And the stories that we tell will make you smile

Torstaina oli Haltin kolmas hieronta-aika. Edellinen tosiaan oli reilut pari viikkoa sitten ja tässä välissä oon hieronut Haltia kotona Niinan ohjeiden mukaan joka tai joka toinen päivä. Etureidet on lähteneet aukeamaan mun mielestä hyvin, takareidet on musta vaikeammat hieroa joten ne on olleet edelleen aika kireät. Vatsa- ja kylkilihakset on myös alkaneet olla elastisemmat ja oon saanut sormia kylkiluiden alle, mutta ne vetää kyllä tosi äkkiä takaisinkin kireäksi. Lisäksi huomasin, että Halti reagoi lantiolta tosi voimakkaasti rapsutuksiin eli siinä on joku isompi pipi. Nämä kerroin Niinalle heti alussa ja tällä kertaa Halti sai aloittaa hieronnan istuen. Niina huomautti, että niska oli tällä kertaa aika jumissa ja poskilihakset samoin, no ei ihme kun Halti rakastaa repimisleikkejä; melkoiset purulihakset sillä onkin. 

Koira sai valua hiljalleen kyljelleen ja Niina paineli edelleen poskia. Ne oli tosi pinkeät, mutta aukesi kerrasta ihan napsahtamalla ja Halti ihan säikähti että "hui, mitäs saamaria tapahtui!", nousi seisomaan ja lähti kävelemään :DD Hieroja nauroi että oli tosiaan kireät, mutta onneks aukes noin! Niskankin jumit saatiin hoidettua ja sitten edettiin muuhun kroppaan. Etureidet oli tosi pehmeät, eli en oo tuntenut omiani vaan oon saanut hyvin avattua ne ite, jee! Lavat oli ihan ok:t mutta niiden välissä tuntui edelleen kireyttä, joten siihen Halti sai laserhoitoa. Kyljet oli edelleen aika kireät ja selkä samoin, mutta lähtivät aukeamaan. Niina huomautti, että Halti istuu vähän lysyssä, ja että sen selkälihakset on aika heikot ja pakaralihakset pienet. Nää olikin jo tiedossa mulla, Haltilla on takapää heikompi mm. pihtikinttujen takia, joten pitäisi nyt tosiaan ottaa ryhtiliike takapään jumppailun suhteen. Sainkin muten seuraavana päivänä sattumoisin Haltin veljen omistajalta hyviä fyssariohjeita takapään lihasten vahvistamiseen, joten jumpat alkakoon! Myös takareidet oli kireämmät kuin etureidet, mutta nekin vastasi aika hyvin hoitoon ja sain taas hyvät ohjeet, millaisin ottein niitä saa itse auottua.

Lantion osalta Niina totesi että on tosiaan jumissa, Halti ihan pihisi pari kertaa hiljaa kun teki kipeää. Alkuun Niina epäili että jokin ristiluun(?) nikama olisi vino (mikä nyt sinänsä olisi aika outoa, koska lonkkakuvien yhteydessä se katsottiin aikoinaan ja lääkäri Pärnänen totesi että oikein siisti ja symmetrinen), mutta todennäköisesti SI-nivelessä oli fasettilukko. Oikealta puolelta rangan ja viereisen nivelen väliin sai helposti sormen, mutta vasemmalta puolelta ei mennyt millään. Halti muuten itse asiassa pääsi pari kertaa myös nousemaan siitä, kun vähän ahdisti sen poskilukon napsahtamisen jälkeen mennä takaisin hoidettavaksi :D Reppana katteli että tähän varmaan kuolee ja livistettyään käveli ikkunan eteen katsomaan, pääsiskö sieltä pakoon.. :DD Mutta kiltisti alistui aina uudestaan kohtaloonsa ja urheasti retkotti kyljellään loppuun asti.
Lopuksi Halti sai nousta seisomaan ja Niina tunnusteli sen selkärangan läpi. Haltero vähän kummasteli kovaa painelua, mutta hienosti seisoi ja ankaran painelun jälkeen Niina niksautti SI-nivelen paikalleen ja sanoi että jes, nyt se fasettilukko aukesi! Haltilla oli ollut lantio ihan vinossa, ei ihme että jumitti! :o Vaan nyt se oli taas suorassa ja oli muuten ihan silminnähtävä muutos: Halti tuhisi ja pöhisi, venytteli ja örisi ja otti alustana olleen vilttinsä suuhun ja riepotti sitä. Niinakin nauroi että ei vissiin ollut viime kerralla ihan näin iloinen reaktio hieronnan päätteeksi :D No ei tosiaan, mutta ai että tuli hyvä mieli sitä katsoessa! Kyllä kannatti käydä. 

Kysyin jatkosta, ja lompakon suureksi riemuksi Niina totesi että ei tarvitse toistaiseksi varata uutta aikaa. Pitää lähikuukaudet nyt seurailla varsinkin sitä takapäätä ja jos tuntuu että menee jumiin, niin varaan sitten keväämmällä uuden ajan. Lisäksi lähipäivinä pitää tarkkailla lantiota, ettei vaan palaa siihen virheasentoon; eikä myöskään tee haittaa että jatkan kotihierontoja. Ei ollut onneksi mitään treenejäkään pian tulossa, ainoastaan perjantai-illan collietokot. Niina sanoi että siellä kannattaa tehdä korkeintaan paikkamakuu, ettei nyt hyvin avattuna mene taas heti uudelleen jumiin ja näin lupasin. Aaaa ei vitsi mulle tuli hyvä mieli joka kesti koko loppuillan, teki niin hyvää nähdä kun rakkaan ystävän olo parani tosi selkeästi! On se kyllä ollut todella jumissa kun noin riemastui, onneksi hoidettiin nyt kuntoon <3 Paluumatkalla käytiin vielä Mustissa ja Mirrissä törsäämässä palvelutestibonukset ja löysin 650-grammaisen pk-kapulan juuri sillä kahdellakympillä mitä mulla oli! Lisäksi Halti valkkas itselleen lampaankorvia palkaksi reissusta ja mutusti ne tyytyväisenä kotona. Olin niin onnellinen <3

Loppuillan Halti lepäili ja perjantaina käytiin ravilenkki. Illalla oli ne collietokot jossa tehtiin kaks paikkamakuuta. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin paikalla ja Haltikin oli jo halliin mennessä paremmin kuulolla. Sisäänmeno sujui hyvin ja alkurutiinit samoin, vähän pakka hajoili kun ooteltiin yhtä treenikaveria vähän pidempään paikkikseen. Halti oli sille vaikeimman häiriökoiran vieressä ja sanoi muutaman kerran piip, huomautin näistä aina ja jäin alkuun lähemmäs. Kävin välillä palkkaamassa ja kävin seisomassa kauempanakin, ihan jees oli. Toisen kierroksen paikkis tehtiin toisen koiran treenatessa, silloin kesti huomattavasti pitempää välimatkaa ja aikaakin hiljaa :) Vähän veti korvia linkkuun eli ottaa jostain painetta, en tosin keksinyt mistä. Vaihdettiin paikkaa ja tehtiin heti perään toinen eri päässä hallia (edelleen Bennyn treenatessa häiriönä), oli parempi ja skarppasi. Ihan hyvä, mutta menee tehotreeniin!

Lauantai otettiin aika iisisti, tosin illalla mentiin collieporukan illanistujaisiin Sarille ja jäätiin sinne yöksi. Syötiin kaikkee hyvää, saunottiin, kateltiin elokuvia ja pelailtiin. Parasta. Tänään iltapäivällä käytiin kotiinpaluun jälkeen jäällä lenkillä Lauran, Fazerin ja Fantan kanssa. Oli sumuista ja vähän tuuli, mutta ihana oli kävellä ja jutella. Kiva päivä. Mukavia nää tällaiset viikonloput kun ei oo mitään koulutehtäviä odottamassa, vaan voi viettää rauhassa aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Otin lopultakin ihan kameralla kuvia näistä kaveruksista! Joskin sääolosuhteet ei olleet lähelläkään optimaalisia eikä ehditty kaverikuvaakaan ottaa ennen kuin tuli pimeä :D Ja itse asiassa mun 200-millisellä objektiivilla on ollut Afrikan-reissulta paluusta saakka joku omituinen tarkennusongelma. Se ei pyöri niin kuin kuuluisi eikä tarkenna; viime viikolla sitä rukkailin ja nyt tarkentaa ehkä hyvällä tuurilla mutta ei oo vieläkään normaali. Siksi ei oo ollut oikein inspistä kuvailla, ja joululoman pärjäsi kittiputkella. Sillä vaan ei oikein liikekuvia koirista oteta - saa siis nähdä kuinka tän vuoden kuvailujen käy, koska uutta putkea mulla ei todellakaan oo varaa ostaa (tai no ehkä jos saan kesätöitä mut silti). No, onneks nyt on vielä runsaasti kuvia "varastossa" ja paljon kamerallisia kavereita :D (Silläpä tänkin postauksen kuvat on sekamelskaa sekä kuun alkupuolelta että viime ja tältä viikonlopulta.) Ja mulla on ranne kiukutellut taas vanhaa vaivaa, ei oikein tykännyt varsinkaan eilisestä kimppalenkin kuvien muokkaussessiosta. Niin ehkä ihan hyvä, ettei tarvi sitäkään nyt hajotella enempää.

Shut up and dance with me

Viime perjantaina oli taas collietreenien aika Napakan hallilla. Olin vähän myöhässä vuoron alkamisesta ja tehtiin ryhmäpaikkis heti alkuun, joten tuli hieman kiire. Vein Haltin "kurissa" halliin, mutta huomas taas hyvin kuinka helposti se keskittyminen vieläkin herpaantuu; heti oven vieressä oli vieraampi koira odottamassa, joten Halti tietysti piippasi. No, laitoin sen pukkariin odottamaan ja paikkista ennen sain sen kyllä ihan hyvin treenimoodiin. Vähän piippasi riviin mennessä ja rivissä, mutta en käskenyt maahan ennen kuin oli hiljaa. En mennyt yhtä kauas kuin yleensä ihan vaan varmuuden vuoksi, mutta Halti kyllä pysyi hyvin ja oli ihan hipihiljaa.
Olin aatellut tehdä tuolloin kisamaisen treenin, ts. melkein kaikki alokkaan liikkeet putkeen joskin ilman liikkuria mutta kun Halti oli siinä alussa niin levoton, totesin että en kyllä taida. Niinpä tehtiin ekalla kierroksella ihan vaan hihnaseuraamista, keskittyen erityisesti käännöksiin. Halti yllätti ja olikin ihan tosi hyvä! Käännöksissä reagointi ennakoiviin vinkkeihin on parantunut huomattavasti, samoin kuin takapään käyttö vasemmalle käännöksissä. Seuruupaikka oli hyvä ja kontakti piti, taas yleisön lähellä meinas tippuilla mutta kun saa palautteen hihnalla, korjaa heti ja "nousee" sieltä. Saatiin jopa kehuja, jee! 

Tokalla kierroksella uskalsinkin sittenkin kokeilla sitä kisamaista. Tehtiin liikkeestä maahanmeno, luoksetulo, kaukot ja hyppy putkeen ilman välipalkkaa. Ekat kaks oli ihan hyvät, edestä sivulletulokin on parantunut paljon joskin vaatii vielä hiomista. Kaukot ja hyppy tehtiin lähempänä muita ihmisiä ja koiria, heti paljon haastavampaa Haltille. Meinas mölistä kaukopaikalla ja jättäessä, mutta otettiin uusiks että sain hiljaiset nousut ja saatiin. Hypyssä kans vähän katteli selkäni takana olevaa Latea, mutta malttoi kuitenkin tehdä. Ihan kivat treenit siis sittenkin, vaikka aluks näytti pahalta! Kyllä täältä suosta vielä noustaan. Huomasin muuten, että jännitän itekin treeneissä enemmän jos paikalla on vieraampia ihmisiä, vaikka ei kukaan collieporukasta nyt varsinaisesti oo vieras mutta kuitenkin :D Sietokyvyn kasvua siis meille molemmille. 

Jee Iipu mulla on niin kivaa, vähänks parasta että tultiin tänne!

Sunnuntaina suunnattiin collieporukalla yhteislenkille. Paikkana oli viime vuoden tapaan Kuhasalon ulkoilualue, josta tosin lähdettiin jäälle. Lenkillä oli mukana kymmenen koiraa ja voi sitä riemua (ja haukkua)! Oli pilvinen keli, mutta ei tuullut ja jäällä oli helppo kävellä kun ei ollut paksua lumihankea. Tehtiin yhdelle notskipaikalle tulet ja syötiin nuotioeväät, oli kivaaaaa. Halti oli koko loppupäivän aivan rättiväsynyt (kun edellisenä päivänä oli ollut ne agikisatkin), mutta hyvä vaan kun ei tarvinnut lenkittää enää, kun mun piti vääntää koko illan englannin esseitä (note to self: kaikkea ei tarvi jättää näin viime tippaan...). Kiva päivä. 

Benny ja Halti taustalla, Yrsa ja Raisa edessä.

Tällä viikolla on treenailtu tähän mennessä agilityä. Käytiin tiistaina taas vaparilla Josen ja Sarin kanssa; Raisan kanssa treenattiin keppejä kuudella kepillä ja kokeiltiin nyt sellaista, että laitettiin ekaan väliin kolme ohjuria (yhdestä loikkaa yli). Raisahan osaa pujotella ilman käsiveivaamistakin, mutta ei hakea keppejä, joten on varmempaa viedä se siihen, ja sitten taas kesken ei voi ottaa kättä pois kun muuten tulee koirakin käden perässä. Viime syksyn se opetteli hallilla kujakeppejä, mutta ne ei tuntuneet oikein etenevän, varsinkin kun treenaus oli niin satunnaista. Sen ekan välin ohjurin kanssa sen sijaan saatiin huimaa edistymistä jo eilen! Alkuun Raisa ei tajunnut ja lähti vaan sille huudan-ja-ravaan-ympyrää-kun-en-ymmärrä -kiertoradalle. Mutta kun sitä komensi olemaan hiljaa ja keskittymään, malttoi se miettiä ja hoksasikin pian mihin hakea. Ja ekan välin jälkeen pujotteli loputkin kepit  hienosti ilman apuja! Jatkamme siis näin :) 
Halti treenasi myös kuudella kepillä, samoja perusjuttuja kuin about vuosi sitten kun oltiin vasta edetty siihen kuuteen keppiin. Itsenäistä hakemista ilman että menin sinne väliin sähläämään, vaan jäin vaan taakse ja heitin pallon palkaksi. Aluksi myös naksuttelin ihan vaan tokaan väliin taipumisesta, ja naksusta huolimatta Halti monesti jopa jatkoi kaikki kuusi loppuun! Kokeilin sitäkin, että koiran lähtiessä pujottelemaan kipitin sen rinnalle tai jopa ohi, mitä en oo aiemmin uskaltanut tehdä kun oon ajatellut ettei se kestä. Ja höpöhöpö, Halti kepitteli keskittyneesti musta huolimatta! Superjätkä :D Kiitos Melkulle ja Miralle neuvoista, tää oli oikein lupaavaa :) Keppien lisäksi aloiteltiin Haltille uutta puomin kontaktia, laitettiin alasmeno pöydän päälle josta sai mennä. Aika hyvin alkoi tajuta pysähtymistä jo nyt ekalla treenikerralla, jännä nähdä kuinka nopeasti hoksaa että tässä tehdäänkin jatkossa näin.

Eilen oli sitten taas ryhmätreenit ja ratana tällainen vinkeä Vähäniityn valmennusrata. Tuntui vaikeelta, mutta saatiin sujumaan kivasti kun vaikeampia kohtia vähän viilattiin! Ihan ekaksi tehtiin kuitenkin keppejä, naksuteltiin tokaan väliin taipumista ja palkattiin pallolla kuten edellisenäkin päivänä. Aluksi meni taas vähän räyhväyh-meiningiksi kun Halti kävi kierroksilla (minkä takia onkin hyvä simuloida näitä heti treenien aluks), mutta kun malttoi keskittyä ja ite maltoin lähettää sen ajoissa ja tarpeeksi kaukaa, sujui tosi hyvin! Mun taakse jääminen seuraavaa estettä ajatellen oli myös aluks vaikeaa Haltille eikä malttanut pujotella loppuun. Mutta kun teputin paikallani ja palkattiin pari kertaa, teki Halti hienosti loppuun asti. 
Eipä siinä muuten ollut ihmeempiä, muurin, 9-hypyn ja keinun jälkeen persjättö niin tuli hyvin, 19-hypylle vastakäännös niin ei valunut liian pitkälle eikä toisaalta tullut jaloille. 18:lla palkattiin paljon takaakiertoa, kun Halti ei osaa vielä hakea sitä kovin itsenäisesti varsinkaan kaukaa. Hyvin eteni jo tolla kerralla, ja mun pitää muistaa siinä kuin myös putkilla matalat kädet. 

Kohti valoa.

Oli kyllä oikeat hyvän mielen treenit! Juuri sopivasti onnistumisia ja uuden oppimista, eikä lainkaan turhautumista mulla kuin koirallakaan. Oon kyllä niin iloinen kuinka Halti on syttynyt agilityyn, ja kuinka kiva sen kanssa on harrastaa nykyään. Mielessä on vielä hyvin, kun pari vuotta sitten tehtiin meidän osaamiselle liian vaikeita ratoja ja tuntui ettei edistytä yhtään. Nyt sen sijaan on tuntunut jo pitkään siltä, että mennään koko ajan eteenpäin hyvää vauhtia. Me molemmat todella nautitaan tästä, se on meidän juttu. Ei oo helppo laji (tämäkään), mutta niin mahdottoman ihana! 

Loppuviikkokin on jatkunut kivoissa merkeissä, mutta siitä lisää sitten ensi kerralla! :) 

In learning you will teach and in teaching you will learn

Viime viikko hujahti ohi kuin huomaamatta, enkä opiskelukiireiden ja viikonlopun menojen takia ehtinyt tännekään kirjoitella. Tai no ensin ei edes ollut mitään kirjoitettavaa ja nyt taas olis niin paljon ettei varmaan yhteen postaukseen mahdu :D Mutta jospa puhutaan suosikkilajistani agilitystä! Päästiin palaamaan tauon jälkeen sen pariin ekaa kertaa tänä vuonna viime tiistaina. Mentiin vaparille Josen ja Marikin kanssa ja korkattiin samalla laajentunut halli, mulla oli mukana Haltin lisäksi myös Raisa. Hallissa oli tällainen kiva rata, jolla oli hyvä palautella juttuja mieleen varsinkin kun meillä oli tulossa lauantaina kisat :D 

Halti teki irtoamista ja keppejä sillä jauhelihapalkalla ja meni hyvin! Vähän suti uudella matolla, mutta myöhemmin samalla viikolla ei enää, ja omille jaloille tuo uusi matto oli tosi mukava ja pitävä. Ja ennen kaikkea, ei enää sitä joka paikkaan tunkeutuvaa kumirouhetta! Raisa palautteli mieleen oikeastaan kaikkea, sen kanssa ollaan treenattu viimeksi marraskuun lopulla. Pussi (joka otettiin kertauksen vuoksi renkaan jälkeen) sujui hyvin, kuin myös kepit ja puomin kontakti pienen muistuttelun jälkeen. Rengas sen sijaan tuotti Piille suuria vaikeuksia, joten todettiin Sarin kanssa että käydään vielä torstaina tekemässä kertausharjoituksia ennen kisoja :D 

Keskiviikkona oli vuorossa meidän omat ryhmätreenit Haltin kanssa, sama rata tosiaan edelleen. Menin puolta tuntia aiemmin hallille koska halusin tehdä puomitreeniä. Kokeilin palkkana tällä kertaa samaa jauhelihaa kannellisessa rasiassa kuin kepeillä, siinä mielessä lelua kätevämpi että ei saa palkkaa jos ei tee oikein. Muutaman kerran tuli yliloikkia, mutta suurin osa osui hienosti juuri optimaalisesti! Kuvasin taas kaikki videolle ja järkkärillä kun pystyy katsomaan hidastettuna, huomasin nyt että kaksi laukka-askelta alasmenolla on se optimaalisin osumalle. Lopetettiin onnistumiseen ja pian alkoikin jo meidän ryhmätreenit. Niissä tehtiin puomi joka kerta radan osana ilman palkkaa alhaalla, vaan bumperit alasmenolla; ja Halti juoksi joka kerralla aivan täydellisesti! Hienosti osui ja ampui putkeen vaikka oisin ollut vähän kauempanakin.

Itse rata meni ihan kivasti, joskin ekalla kierroksella Halti hätiköi renkaalla ja kääntyi liian aikaisin, joten osui ja rengas hajosi. Ei hätkähtänyt yhtään ja jatkettiin normaalisti, loput treenit malttoi sihdata oikein. Vitosputkelta meinasi aina mennä puomille, mutta kun pysäytin oman liikkeen ja odotin, tuli hienosti kutosputkeen. Kepit oli oikea murheenkryyni, pujotteli ehkä parilla ekalla kerralla oikein mutta loppua kohden ei millään tehnyt loppuun saakka oikein. Ampui aina oikeaan väliin, mutta tokassa välissä kääntyi ympäri huutamaan mulle. Siinä tuli itellekin jo turhautuminen, joten otettiin vikaksi vain pelkät kepit ja palkattiin siitä. Pohdiskeltiin sitten Virpin kanssa, että voitaisiin tehdä nyt jonkin aikaa vain puolikkaita keppejä tai palkata kahdesta ekasta välistä tms. Mietin myös, että pitäiskö yrittää opettaa Haltille se kauhomistekniikka, kun nyt se pomppii "pikkukoiratyylillä"; kauhoen ois ehkä helpompi taipua kun tulee valtavalla vauhdilla ekaan väliin! Muuten oli kyllä kivat treenit ja olin tyytyväinen. 

Torstaina käytiin vielä Sarin ja Raisan kanssa vaparilla tekemässä kenraalit ennen kisoja. Raisan kanssa saatiin rengas sujumaan ja kepit samoin, puomin kontaktit oli oikein kivoja :) Haltilla meni kepit paremmin kuin edellispäivänä, puomit ei. Tuona torstaina sitten totesinkin, että kyllä se taitaa nyt olla meidän kohdalla rip juoksupuomi. Oon tässä vuodenvaihteessa tehnyt ankaraa ajatustyötä sen suhteen, eikä mikään yksittäinen treeni tai kisa oo tähän päätökseen ollut syynä. Tajusin tässä joku aika sitten sellaisenkin jutun, että vaikka Halti osaa pääsääntöisesti juosta kotipuomin tosi hyvin, sille tarvitsisi kuitenkin saada tosi paljon itsevarmuutta, että uskaltaisi kisoissakin juosta vieraalla puomilla samalla lailla alusta asti täysiä. Koska heti jos Halti empii ylösmenolla/ei saa itteään täsmälleen oikeaan rytmiin, alasmenon laukka ei asetu oikein eikä koira osu kontaktille. Ei se tahallaan leiskauta molempien bumpereiden yli, vaan sen rytmitys yksinkertaisesti pitäisi olla melkein millintarkkaa, että se tulee alusta asti koko esteelle joka kerta tietyllä tavalla. 

Vaikka Halti tykkääkin agilitystä ja on sellainen hullu ja raivoisa radalla, se on kuitenkin perusluonteeltaan pehmeä. Sillä ei ole ihan niin paljon sitä ns. reikäpäisyyttä että saisin sen vieraillakin puomeilla juoksemaan alusta asti täysiä. Tai ainakin siihen menisi tuhottomasti aikaa, kun nyt on parissakin kisoissa nähty että se ei luota vieraisiin puomeihin niin paljon ainakaan ensiyrittämällä. Mikä on toisaalta ihan järkevää, kun puomi ei muutenkaan oo se turvallisin este ja katsomalla ei kaduta. Kovemmalla koiralla tilanne voisi olla ihan eri, mutta luulen että tällä koiralla siihen itsevarmuuden kasvattamiseen saisi tehdä todella paljon töitä. Tuntuu, että mulla ei ole enää oikein välineitä tästä eteenpäin jatkamiseen. Vähän tietty harmittaa, mutta toisaalta viimeisen vuoden aikana mulla on kasvanut hurjasti ymmärrys siitä että treenit ja tavat koiran mukaan. Yhtä kaikki tää juoksariprojekti oli hyvin opettavainen ja uskon, että seuraavallekin koiralle kokeilen alkuun juoksareita, nyt kun oon taas Haltin myötä viisaampi alkuopetuksen ja muiden juttujen suhteen :) Ja aion kyllä koostaa loputkin meidän puomivideoista yhteen, niin on kätevä joskus tulevaisuudessa ehkä palata niiden pariin ja ottaa opikseen. Jatkossa siis opettelemme jonkinlaisen pysäytys/himmauskontaktin, kivaa päästä opettelemaan jotain meille molemmille täysin uutta! Mutta, koska ne kisat oli tulossa niin en tietenkään alkanut samalla viikolla tehdä Haltille mitään pysäripositioita vaan päätin että puomi saa mennä miten menee, kiva jos osuu mutta jos ei niin ei mitään väliä :D Tavoitteena sinne hyvä ohjaus ja toivottavasti hyvät kepit! Niin, ja A-este toki pidetään jatkossakin juoksukontaktina, kun sen Halti osaa hienosti :)
Mutta, ne kisat! Lähdettiin tosiaan lauantaiaamuna Kuopioon, jossa kisattiin ekaa kertaa Hukka-Putkella ihanan väljällä ja lämpöisellä Musti ja Mirri Areenalla. Raisan kanssa nää oli tokat kisat, edelliset/ekat käytiin silloin elokuussa jotka meni mainiosti. Koska Raisalla on jo hyppäriltä luva, menin sen kanssa vain agiradat mutta Haltin kanssa kaikki kolme. Kisaradat oli tuomariharjoittelija Riikka Kankaisen käsialaa, virallisena valvojana toimi Johanna Nyberg. Ihan kivoja ratoja, mutta jonkin verran ansaesteitä ja varsinkin A-radan alussa piti todella miettiä kummalta puolelta ohjaisi. Raisa oli näistä kahdesta ensimmäisenä ja oli ekalla radalla aika outo, liikkui tahmeammin kuin yleensä ja jopa perushypyt tuntui jotenkin vaikeilta. Liekö sitten kummastellut uutta alustaa vai mitä, mutta oli hassua kun en voinut ohjata yhtä rennosti kuin yleensä :D Renkaan kielsi kuten treeneissäkin ja jostain syystä myös putkiin irtoaminen oli kovin vaikeaa! Kieltoja tuli reippaasti yli kolme joten sieltä hyl. 
Haltikin liikkui vähän normaalia hitaammin ekalla radalla, mutta irtoili putkiin ja hypyille sentään :D Kepeiltä taas perusmokat, mutta ei sentään jääty puoleksi minuutiksi keskustelemaan että pujotellaanko ne vai ei! Siitä ei tainnut tulla kuin kahdet vitoset. Puomilta odotetusti kontaktivirhe mutta sen jälkeiseltä putkelta ei jostain syystä saatu kieltoa? Lopussa kolhaistiin vielä yksi rima alas (! Haltihan ei siis ikinä pudota rimoja, mutta varmaan johtui ihan vaan myöhäisestä käännöstä), eli 20 vp saldona tästä. 
B-rata vähän jännitti, koska siellä ei ollut rengasta! Mutta ei paineita Raisalle, kuten Sari sanoi :D Kepeille asti meni tosi hyvin, sit meni rytmi sekaisin, pahus! Keinu oli jostain syystä jänskä myös, joten saatiin 10. 
Haltin kanssa saatoin kokea loppuviikosta valaistumisen keppien suhteen, ja tämä mielessäni päätin kokeilla kepeille varman päälle pelaamista ja kävellä sen rinnalla, että malttaa keskittyä eikä tuu kiire (minkä itse asiassa näköjään tein myös jo ekalla radalla tiedostamatta :D). En todella ymmärrä miksi se ampui putkesta amokkina keppien ohi, mutta katsokaa, se teki jo tokalla yrittämällä kerrasta oikein!! Oon muutenkin ihan sairaan tyytyväinen koko loppurataan, keinu oli tälläkin radalla tosi siivo ja A super! Vikalla putkella olin aivan myöhässä, olis pitänyt tajuta etten ehdi :D Mutta annoin mennä hyllyksi, onneks en korjannut niin saatiin hyvä pituusjarrutreenikin siihen loppuun. Sanoisin että näiden kisojen paras rata vaikka olikin hylly! :)
C-hyppärille lähdettiin sitten tosiaan vain Haltin kanssa. Alun pakkovalssi ei mennyt ihan suunnitellusti, mut täytti tarkoituksensa :D Renkaan kielto oli tosi outo Haltilta, kuulemma se kompastui ennen sitä mutta ei se ainakaan videolla näy. Päätin ennen rataa taas rauhoittaa kepit ja mietin tutustumisessa pitkään, kummalta puolelta ohjaisin. Päädyin tähän ratkaisuun siksi koska ajattelin että valssilla saan sen haltuun ennen keppejä ja blokkaan hypyn (jonka valitsee taatusti mieluummin kuin kepit, jos olisin ollut toisella puolella). No, valssi myöhässä joten kieltohyllyhän me sieltä hommattiin :D Mutta suorilla irtoili kivasti!

Ei siis kokemusta kummempaa näistä kisoista, mutta jäi hyvä fiilis! Tiedän taas mitä treenataan ja samoja positiivisia juttuja oli näissä kuin viime kisoissakin: uskalsin kokeilla mm. takaaleikkauksia, persjättöjä ja pakkovalssia eikä tullut kiire! (Tosin pari kertaa jäin vähän katteleen ja meinasin unohtaa mihin piti mennä...) Raisa ja Halti on ihan parhaita kisakavereita, helppoja ja fiksuja sekä niin liikuttavan onnellisia siitä kun ne pääsee tekemään agilityä :D On tää kyllä yks parhaita mahdollisia tapoja viettää lauantaipäivänsä! Kiitos Sarille taas hurjasti seurasta, Raisan lainasta ja ruuasta <3 :D 

Iloiset irokolaiset <3