Vuoden viimeiset viikot ja tunnit

Vuoden viimeinen vuorokausi käynnistyy ihan just. Mä en juuri tässä hetkessä ja viikonlopussa kykene mitenkään perinteiseen vuodenkoostamispostaukseen, mutta jospa nyt saisin edes kaikki sen viimeisten viikkojen tapahtumat kirjattua muistiin. En oo valokuvannut joulukuussa kameralla oikeastaan ollenkaan, kun on ollut niin kamalan harmaita ja pimeitä päiviä. Puhelinkuvia onkin onneks jonkin verran enemmän, ja jopa ne muutamat videot :D 

Minun kaunis lassie <3

Kun nyt tykkään kronologisesti edetä kaikissa päiväkirjoissani ja muissa teksteissäni, niin voisinkin oikeastaan läiskäistä ne tokojutut tähän. Nää on siis kuvattu reilu kuukausi sitten, eka alla 23.11. kun käytiin ihan yksinään touhuilemassa hallilla. Kokeilin tehdä vähän kisamaisesti alkuun, mutta jouduin korjailemaan sen verran jotain jääviä tms. että päätin sitten tehdä ihan palkattuna, mutta kuitenkin ketjutettuina avoimen luokan liikkeitä. Sitten hiottiin vielä luoksarin ja hypyn eteentuloja kun on menneet taas vähän vinoon. 
Loput/viimeisimmät videot on kuvattu 27.11., jolloin meillä oli seurana ja häiriönä Jose ja nahkat sekä Kreeta ja labbikset. Näissä kuuluu sen verran paljon muita kuin omaa käskytystä ja muuta häröilyä joten oli pakko laittaa musat päälle :D Ne on myös aika pitkiä ja tylsähköjä, kun haetaan vain rutiinia tai opetellaan uutta, joten käytettävissä olevat biisit rajautui Leijonakuninkaan säveliin kun videoiden pituus aiheutti vähän päänvaivaa. 
Kuten näkyy, Halti ei ota enää juuri lainkaan häiriötä tutuista koirista mikä on superhienoa! Puomin tarjoaminen ruuduksi oli aika hauska ratkaisu, mutta hyvä tietää että sitä kannattaa jatkossakin hyödyntää häiriönä :D ja ainakin huomaa, että koira osaa tarjota erilaisia kohteita! Rallitokon kyltit oli myös hyvä häiriö, merkin kiertoon vielä liian suuri sellainen (merkistä ei videota, koska heilui liikaa), mutta pikkuhiljaa se niihinkin siedättyy vielä :) 
Liikkeestä seisomisen hiippailuun auttoi etupalkka huomattavan hyvin jo näin ekalla treenikerralla ikinä, ja kotona ollaan jatkettu samaa iltaruualla niinikään hyvällä menestyksellä. Noudoissa kokeiltiin vaihteeksi 450-grammaista sorvattua kapulaa ja hyvin nousi sekin, vaikka puikkonokille yleensä on parempi jos on isompi maavara kuten laipallisissa kapuloissa :)
Noiden treenien jälkeen ei taidettukaan hallilla käydä tokojen merkeissä enää tänä vuonna. Jatketaan tästä ensi vuoden puolella, ihan hyvällä mallilla meidän tekeminen on ja lähitulevaisuudessa yritetään saada lisää vieraiden koirien häiriötreeniä :) Marraskuun loppu ja joulukuun alku meni tiiviisti opiskeluhommien ja joululomavalmistelujen parissa. Käytiin niissä agilityn pikkujoulumölleissä, jotka oli myös meidän viimeiset agiliitelyt omalla hallilla tälle vuodelle. Juhlittiin itsenäisyyspäivää ja joulukuun tokana viikonloppuna käväistiin Joonan vanhemmilla viemässä jo vähän tavaroita. Viimeinen viikko Joensuussa olikin sitten yhtä hulinaa - viimeinen tentti, viimeiset ryhmäohjaukset, viimeiset tapaamiset kavereiden kanssa, viimeiset taekwondotreenit, Viimeiset Jedit eli uusimman Star Wars -leffan ensi-ilta... :D 

Reissulassie.

Toki myös pakkasin, koska perjantaina 15.12 oli aika lähteä kohti etelää. Junailtiin Haltin kanssa taas Tikkurilaan, josta jatkettiin isän kanssa autolla Valkeakoskelle. Siellä oltiin viikonloppu ja sunnuntaina ajeltiin taas anoppilaan Jämsään, koska mulla oli jouluviikolla tekemistä vanhalla lukiollani. Päästiin käymään myös JSPKH:n agitreeneissä pitkästä aikaa kun oli vajausta. Haltilla oli paljon virtaa parin viikon tauon jälkeen, mutta siitä ja vaikeasta radasta huolimatta se teki ihan superhyvin ja meillä molemmilla oli tosi kivaa! :) Treenien jälkeen Halti pääsi myös leikkimään vuoden vanhan tsekinpaimenkoiran Rokan kanssa. Aluksi Halti vähän jopa häntäili ja ilmaisi olevansa se vanhempi osapuoli, mutta pian pojat jo juoksentelivat iloisesti yhdessä :D

Joulumieltä etsimässä.

<3

Torstai-iltana (21.12) ajeltiin taas Valkeakoskelle vanhempien luo pariksi päiväksi. Tänä vuonna oli tosiaan ensimmäinen joulu, jota ei vietetty kotona kun kotitalo sai keväällä uuden omistajan. Mentiin sitten siskoni perheen luokse Vantaalle, ja ihan mukava ja rauhallinen joulu vietettiin :) Käytiin päivällä koirien ja lasten kanssa kävelemässä ja rentouduttiin, niin kuin pari seuraavaa pyhäpäivääkin. 

 

Hei Joulupukki ja tonttu, saisinko minäkin jo oman pakettini?

Tiistai-iltana ajeltiin iskän kanssa taas Pirkanmaalle ja keskiviikkona tultiin Haltin kanssa taas Jämsään, kun Joonakin oli päässyt joululomalle. Täällä ollessa ollaan oltu paljon pihalla, laskettu mäkeä ja haettu keppiä. Halti nauttii kun saa juosta isolla pihalla ja pelloilla vapaana ja itsellänikin on niin paljon parempi mieli, kun koira saa niin paljon enemmän liikuntaa kuin normaalisti kotona <3 Jos aurinko vähän kurkkisi, niin voisin yrittää sitä kameraakin ulkoiluttaa. 

Torstaina käytiin muuten taas JSPKH:n agitreeneissä, jälleen tehtiin ihan karsean vaikeaa rataa mutta Halti oli hieno! Mä unohtelin rataa koko ajan mutta Haldir teki loistavasti kaikki ohjaukset eikä jättänyt keppejä kertaakaan kesken tai mennyt väärään väliin :D <3 Aat oli myös törkeän hienoja, keinut vähän häsellettyjä mutta muistutellaan ja palkkaillaan sitä taas ens kerralla.. Nähtiin treeneissä myös Evietä ja collieita vuoden(!) tauon jälkeen, oli niin kiva vaihtaa kuulumisia kunnolla pitkästä aikaa <3 Vieläkin meidän pojat muistaa toisensa, mutta Halti innostui tällä kertaa eniten leikkimään 10-viikkoisen Riesa-neidin kanssa, ja Halteron mielestä pentu oli ihana :D

Huominen uudenvuodenaatto meneekin yllätys yllätys ajellessa taas toisaalle Suomeen :D Mutta ens viikosta eteenpäin saadaan onneks olla jälleen yhdessä paikassa pidempään! Silloin voisin myös vielä kerran suoda ajatuksia tälle vuodelle 2017, ja koota vähän ajatuksia siitä. Onneks en kirjoita ah niin kliseistä koirablogien teemaa eli tavoitteita tänne, sit en sais varmaan ikinä blogia ajan tasalle :D Mutta kun nyt vielä tätä vuotta eletään, niin totean vaan lyhyesti että ilolla jätän 2017:n taakseni ja toivon että ensi vuosi on tai ainakin tuntuu paremmalta kuin tämä! Oikein mukavaa vuodenvaihdetta teille kaikille :>

Löysinpä muuten ihan sattumalta vanhoista uudenvuoden rakettikuvista tämän harvinaisen osuvan otoksen vuoden vikaksi blogikuvaksi. Jospa se kertoo, että synkimmässäkin pimeydessä syttyy aina valon kipinä, joka enteilee parempaa.

Jossain on kai vielä joulu

Voihan jouluviikko. Jolloin normaalit ihmiset ostaa viimeiset joululahjat, siivoaa ja/tai vähintäänkin rentoutuu, jää lomille ja pikkuhiljaa rauhoittuu kohti aattoa. Minä sen sijaan koen järjetöntä ahdistusta ja opiskelustressiä mm. gradupaikasta, en saa nukuttua yhtään ja sinkoilen reilun viikon sisällä Pohjois-Karjalan, pk-seudun, Pirkanmaan ja Keski-Suomen väliä melkein koko vuoden reissaamisen edestä (joskin ihan syystä). Minä, joka olen aina kokenut olevani ns. jouluihminen, heräsin korttiaskarteluun ja -lähettelyyn ihan todella myöhään ja ostelin lahjatkin ripotellen pitkin joulunalusviikkoa. No ei siinä mitään, kuulin juuri että kortit löysi perille ja lahjatkin onneksi löytyi :D Niin, ja ekaa kertaa elämässäni mulla ei ole vieläkään joulufiilis. Joku häivähdys siitä tuli eilen lahjoja paketoidessa mutta tänään ollut taas vähän etsimessä.
En oikeestaan ees tiiä miks selitän tästä tänne koirablogiin, mutta kun joka tapauksessa halusin tulla laittamaan tänne joulutervehdyksen/-korttikuvan, niin mietin että samapa se kai olis kirjoittaa ihan kunnollinen tekstipostauskin ekaa kertaa, öö kuukauteen..? Kun nyt kerran täällä olen. Kun siivoukset ja paketoinnit on tehty. Ja toisaalta, en tiiä onko mulla Haltin kuulumisia niin hirveästi kerrottavana niin onpahan sitten omista lätinöistä jotain tekstiksi. 

Loppuvuonna on jäänyt treenaamiset ja valitettavasti kunnolliset lenkitkin vähän vähiin. Luokattoman löyhän alkusyksyn jälkeen kaikki opiskeluhommat kasaantui marraskuun lopulle ja joulukuun alkuun, ja tämä ei siis johtunut siitä että olisin ite lusmuillut vaan ihan kurssien ja ryhmätöiden aikatauluista :D Taputtelin viimeisen kasvatustieteiden kurssin kasaan viime viikolla, ja sen tenttikin (pedaopintojen vika! :o) on varmasti läpi. Mutta tosiaan, muista jutuista tullut sit vähän enemmän murhetta ja tiukkojen aikataulujen vuoksi ei oo ollut oikein mahiksia päästä treenaamaan. Muutama marraskuinen tokovideo odottaa vielä editointia ja latausta, mä niitä joku aika sitten jo aloitin mutta kone ei ollut yhteistyökykyinen silloin tjsp joten jäi ja niiden myötä jäi koko bloginkin kirjoittaminen. 

Vaikea valkotasapaino

Tokoilujen lisäksi tosiaan reissailtiin vähän marraskuussa. 18.-19.11 Suomen Collieyhdistys järjesti syysvuosikokouksen yhteydessä Collie-Expon, joka oli siis vähän kuin parin vuoden takainen alaosastotoimijoiden koulutuspäivä mutta laajempi. Meitä oli Savo-Karjalan alaosaston hallituksesta puolet eli koko Joensuun osasto, ja kiva reissu oli! Lauantaina opiskeltiin yhdistyshommia (jotka tosin oli meille jo tuttuja, kun ollaan tähänkin asti hoidettu hommat niin hienosti :)) ja opittiin International Collie Societystä, ja sunnuntaina oli sitten ohjelmassa luonnetoimikunnan ja yleisön vuorovaikutteinen luonnepaneeli ennen virallista syysvuosikokousta. Oli kyllä mielenkiintoista ja hyödyllistä! 

Expossa oli kaikkee ihanaa historiaa, kuten nää edesmenneen Heljo Hirvisuon
perikunnan lahjoittamat tavarat <3 Arvokas pala suomalaista colliehistoriaa!

Naavaturkin Mona, yksi Suomen ensimmäisistä kansainvälisistä muotovalioista.

Marraskuun vikalla viikolla luennoilla käynti sen kuin jatkui. Haltin hieroja Niina piti kisajännitysluennon jonne tietenkin menin, ja oli kyllä tosi hyödyllinen! Meitä oli niin vähän että luento oli enemmän keskusteleva, ja saatiin paljon hyviä vinkkejä ja selviytymiskeinoja kisasuorituksiin. Innolla odotan, että pääsen soveltamaan niitä käytännössä kunhan taas oon mieleltäni siinä kunnossa, että pystytään tokokokeisiin lähtemään.
Lauantaina oli sitten Laura Sutisen hyppytekniikkakoulutus, jossa olin kuunteluoppilaana. Aikataulut a lompakko ei antaneet myöten osallistumaan Haltin kanssa, ja harmi kyllä en ihan niin kauaa ehtinyt kuuntelemassakaan olla kuin olisi ollut hyödyllistä :/ Luennon kyllä, mutta muistiinpanot jäivät vajavaisiksi ja maksikoiran perussarjaa ehdin katsoa vain muutaman toiston. Halti on tehnyt perussarjaa joskus pentuagilitykurssilla, mutta sen jälkeen en oo kyllä harmi kyllä hyppytekniikkaan juuri perehtynyt/panostanut - koska sillä ei ole koskaan ollut ongelmia hyppimisessä. Mutta jos vain keväällä saadaan uusi tilaisuus, niin ajattelin kyllä mennä ihan koiran kanssa. Koulutuksesta innostuneena käytiin kyllä seuraavalla viikolla Kreetan kaa tekemässä perussarjaa ja kasvavaa sarjaa, mutta onnistuin jo hävittämään videotkin siitä treenistä :DD Mutta Halti teki tosi hyvin ja oli onnellinen kun sai vaan loikkia palkalle, suupielet hymyssä :D

Hyppytekniikkakoulutuksesta oli kiire alaosaston pikkujouluihin.
Kyllä, meillä oli paljullinen mökki! :D

Joulukuun ekana viikonloppuna oli meidän seuran pikkujoulumöllit agilityssä. Osallistuttiin Haltin kaa mölliradalle joka oli oikein onnistunut, poislukien mun ihmeellinen ajatushäiriö kolmoshypyllä kun en katsonut koiraa ja tuli ohi :DD Mut muuten onnistui kaikki, hyvä puomin kontakti ja kerkesin suorilla! Poispäinkäännökset kun sais vielä sujuvammiks niin ois kiva ^_^ 
Muuten Halti olikin sitten aika tuhma, otti paljon kierroksia kun oli halli täynnä vieraita koiria ja yritin ottaa sille kontaktia ja jotain tokojuttuja, eikä olla pitkään aikaan treenattu häiriössä. Toka rata oli knockout-kisa, eli peilikuvaradat samaan aikaan vierekkäin. Siellä Halti ensin varasti lähdöstä ja lopussa hyppäs vasten (niinku ekallakin radalla) niin että horjahdin jotenkin hassusti niin että melkein nilkka taittui :d Noi kengät ei sittenkään oo niin optimaaliset malliltaan mulle. Niin ja ite radalla olin ihan myöhässä, mutta nauroin vaan, kun eipä meillä olis kelpieparia vastaan mitään mahiksia ollutkaan :D Hauskaa oli, niin kuin mölleissä kuuluukin. 
Möllien lopuksi jaettiin Poksagin diplomeita ja me saatiin tuollainen. On muuten ansaittu diplomi! :DDD Ihan parasta. 

Joulukuu onkin sit tosiaan mennyt aika kiireessä, ollut pikkujouluja, käytiin Joonan porukoilla Jämsässä ja pakkailtiin joululomalle. Parin viime viikon reissauksista tekstiä sit ens kerralla, yritän kirjoittaa taas pian.. Mutta en lupaa mitään, kun koko syksy on ollut vähän tämmöistä että ajattelen kirjoittavani mutten sitten ehdi tai jaksa. Ja nyt joulun yli mulla on kuitenkin päätavoitteena rauhoittaa itteni, yrittää olla miettimättä mitään koulujuttuja ja keskittyä läsnäoloon perheen kanssa stressaamatta. 

Jos nyt kuitenkin vielä ennen joulua joku tätä postausta selailee, niin hyvää joulua kaikille lukijoille! Toivottavasti te onnistutte rentoutumisessa ja lomailussa, kiva kun roikutte mukana! *<:)

Onnea Suomi

Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa

Yön uhka karkoitettu on jo pois

Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa 

Kuin itse taivahan kansi sois

Yön vallat aamun valkeus jo voittaa

Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa

Näiden kuvien myötä onnea vielä kerran Suomi 100v!
Mekin vietettiin itsenäisyyspäivää tänä vuonna tavallista juhlavammin :)

 

Vaikka koirani onkin skotlantilainen, sopii se mielestäni erinomaisesti Suomen ilmastoon. Ja saihan se nimensä rakkaudestani Suomen luontoon, kaikkein korkeimman tunturin mukaan <3

 

Kun taekwon-do menee yli / kun avomies yllyttää kaikkeen hulluun 

There's no mountain too great, hear the words and have faith

Päätin etten kirjoita mitään ennen kuin saan kamerasta kuvat käsiteltyä ja treenivideot muokattua, koska ei mulla ole oikein ollut mitään erikoisempaa kirjoitettavaa treeneistä, ja ne videot tois ehkä ees jotain analysoitavaa. No hupsista vaan se videoiden editointi vähän jäi :D Mutta niin ne asiat vain aina tulee loppujen lopuksi tehdyksi ja nyt on jotain sisältöäkin tänne.Marraskuussa ollaan reissattu, ilman koiraa kuin myös koiran kanssa, pistetty itseä epämukavuusalueelle, harrastettu, koulutettu sekä omistajaa että koiraa. 

 

Agilityn osalta ei ole tosiaan kummempaa. On ollut hyviä treenejä, sopivia ratoja, onnistumisia ja oppimista ja eilen toki myös ihan todella lannistava rata josta jäi sellainen olo etten osaa mitäääään :DD Tein kuun alussa ihan listan ohjauksista, joihin pitäisi panostaa omatoimitreeneissä. Ja onnistuin jo jemmaamaan sen listan johonkin tosi järkevään paikkaan niin ei pysty tänne laittamaan xD Mutta oli siinä monta juttua! Eksyin myös katsomaan meidän juoksarivideon pitkästä aikaa ja haikeana muistelin kuinka hyvältä se joskus näytti, mutta jatketaan nyt niiden pysärien (tai himmauskontaktien..) vääntämistä. Mutta ainakin oon saanut puristaa ittestäni tosi paljon irti, ja Halti on ihana ja reipas. Sen silmät loistaa ja jaksaa älyttömän hienosti toistoja toiston perään.  
Alla sitten todisteita, että ollaan tehty tänä syksynä muutakin kuin agilityä! Ollaan siis työstetty tokon avoimen luokan liikkeitä eteenpäin jopa suhteellisen säännöllisesti, ja alettu opetella myös BH-kokeen paikkista eli minä selin ja toinen koira treenaa samaan aikaan. Ja se on mennyt kyllä hyvin! 
Seuraamisessa on viissataa asiaa viilattavaksi, mutta mä oon tällä hetkellä vaan tosi onnellinen siitä että Halti on hiljaa ja kontakti pitää :D Kasvattajalta saatiin neuvo, että pitää muistaa palkkailla perusasentoon tuloista lisää ja saada saalisärsykkeelle patoaminen + tekemään lähtö vielä ehjemmäksi, ettei palkan piiloon meno ole kuollut hetki, koska paineistaa --> ääntä kisoissa. Tää onkin ollut tosi vaikea mulle, kun aina tulee se pieni särö tuohon kuplaan. Ruudun ja merkin kierron Halti oppi jo kesällä ihan hyvin, mutta pitkän tauon jälkeen on päässeet unohtumaan. Ruutu ei aina meinaa ekalla yrittämällä löytyä, mutta senkin suhteen ollaan tässä kuukauden sisään jo edistytty kyllä :) Merkillä Halti palaa vieläkin vanhaan käytösmalliin eli pysähtyy herkästi, en tiedä vaikuttaako se että palkkaan molemmissa liikkeissä pallolla? Mutta nyt vaan sit paljon tota karkuun juoksemista niin hyvä tulee :) 
Jäävät liikkeet on kans olleet taas viime aikoina hankalia niiden erottelun suhteen. Seisomisessa mun kävely koiran taakse on vaikeaa Haltille, se meinaa stepata tai kääntyä tosi herkästi. Tällä viikolla kyllä sitten onneks keksin siihenkin hyvän tavan harjoitella, eli kävelin viemään etupalkan jonka kyttäämisestä saa vapautuksen (koska silloin ei ala tuijotella mua ja käänny perään). Siitäkin pitäis olla video, mutta en oo ehtinyt vielä siirtää koneelle. 
Noudot on hyviä mutta palautukset vähän vinoja, ja samaa ongelmaa on nyt ollut myös luoksetuloissa ja hypyissä; mutta uskon että ne saa äkkiä muistuteltua takaisin kun on oikeat korjauspalikat :) Mulle itselle huomioksi jatkoon, että ei pitäis toistaa niin paljon jotain sellaista minkä Halti jo osaa. Onhan se kiva kattoa kun se kerta toisensa jälkeen noutaa reippaasti ja hienosti, mutta turhaan mä sitä siltä pyydän noinkin monta kertaa.. :D Mutta tosiaan, lisää videoita tulossa kunhan taas jaksan latailla ja leikellä. 
Oon itse asiassa positiivisesti yllättynyt että oon treenaillut tässä kuussa näinkin paljon, kun ei oo ollut mikään helpoin syksy ja tän kuun joka ikinen viikonloppu oli jotain menoa. Ja koska tää blogi on ainut järkevä paikka, vuodatan taas ei-koira-asioita :D Aloitettiin tää kuukausi pienellä irtiotolla arjesta, kun lähdettiin siskoni kanssa Lontooseen pariksi päiväksi. Tämä on taas sarjassamme Botswana: yksi kohta elämäni bucket listiltä ruksittu. Kuten suurin osa varmaan jo tietää, olen suuri Disney-leffojen fani ja yksi on ylitse muiden: Leijonakuningas. Ikiaikainen lempparileffani, jonka katsoin lapsena VHS-kasetilta niin moneen kertaan että se piti takavarikoida ja laittaa lepoon kaappiin :D Ensimmäinen ilmiö jota fanitin, elokuva joka muokkasi minua minuksi. Elokuva jonka myötä kiinnostuin kielistä, jonka osaan edelleen ulkoa sekä suomeksi että englanniksi, ja jonka maailmasta tiedän melkoisen paljon, jos rohkenen sanoa. Ja miten tämä liittyy siihen, miksi mun piti päästä Lontooseen: Leijonakuningas-musikaali West Endin Lyceum Theatressa. 
Oon haaveillut näkeväni kyseisen esityksen siitä saakka, kun ensi kertaa sain kuulla, että tällainen on. Lontoossa kävin ekaa kertaa kesällä 2014, mutta silloin ei teatterissa käynti onnistunut, ja ajattelin että no, pääseehän tänne uudestaankin. En ois ikinä uskonut, että ennen musikaalin näkemistä ehdin käydä Afrikassa saakka katsomassa ihan oikeita leijonia, mutta sen unelman toteuttamisen jälkeen aloin suunnitella tosissani, että haluan toteuttaa tämänkin mahdollisimman pian. Ja kun sain tänäkin vuonna kesätöitä, päätin että nyt loppuu haaveilu ja oikeasti menen. Tarvitsin kuitenkin matkaseuraa ja päädyin luonnollisesti siskon puoleen, jonka kanssa ollaan ennenkin reissattu ja harrastettu kulttuuria. Torstaina 2.11. lennettiin Norskilla Gatwickiin ja perjantaina 3. päivä koitti se suuri päivä!

 

Lontoossa oli aurinkoista ja lämmintä, ihan kuin syyskuun alku Suomessa. Siskon aikataulut ei antaneet kahta yötä pidemmälle reissulle myöten, mutta ihan hyvin sen yhdenkin päivän aikana ehti käppäillä ympäri Covent Gardenia ja Oxford Streetiä ja shoppailla. Haettiin liput jo päivällä Lyceum Theatresta (vitsit se oli hieno!), vaikka itse näytös oli tietenkin illalla. Olin tosi innoissani, mutta vähän myös jännitti - kun on kymmenen vuotta kuunnellut soundtrackia, ja tietää jotain (vaikka oonkin vältellyt spoilereita itse näytöksestä hyvin ahkerasti, en ollut esim. katsonut mitään trailereita etukäteen), niin olisiko se todella niin hieno kuin on kuvitellut?

 
















Typerä blogger väittää ettei molemmat mahdu oikean kokoisina vierekkäin >:(

No oli. Äääääääää en tiedä toivunko tästä ikinä koska se oli niin hieno!! Meinasin alkaa itkeä heti alussa kun Nants ingonyama bagithi Baba ja Circle of Lifen alkusoinnut kajahtivat, mutta silmälasit päässä ei voinut, joten pidin parhaani mukaan kyyneleet kurissa :D Niin intensiivinen, visuaalisesti upea, hullun hienot koreografiat, muistot Botswanasta, kaikki. Sanaton. Oikeasti, jos ikinä saatte mahdollisuuden nähdä Leijonakuningas-musikaalin niin suosittelen kympillä, ihan käsittämättömän hieno <3 Oikeasti, aika huikea vuosi kun toukokuussa olin Hans Zimmerin konsertissa jossa kuulin soundtrackia livenä ja näin Lebo M:n, ja nyt sitten vielä tämä <3

Messy hair don't care

Tapasin myös R2:n Disney-kaupassa!

Mä en varmaan koskaan saa Lontoosta tarpeekseni. Aina jää niin paljon nähtävää ja koettavaa, että kyllä sinne on joskus lähivuosina päästävä taas uudestaan! Ja ilomielin näkisin musikaalinkin toiseen kertaan.. :D joskus!
Viikkoa myöhemmin eli 10.-12. päivä ajeltiin taas pitkästä aikaa Jämsään. Osallistuttiin nimittäin la 11.11. meidän ekoihin taekwon-do -kisoihin Vaajakoskella! Oon ihan valtavan ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä. Silloin kun reilu vuosi sitten aloitin, halusin vain uuden harrastuksen enkä uskonut että ikinä tulisin kilpailemaan. Oon mä lapsena kisannut alppihiihdossa/pujottelussa ja lukiolaisena tanssiryhmällä kisattiin ja esiinnyttiin, mutta en mä jotenkin vain ajatellut. Meidän tkd-opettaja kuitenkin vähän kannusti jo heti mun ekan vyökokeen jälkeen lähtemään joskus, kun kerran koirankin kanssa kisaan. Vänkäsin että se on eri asia kun arvostellaan koiraa, mutta tässä vuoden mittaan pikkuhiljaa kuitenkin kypsyttelin asiaa mielessäni. Syksyn alussa alettiin miettiä, että marraskuussa olisi värivöiden kisat jotka olis hyvä paikka aloittaa ja vielä sopivan välimatkankin päässä.

Kävin koko syksyn päässäni juupas-eipäs -kamppailua. Kisasin siis liikesarjoissa, joita on taekwon-dossa yhteensä 24 ja vihreällä vyöllä pitää osata neljä. Chon-Ji:n ja Dan-Gunin opin jo keväällä tähän vihreän kokeeseen, mutta Doo-San ja Won-Hyo tuotti käsittämätöntä tuskaa. Kesällä harjoiteltiin vähän mutta keskityttiin enemmän fysiikkatreeneihin, eikä mulla töiden takia ollut yhtään ylimääräistä aikaa tai energiaa opetella. Tänä syksynäkin on saatu opetella aika lailla keskenään koska peruskurssilaisten vyökoe oli tärkeämpi, mutta ihme kyllä, lokakuussa ne alkoi jäädä päähän. Harjoittelin ahkerasti kotona ja opin Doo-Sanin ja Won-Hyon käytännössä kahdessa viikossa ennen kisoja :DD Totesin, että oon varmaan päästäni vialla, mutta minä ostin kilpailulisenssin ja ilmoittauduin liikesarjoihin. 

Kisat oli varsin mielenkiintoinen kokemus näin koirakisoihin verrattuna :D Aamupäivällä ei vielä jännittänyt, mutta kisapaikalla kyllä. Ilmoittautuessa kävi yksi ikävähkö juttu, mutta oon tosi ylpeä itestäni, että pääsin yli siitä eikä mennyt pasmat sekaisin. Joskus Nemon ja Nitan kanssa kisatessa saattoi jostain vastaavasta mennä koko kisapäivä pilalle. Oli hyvä olla omalla tutulla porukalla, ja käytiin vielä treenikaverien kanssa kaikki sarjat läpi lämmittelyalueella. Mulla oli kaksi tavoitetta päivälle: asettaa itseni epämukavuusalueelle ja muistaa kaikki liikkeet oikein, tekniikasta viis koska tosiaan olin oppinut kaksi viimeistä niin myöhään. Epämukavuusalueella todellakin olin.

Eniten jännitti etukäteen, että teen jonkun etikettimokan kumarruksissa tms., tai etten kuule, minkä liikesarjan tuomari käskee tehdä. Mutta en mokannut ja tuomarit oli oikein kivoja, ne kertoi kyllä hyvin että mihin suuntaan piti kumartaa ja kuulin, mikä annettiin :D Liikesarjakisoissa tehdään siis kaksi sarjaa joista toinen ilmoitetaan ja toinen voi olla vapaavalintainen, mutta nyt tuomarit ilmoitti  molemmat. Kilpaillaan pareittain ja sitten karsitaan kolme parasta. Mun piti ensin tehdä Doo-San joka tuntuu vaikeimmalta, mutta muistin! Ja toisena mulla oli Dan-Gun joka on mun lemppari. En sijoittunut (se jota vastaan ekana olin, voitti sit koko sarjan), ja kuvista kyllä näkee että teknisesti on aika hirveännäköistä, mutta ei haitannut yhtään! Muistin liikkeet oikein ja pääsin omaan kuplaan, tein vaan. Tavoitteet täytetty siis! Ja olin niiin iloinen että potkin itseni ja uskalsin. Pakko se on varmaan uudestaankin lähteä, ettei ihan turhaan sitä kisalisenssiä maksanut :D Ehkä tää ilman koiraa kisaaminen auttaa myös koiran kanssa kisaamisen fiiliksiin :>