaminen on aika vaimea "äp", pitää tulla tiukempi palaute/pakote. Ihan totta. Johanna myös itse leikitti Haltia niin sain nähdä sivusta, millaista leikkiä se (tällä hetkellä) ennemmin vaatii nykyisen sijaan. Sain tosi paljon uusia ajatuksia, tuli hämmentäviäkin ahaa-elämyksiä. Halti oli tosi hieno, ei äännellyt yhtään koko aikana (tai piipannut, yksi turhautumis-hau kuului alkuvaiheessa) ja jaksoi hiostavasta ilmasta huolimatta hirmu hyvin <3 Teen noin pitkiä treenisessioita todella harvoin -mikä on kuulemma hyvä-, mutta hienosti Halti teki ja jaksoi yrittää vaikka oli tosiaan rankkaa, kun siltä nyt oikeasti vaadittin asioita ja se joutui prosessoimaan niitä henkisesti, sekä samanaikaisesti tekemään niin paljon fyysisesti lelun perään taistellessaan. Paljon on vielä opittavaa, mutta mieltä lämmitti kasvattajan kehut - Halti on niin hieno ja on kuulemma niin ihanaa neuvoa tuollaista koiraa, jonka saa rakennettua puhtaasti saalisvietillä, ja voi kun olisi kotona treenattavana vastaava :')

Treenien jälkeen haettiin Hesestä syötävää ja ajeltiin takaisin Latariin. Haltin edesmenneen isoisän Montin omistaja Anu Ruffenuff-kennelistä käväisi myös, oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Loppuillasta pidettiin vielä valokuvausoperaatio, kameran eteen pääsi Signe, Viki ja Halti. Oon aika ylpeä Haltista, se malttoi seistä Johannan kanssa niin hienosti! Pienoinen edistyminen siihen viime kesän Laukaan näyttelyyn nähden :D Ja oli tosi outoa katsoa Haltin kuvia jälkeenpäin, vaikka itse ne räpsinkin - en oo tottunut katselemaan siitä tollasia hienoja poseerauskuvia, kun se kuvissa aina yleensä juoksee tai hakee keppiä :D Vaikka en vielä osaakaan paljon rakenteita katsoa, niin pakko oli myöntää kuvia katsoessani että eihän se mikään susiruma ole. Johanna sanoi, että Haltille voi vuoden päästä alkaa kerätä sertejä :D Noo, kattellaan nyt.

Piti alkaa sitten lähteä jo kotiin päin, kello läheni kymmentä ja mun piti mennä seuraavana aamuna kuuteen töihin... Oli kyllä tosi kiva käydä pitkästä aikaa ja oli oikeasti hyödylliset treenit, vaikkei nyt sitä koirahäiriötä saatukaan. Johanna sanoi Haltia autolla silitellessään, että tykkää tässä koirassa kaikesta paitsi takakinttuja :'D Onhan se tosi ihana, mun kultapoika <3 Kotiinkin selvittiin juuri ja juuri saman vuorokauden puolella, tosi hienoa oli ajaa kun oli upea auringonlasku. Joskin vähän kuumotteli, kun Forssan ja Humppilan rajojen sisällä näin yhteensä kuusi valkohäntäpeuraa, pari meni tien yli ja loput laidunsi rauhassa ihan tien vieressä. Tarkkana sai olla, niitä on tuolla niin paljon. Onneksi käytiin, tuli taas niin paljon parempi fiilis. Halti on tosi ihana ja taitava koira, ja vaikka se nyt testaileekin mua, niin pakkohan tänkin ikävaiheen on joskus mennä ohi. Kun sain nyt taas uutta boostia siihen lujana ja mustavalkoisena pysymiseen, niin tästä kyllä selvitään!

Kattokaa nyt, mun pikkunen! Näyttää jo ihan aikuiselta ja komealta :')

Lisää kuvia löytyy täältä :)

Epätoivon esseet ovat usein puolivalmiita

Jee kohta on blogin päivitykset melkein ajan tasalla! Tässä nyt vähän meidän kesäkuun alkua. Ekat päivät kului tosiaan tiiviisti töissä, mutta ensimmäisen vapaapäiväni sunnuntaina 5.6. olin päättänyt pyhittää koiralleni. Sattumoisin tuona viikonloppuna Jämsässä järjestettiin perinteinen kaikkien rotujen koiranäyttely, ja mulla oli herännyt kuningasidea lähteä sinne treenaamaan tokoa. Mikä olis parempi häiriönsietotreeni kuin ulkonäyttely täynnä muita koiria? Mua huvitti, miten useampi ihminen kysyi multa ennen viikonloppua että onko Halti menossa kehään ja miksei ole, kun vastasin ettei todellakaan. No siksei, kun enhän mä yksinkertaisesti käy näyttelyissä :D Ei vaan kiinnosta enää niin paljon kuin joskus Nemon kanssa. Lisäksi suomalainen tuomari, enkä ilmoaikana edes tiennyt olenko paikkakunnalla. Olin vaan niin innoissani tästä mahtavasta tilaisuudesta saada häiriötreeniä! 

 

Ekaks olin ajatellut nukkua kunnolla/pitkään ja mennä vasta puoliltapäivin, mutta en mä sit kuitenkaan malttanut olla menemättä jo colliekehiin, jotka alkoi jo kymmeneltä :D Ajelin rauhakseltaan raviradalle ja olin miettinyt tarkan sotasuunnitelman. Parkkipaikalla ei ollut hirveästi koiria ja Halti oli yllättävän kuuliainen, mun ei tarvinnut viedä sitä kertaakaan takaisin autoon! Lähdettiin sit kävelemään kohti colliekehää, joka oli täysin vastakkaisella puolella näyttelyaluetta kuin mihin mut oli ohjattu parkkiin. Vaikka mulla oli häkki toisessa kainalossa, Halti suoriutui läpikävelystä tosi hienosti! Oli aika hiljaa ja uskoi kun komensin. Saavuttiin colliekehälle juuri kun avoimen luokan urokset olivat alkaneet, joten ehdin sopivasti kuvaamaan pari tuttuani! Kasasin äkkiä häkin ja laitoin Haltin sinne siksi aikaa kun katsoin Jerin ja Keijon kehäesiintymiset. 

Sää näyttelyssä oli todella epävakaa sanan varsinaisessa merkityksessä - välillä paistoi aurinko lämpimästi, välillä satoi vettä ja rakeita. Onneks oli takki mukana! Vähän säälitti kun juuri pahimman kuuron ajan Halti joutui odottelemaan häkissä, mutta ei se onneks läpi kastunut :D Kuvaushommien jälkeen alkoi sitten varsinainen treenaus. Otin Haltin häkistä ulos ja jos ei kyennyt olemaan hiljaa vaikka käskin, pistin takaisin häkkiin. Muutaman kerran päästiin vain parin askeleen päähän häkistä kunnes jouduin laittamaan Haltin takaisin, mutta sitten lähdettiin etenemään! Siinä colliekehän laidalla oli harmittavan ahdasta, että olisi mahtunut mitään treenaamaan, joten piti kävellä väkijoukon läpi vähän kauemmas ison kehän viereen, että oli enemmän tilaa. Siinä tuli sit sellainen ongelma, että vaikka päästiin sinne asti hiljaa, niin kun Halti alkoi siellä piipata, oli kauhean pitkä matka viedä se takaisin häkille. No, niin ei onneks tarvinnut tehä kuin kerran tai pari ja sitten onnistui pienet tokoilutkin :) Tehtiin seuraamista, jääviä, luoksetuloa ja paikkamakuu, toki normaalia lyhyemmillä matkoilla kun ei sitä tilaa niin hirveästi ollut. Sanoisin että Iipu 1 - Haldir 0, meni hyvin! Teki hiljaa ja oikein ja leikki hienosti välittämättä muista, jes!! 

"Anteeksi, saisinko minäkin lettua?"

Kun oltiin treenattu mielestäni tarpeeksi, laitoin Haltin taas häkkiin huilailemaan ja lähdin vähän kiertelemään - pakkohan se oli vähän shoppailla.. :D Mukaan tarttui Berran kojulta merkkikartio (sininen!! <3) ja muualta uusi namitasku, vanhasta karisee jo sisäpinta. Kävin myös ostamassa letun kun oli nälkä, ja menin takaisin kehän laidalle syömään sitä. Haltikin sai vähäsen. Kuvasin lopuksi vielä yhden aussien kun omistajansa pyysi, ja sen jälkeen alkoikin olla jo sen verran kylmä että päätin lähteä kotiin, muutama tunti siellä kuitenkin oli jo vierähtänyt. Halti käveli taas näyttelyalueen läpi kiltisti pois, pysähdyttiin matkalla ostamaan palkaksi sen suurta herkkua, kuivattua naudanmahaa. Oli mukava törmäillä JSPKH:n tuttuihin ja Haltikin moikkasi ihmiset nätisti ilman hyppimistä tai laulukonsertteja :D Olin niin tyytyväinen, ihan huippukiva päivä! Loi toivoa että kyllä se ääntelyongelma vielä selätetään.   

 























Heti seuraavana päivänä (ma 6.6.) päästiin kisaavien ryhmän agilitytreeneihin. Mulla oli toiveena tehdä keppejä ja keinua, sekä harjoitella kääntymistä tällaisella Inkan neuvomalla harjoituksella. Tehtiin toki ratakin ja eka kierros lämmiteltiin rallailemalla hyppyjä, putkia ja keppejä. Halti kävi alussa tosi kierroksilla ja huusi hirveästi, ei millään malttanut hakea suoralta hypyltä kepeille. Mietin, pitäiskö harjoitella tuota hakemista vaikka jättämällä se istumaan pitemmän matkan päähän ja kutsua siitä kepeille, mutta kuten Eviekin sanoi, pakko niitä on treenata radan osana. Mennään siis taas epämukavuusalueelle, mutta siellähän se paras oppiminen tapahtuu! 
Tuo irtoamis/kääntymisharjoitus sujui paljon paremmin kuin odotin. Ideana siis että ohjaaja ei etenisi putken keskivaiheilta pidemmälle, ja koiran pitää irrota hypyille ja samalla kääntyä saman tien putkeen takaisin. Haltillehan nuo kääntymiset mua kohti irtoamisen jälkeen on tosi vaikeita ja olin ihan varma ettei se irtoa yhtään vaan jää pyörimään ja haukkumaan jalkoihin. Vaan hahaa, eipä jäänyt! Halti oli itse asiassa ainoa, joka selvitti tuon heti ekalla yrityksellä oikein :D Vaikka ei todellakaan olla harjoiteltu tätä ikinä aiemmin! Olin niin iloinen, että osasin rytmittää oman liikkeen ja käsiohjauksen juuri oikein. Hiottiin sitä jonkin aikaa, että saatiin molempiin suuntiin sujumaan yhtä sujuvasti, mutta hieno oli :)

Tuo kieputus oli siis osana rataa, ja sen jälkeen oli tarkoitus mennä renkaalle joka oli suunnilleen tuossa (oli siellä paljon muitakin esteitä, mut en jaksanut piirtää :D). Meinasin tehdä persjätön mutta en kerennyt siinä mitenkään joten Evie neuvoi kokeilemaan valssia. Meinasin kiirehtiä siinäkin, mutta Evien neuvojen avulla saatiin juuri oikea ajoitus, jolloin Halti linjautui juuri oikein renkaalle ja irtosi hienosti putkeen! Putkesta tehtiin sama pätkä uudestaan, mutta mentiin hypyt eri puolilta kuin nuo nuolet piirroksessa näyttävät. Myöhemmin radalla tuli keinukin ja aluksi Halti jännäili sitä, mutta saatiin sujumaan kovassakin vauhdissa, hyvä kun kentällä on tilaa ottaa vauhtia kunnolla :) Olin kyllä niin tyytyväinen treeneihin, vaikka alussa koira kävikin vähän kuumana. Aika hieno tunne huomata, kuinka on oikeesti kehittynyt ohjauksessa! :) Treenien jälkeen käytiin vielä Evien ja poikien kanssa lenkillä ja koirat riehui vielä kentällä pitkään. Perinteiset colliemaailmajuoruilut kesäillassa, parasta :D Halti oli tosin taas vähän tuhma. Pistettiin jossain vaiheessa pojat paikkikseen ja Halti nousi sieltä istumaan, ihan kuin kokeessakin! Hyihyi sanoin ja korjasin. Sitten kotiin lähtiessä se ei suostunut tulemaan autoon - kutsuessani lähti vain juoksemaan kentän tietä eteenpäin eikä ottanut kuuleviin korviinsa mun huutoja. Lenkeilläkin käyttämälläni odota-käskyllä Halti pysähtyi ja kävelin vähän matkan päähän sen lähelle. Kutsuin siitä luo, tuli ja palkkasin, ja mentiin venkoiluitta ilman hihnaa autoon. Tuhma piski.

Keskiviikkona (8.6.) mentiin pariksi yöksi Joonan luo maalle asumaan. Oli kivaa, rentoa oloa ja Haltikin nautti kun sai juosta paljon vapaana isolla pihalla. Ekana iltana se tosin vinkui ja kiusasi Milkaa koko ajan, mutta uskoi kun tein selväksi että nyt loppui. Jopa väisti vähän päätään, että huomasi ettei nyt oikein tunnu kivalta. Muistan kun joskus talvella komensin sitä sisällä piippaamisesta, niin sehän vain tuijotti takaisin silmiin että siinähän muriset, ei kinosta. Edistystä! Mitä muuten tapahtui myös mulle itselleni erään vaikea asian suhteen: Perjantaina iltapäivällä halusin lähteä koirien kanssa kävelylenkille, mutten löytänyt Milkan hihnaa mistään. Ja Milkahan on siis opetettu pysymään pihassa vapaana niin hyvin, ettei se kertakaikkiaan poistu pihasta kytkemättä vaikka kuinka yritin huudella ja maanitella. 

 

Koska käytössä oli siis vain yksi hihna, ratkaisin ongelman siten että Halti sai lenkkeillä vapaana ja otin Milkan Haltin hihnaan. Voin sanoo, että oli itelleni kaikkein vaikeinta - sattuneista syistä oon hivenen vainoharhainen autoteiden suhteen (Haltihan kyllä tottelee). Mutta nyt kun ei ollut vaihtoehtoja, mun pelko näköjään ylittyi. Halti kulki koko lenkin vapaana kylänraittia pitkin kauniisti ja tien reunassa, ei välittänyt ohiajavista autoista mitään (joiden kohdalla pyysin sen viereeni). Käveltiin riihelle jonka viereisellä pellolla heittelin koirille vähän keppiä, ne jopa leikki keskenään! Ihan huippua, kärttyinen vanha rouva tykkää Haltista yllättävän paljon :D Takaisin tullessa meidän ohi ajoi kaksi kertaa lapsi pyörällä, eikä Halti välittänyt siitäkään mitään. Olin niin ylpeä siitä <3 Ja itsestäni toki myös. Tää on iso juttu.

Sunnuntaina 12.6. lähdettiin käymään Joensuussa pari yötä. Ehdin siis käydä ohjaamassa vielä agilityn alkeiskurssini toiseksi viimeisen kerran ja oman ryhmän treeneissä. Jäi kyllä tosi hyvä mieli molemmista, ihan huippua nähdä kuinka paljon kaikki alkeiskurssilaiset on edistyneet! Oman ryhmän treeneissä tehtiin alla olevaa rataa. Haasteita riitti, mutta meni tosi hyvin! Hinkattiin erityisesti esteitä 9-11, siinä oli se Haltille vaikea irtoamisen jälkeinen kääntyminen ja vaikea keppikulma. Palkkasin käteen kiinni tulemisesta "tässä" -käskyn jälkeen 10-hypyllä ja alettiin nyt tosissaan opettamaan sitä jarrukäskyä, tähän astihan mulla ei oo ollut mitään. Suhinaa oon kokeillut joskus mutta se ei tunnu luontevalta vauhdissa, tuntuu ettei se kuulu ja syljen vaan xD Otin himmauskäskyksin terävän kato/kato mua, ja vaikka sitä ei oo tosiaan Haltille mitenkään opetettu, niin kyllä vain se alkoi koota vauhtiaan ennen hyppyä ja kääntyi paljon tiiviimmin takaisin mua päin! Kepeillekin pienen hiomisen jälkeen alkoi kääntyä hienosti, ja monta kertaa haki ekan välin oikein vaikka jättikin kesken kun jäin liian taakse. Mutta positiivista on, että aina kun Halti lähti pujottelemaan kunnolla, se ei kertaakaan jättänyt vikaa väliä välistä, jes! 

Treeneistä jäi ihan huippuhyvä fiilis. Virpi antoi meille kesälle kotiläksyksi kääntymisiä, jarrukäskyn treenaamista ja toki kontakteja. Näitä tehdään, mutta ilman mitään paineita tai aikataulutavoitteita, kun tosiaan ajattelin pitää Haltille tänä kesänä vähän lepokautta agilitystä. Noiden treenien jälkeen ei ollakaan nyt Jämsässä tehty yhtään agia, eikä ennen heinäkuuta tehdäkään. Lentävä lassie saa nyt hautoa päässään oppimiaan asoita :) Ehdittiin onneksi Joensuussa nähdä kavereitakin, kun Jose ja Darwin tuli meille yökylään ja Sari, Raisa, Bondi ja Bennykin kävivät istumassa iltaa :) Tiistaina pitikin sitten lähteä jo takaisin, mutta onneksi tosiaan päästiin nyt vielä käymään Joensuussa. Seuraava kerta taitaa olla vasta elokuussa...

Pälliet pellossa

Treenailut jäi viime viikolla vähiin, kun oli aika rankkaa töissä. Uskomatonta, millaista settiä aivot ja ajatukset kehitteleekin, kun on nukkunut monta yötä putkeen aivan liian vähän ja pitäis keskittyä esim. autolla ajoon.. Onneksi kuitenkin viime viikonloppuna sain vähän univelkoja pois, ja ehdittiin myös treenailemaan. Perjantaina käytiin läheisen uimarannan/kuntotalon parkkipaikalla, häiriönä lentopallopeli. Halti teki tosi hienosti töitä ja oli älyttömän taitava <3 Se osaa, joten tällä hetkellä tarvis vaan hirmuisesti häiriötreeniä nimenomaan toisista koirista. Onneksi sain tällaisen tilaisuuden heti sunnuntaina: olin kysellyt treeniseuraa ja yhdelle keskustan kentälle meidän kanssa tuli pari aussieta ja porokoira. Toisen aussien, Kaylan, Halti on pari kertaa tavannut ja leikkinyt, mutta käytännössä on aika vieras, ja muut koirat oli ihan tuntemattomia. Pyysin, että kaikki menisi kentälle yhtä aikaa ja varauduin taas heittelemään Haltia autoon ennen kuin päästäisiin sinne. 

Kun muut oli vielä autoissa, käytin Haltin pissalla ja siinä se oli kiltisti, ei piipannut yhtään. Takaisin autoon ja ulos sitten, kun toiset oli kentällä. Sain olla ihan ymmyrkäisenä hämmästyksestä ja onnesta: Mun ei ensinnäkään tarvinnut viedä Haltia kertaakaan takaisin autoon, vaan se hiljeni kun komensin. Kentälle tultua se keskittyi heti leluun, leikki hienosti ja tuli virittelyihin hyvin mukaan. Otin seuraamista, luoksetuloja ja yhdet kaukotkin. Loppujen lopuksi pystyin seuruuttelemaan sitä vapaana muiden koirien seassa, aika läheltäkin jopa, ja jos Halti meinasi jäädä katsomaan toisten perään, käänsi katseen heti ekasta Halti tässä -käskystä takaisin minuun. Olin niin iloinen ja hämmästynyt että itketti :'D Meinasin viedä sit jo Haltin takaisin autoon, kun oli mennyt niin hyvin, mutta juotuaan se jäi katsomaan siihen malliin, että ei kai nyt vielä lopeteta, tahtoisin vielä tehdä! (Ei kuitenkaan mitään livistämisaikeita tms.) Totesin sitten että joo, kerta haluat vielä tehdä niin tehdään sitten! Seuruutin vapaana kentälle ja tehtiin pari liikkeestä maahanmenoa. Halti ei lähtenyt tai päästänyt ääntäkään, vaikka kentälle seuruuttaessani vieressä ruutua tekevä Ilo-aussie juoksi kohti meitä! 

Sateen jälkeen.

Välillä laitoin Haltin sitten autoon ja tehtiin lopuksi paikkamakuu. Riviin mennessä vikisi vähän, mutta kuunteli kun kielsin että äp. Halti oli reunassa ja käskytin ekana maahan, alussa muistaakseni sanoi pari kertaa piip, mutta sitten hiljeni ja katse pysyi tosi hyvin mussa! Halti ei aluksi edes tajunnut, kun toisesta päästä riviä yksi koira nousi :D Ei välittänyt mitään, oli oikeesti paras paikkis pitkään aikaan! Hienosti malttoi myös maassa muiden käskyistä välittämättä ja nousi vasta omalla. Voihan Halti! Kiittelin treeniseuralaisiamme vuolaasti, olin niin onnellinen ja jäi älyttömän hyvä fiilis. Se aamu oli ollut ihan hirveä töissä, joten nää treenit todellakin pelasti päiväni! Ihan huippua, en tosiaan olis odottanut että menee näin hyvin. Oon vieläkin ihan hämmentynyt, mutta valtavan tyytyväinen :') 

Olin niin ilonen että piti ottaa onniselfie :>

Nyt me hiljennytään viikonlopuksi ja valmistaudutaan juhannuksenviettoon. Ihanaa kun on kaks vapaapäivää peräkkäin! Mukavaa keskikesän juhlaa kaikille blogin lukijoille :)