Ihana, rasittava pentuarki (osa 2)

Reilu pari viikkoa ollaan saatu taas elellä omassa kodissa rakkaassa Joensuussa. Ralla ei paljoa kodinvaihdosta ihmetellyt - myöhään perjantai-iltana kotiin päästyämme se käveli tomerasti sisään ja löysi heti jonkun lelun jota alkoi riepottaa :D Halti oli liikkis, se tuntui olevan jotenkin epäuskoinen, että ollaanko me ihan todella tultu takaisin omaan kotiin :D Heilutti vain häntäänsä ja hymyili leveää paimenkoiran hymyään, ja löysi toki sekin oman variksensa (pehmolelu) leikittäväksi. Ekat päivät kotiinpaluun jälkeen oli tosiaan melko hektisiä kouluhommien parissa, ja pennun kanssa lähinnä opeteltiin arkea kerrostalossa. Sunnuntaina tosin käytiin kylässä Sarilla ja nähtiin collieporukan kavereita pitkästä aikaa. Otin vain Rallan mukaan, Halti sai ottaa vapaaillan riiviöstä. Sarillehan siis muutti Rallan veli Vos, ja paikalla oli myös Annin muutamaa kuukautta vanhempi nahkapentu Lumo. Sisarukset ilahtuivat suuresti nähdessään toisensa, ja pian olikin jo hurjat leikit pystyssä kaikilla kolmella! Ralla myös alakynteen jäädessään antoi sekä Vosille että Lumolle turpiin.. Ja loppuillasta veikkaraukka oli ihan väsynyt jo mutta riiviösisko vain härkki, joten se piti ottaa syliin rauhoittumaan. Siinäkin se tietenkin kiukutteli, mutta nukahti sitten :D Kotimatkalla pudotettiin Jose kotiin ja nähtiin myös uudet aikuiset nahkaystävät Darwin ja Mysi. Illalla oli väsynyt pentu! 

Talvipentu ja melkein keskustassa asuminen on huomattavasti hankalampi yhtälö verrattuna Haltin pentuaikaan. Kesäpennun kanssa sisäsiisteyden opettaminen oli niin paljon helpompaa, kun ei tarvinnut kuin vetäistä läpykkäät jalkaan (tai mennä ihan paljain jaloin) ja portaat alas pihalle, ja pennun saattoi laskea heti portaiden eteen nurmikolle. Nyt Rallan kanssa pitää olla oraakkelin vikaa, että sen kerkiää viedä pihalle, mielellään vähän puoliunessa, jos ajattelee että heti pennun herättyä haluaa pissattaa sen ulos. Pitää pukea kengät, takki, hanskat, pipo ja huivi ja siinä ajassa se usein melkein jo ehtiikin pissata sisälle. Edellinen talo myös sijaitsi rauhallisella alueella ja siinä oli hiljainen sisäpiha, mutta nykyisen alaovi aukeaa suoraan kadulle, jolla varsinkin aamulla ja iltapäivällä on paljon liikennettä ja kulkijoita. Ralla on siis pakko laittaa turvallisuuden vuoksi aina hihnaan, ja välillä meidän eteneminen kohti takametsää on vähän hankalaa kun pentu olis lähdössä jokaisen vastaantulijan mukaan :D Pari kertaa jotkut on pysähtyneet ilman lupaa moikkaamaan mikä varsinkin aamukiireessä ärsyttää, mutta yllättävän moni/valtaosa onneksi kävelee ohi niin tulee harjoiteltua sitä, ettei kaikkia moikkailla.

Sisäsiisteyden opettelemisessa menee siis luultavasti vähän kauemmin kuin Haltin kanssa, mutta sitten menee. Colliet on kuitenkin yleisesti ottaen hyvin siistejä koiria eivätkä mielellään likaa omaa pesäänsä, joten tääkin on enemmän siitä omasta ajoituksesta/laiskuudesta/pakkasista kiinni :D Ralla hakeutuu jo nyt ulkona mieluummin syrjempään tarpeilleen, ja tekee sisällä hienosti melkein aina paperille. Paperit ei vaan meinaa oikein riittää kun vilkas pentu pissii vähän väliä :D Yön jäljiltä löytyy ehkä yhdet pissat makkarin nurkasta, ja se on ihan ok - en halua että koira oppii voivansa yöllä/aamulla herättää miten sattuu vaan ihmiset päättää, koska noustaan. Ralla onkin jo nyt antanut nukkua paremmin kuin Halti aikoinaan, tai Haltilla meni vähän pidempään että ei herättänyt ennen aamuseiskaa. Vielä Jämsässä ollessa Ralla yleensä biletti varsinkin puoliltaöin ja toisen kerran aamuyöstä, mutta täällä nukkuu jo yöt. Tai saattaahan se jotain touhuillakin, mutta ei sillein että me herättäis :D Joonan aamuvuoroihin lähtöön ennen kuutta Ralla ei reagoi. Joskus 8-9:n maissa se saattaa kurkkia ja vikistä, joko olisin hereillä mutta en tietenkään nouse ennen kuin se rauhoittuu olemaan hiljaa. Vaihtelee niin paljon, kun oma heräämisaikakin vaihtelee päivän ohjelmasta riippuen.

Pimennysverhon takana saa paremman unirauhan!

Hihnassa kävely sujuu Rallalta jo varsin kivasti ikäisekseen. Kun ensi kertaa pistin sille pannan kaulaan, se ärsytti sitä kovasti, minkä neiti ilmoitti kovaan ääneen. Pian se kuitenkin tottui pantaan, ja hihnan kanssa ulkoilussa se on yllättänyt positiivisesti siinä, ettei se juurikaan roiku hihnassaan. Haltin hihnassa kylläkin varsinkin rappukäytävässä.. xD Joskus ulkona Ralla lyö liinat kiinni ja jää istumaan ja ihmettelemään. Se ei onneksi yritä vetää päätään pannasta, mutta varsinkin ohikulkijoiden luo pyrittyään jää istumaan ja katselemaan, ja siinä sitten kimität jalka alaoven välissä toinen koira jo tuulikaapissa että tule nyt :DD Koko ajan tosin edistytään tämänkin suhteen. Muuten pyrin luonnollisesti pitämään pentua mahdollisimman paljon irti, ja rauhallisessa takapihan pikkumetsässä se onnistuukin hyvin. Yksin ollessaan Ralla pysyy hyvin mun lähellä, mutta molempien koirien kanssa ulkoillessa seurailee aika paljon Haltia. Joskin koko ajan väläyttelee yhä enemmän sitäkin, että tulee kutsusta hienosti luo vaikka Halti jäisikin haistelemaan jotain :) 

Eka lenkki vielä Jämsässä ollessa

Haltin suhde Rallaan on pysynyt melko samanlaisena pennun tulosta saakka. Haltihan on ehkä maailman kiltein koira ja odotin, että se olisi ihan rakastunut pentuun alusta saakka. Evien Riesanhan se antoi joululomalla jopa astua itseään eikä sanonut mitään :DD Vaan Rallan kanssa Halti on kyllä yllättänyt! Ihan ystävällisesti se siis suhtautuu, mutta ei ollut läheskään niin ihastunut kuin mitä odotin. Pari ekaa päivää Halti aina lähti pois jos pentu yritti hivuttautua esim. nukkumaan sen kylkeen kiinni, mutta melko pian Halti sitten tämän salli ja on ne muutaman kerran nukkuneet ällösöpösti ihan vieri vieressä, tai jopa pää toisen päällä. Mutta ei Halti sillein leiki Rallan kanssa - ulkona vähän yrittää saada jahtaamaan ja ryöstämään keppiä itseltään, mutta eihän pentu sen vauhdissa pysy ja muutenkin pitää vähän valvoa, ettei se Haltin hypätessä mua vasten tms. jää alle. Halti kyllä sinänsä osaa varoa, sillä ois ihan kaikki edellytykset esim. kumauttaa Rallaa kepillä kalloon mutta se hienosti väistää ja pitää kepin tarpeeksi ylhäällä :D

Sisällä ollessa pentu on Haltin mielestä enimmäkseen ärsyttävä. Mun instaa seuranneet tietääkin, kuinka Ralla joka ilta ja joskus aamuisinkin haastaa Haltia leikkiin, ärisee ja haukkuu ja vetää hillittömiä juoksuhepuleita. Ja sekös hilleriä ärsyttää! Mä en oo siis mitenkään erikseen opettanut etteikö sisällä saisi leikkiä, mutta iltaisin kun me ihmisetkin rauhoitutaan ja istutaan sohvalle, Haltikin on omaksunut että silloin ollaan rauhassa. Ja kun Ralla ei tätä "sääntöä" noudata, Haltia inhottaa. Alkuun se ei yleensä mene pennun provoamiseen mukaan vaan on välinpitämätön, mutta kun Ralla tarpeeksi ärsyttää ja riehuu, Halti kyllä irvistelee ja nakkaa leuoillaan kiinni. Meni pitkään, että tämä aiheutti Rallassa mitään reaktioita - se vain juoksee pikkulenkin kauemmas ja yrittää uudestaan. Toisinaan tuntuu kuin pentu oikein yrittäisi saada Haltin ärsyyntymään, jotta se voisi itse taas haukkua sille :D Toki myös me ihmiset komennetaan pentua kun sillä menee yli, ja johdatellaan sitä mieluummin lelujen pariin kuin Haltin kimppuun. Ja oon kyllä kannustanutkin/ kehunut Haltia kun se irvistelee, että kyllä sinä saat sitä komentaa. Mun reppana :D Pari kertaa Ralla on nyt jo ihan vinkaissutkin ja heittänyt selälleen kun Halti on sitä nakannut - ensin karvojen repimisestä ja sitten ruokakupille menosta. Tää oli vähän mun moka koska ruokin koirat eri huoneissa, mutta silloin oli jäänyt portti auki. Mutta ei Halti tarpeettoman kovasti sano, eikä Ralla oo muuten sen jälkeen mennyt Haltin kupille :) 

<3

Me and my mini-me!

Pentu oppi jo tokana iltana isoveikan tärkeän tarkkailutoimen!
Hän on motivoitunut uusi työntekijä, mitä nyt välillä nukahtaa sorvin ääreen :D

Tää postaus on yhtä tajunnanvirtaa, mutta ruokakupista saakin hyvän aasinsillan ruokaan :D Ekat pari viikkoa Ralla nimittäin söi aika huonosti. Ekana iltana ei maistunut ruoka ollenkaan, mutta se saattoi hyvin johtua pahoinvoinnista hakumatkalla. Mutta senkin jälkeen se pitkään vain nirppi ruokaansa, kyllä se ihan innoissaan aina kupista oli, mutta ei siten kuin pennut yleensä. Toki se oli jo kasvattajalla ollut selvästi enemmän leluista kuin ruoasta innostuvaa tyyppiä, ja isot velipojat olivat jyränneet ruokakupilla, mutta kun tarvisi myös kasvaa. Ralla saattoi syödä vähän, sitten muistaa että jossain oli joku lelu ja lähteä sinne ja käydä taas maistamassa pari nappulaa, ellei Halti ollut ehtinyt syödä niitä (minkä se kyllä tekee jos ei valvo). Vähän sitä tuskailin siinä alkuun, mutta Joensuuhun päästyämme tilanne onneksi normalisoitui :) Alkuun auttoi jo se, kun kasvattajalta saatu ruoka vaihdettiin uuteen (Four Friendsistä Barking Headsiin), joka tuntui maistuvan paremmin. Sitten saatiin myös vinkki antaa vähän pienempiä annoksia, jotta pennulle jäisi nälkä syötyään, ja jopa jättää yhtenä päivänä yksi ruoka pois. Tämäkin auttoi todella, ja nykyään Ralla on ruokinta-aikaan sellainen kuin pennun kuuluukin: pomppii innoissaan kohti kuppia, ja nappuloiden likoamista odotellessa jopa haukahtelee että tänne se ruoka! Nappuloiden seassa se saa piimää ja monesti myös jauhelihaa, ja tällä hetkellä vaihdetaan jo penturuokaa aikuisruokaan.

Nahkamasu <3

Mitähän vielä.. yksinoloharjoitukset aloitettiin myös heti kun kotiin päästiin, Joonan porukoilla siihen ei ollut mahiksia kun ei ollut turvallista tilaa johon jättää pentu, eikä se talo toisaalta koskaan ollut täysin tyhjä. Hommattiin koiraportti makuuhuoneeseen, koska sen saa helposti raivattua pentuturvalliseksi. Haltilla on käytössään muu asunto, koska vaikka se pääseekin sänkyyn turvaan Rallalta, on parempi että saa olla omassa rauhassaan, jos vaikka meniskin joskus hermo pahemmin. Ensimmäisinä kertoina Ralla tietenkin vikisi ja hyppi porttia vasten, mutta oon pyrkinyt jättämään sen aina väsyneenä, ja sillä on aina nappuloita etsittävänä, paljon leluja ja muuta pientä puuhailtavaa. En oo kuvannut tai äänittänyt sen yksinoloja, mutta aina kotiin tullessani se on ollut uninen ja vastaheränneen näköinen, joten oletettavasti se jää tai ainakin jossain vaiheessa rauhoittuu nukkumaan :D Mitä nyt välillä vähän pärekoria maistelee tai sanomalehteä silppuaa. Jos lähden Haltin kanssa johonkin ja Ralla jää oikeasti yksin, jätän sille myös radion päälle. 

Oon muuten loppujen lopuksi aika iloinen, ettei Halti ollutkaan heti alusta saakka Rallan paras ystävä. Huomaa, että se näin vajaa nelivuotiaana on jo selvästi aikuinen koira, ja kun Rallakin on osoittautunut ulkona helposti irtoavaksi ja Haltin perässä kulkevaksi, on parempikin ettei tämä käytös ainakaan Haltin osalta vahvistu. Pentu ainakin leimautuu ihmiseen eikä toiseen koiraan. (Been there, done that ja never again!) Pyrinkin käyttämään koiria ulkona mahdollisimman paljon erikseen, ja aika luontevasti se tuleekin - Halti kuitenkin tarvitsee pitkiä lenkkejä joita Ralla ei jaksa saati tarkene kävellä, ja Rallan pitää oppia olemaan myös oikeasti yksin kotona eikä vaan toisen koiran kanssa. Toki aamu- ja iltapissatukset takametsässä käydään molempien kanssa, ja pitäähän siihen yhdessä kulkemiseenkin opetella. Haastavaa on lähinnä se, että tahtoisin käyttää Haltin ensin heti aamiaisen jälkeen, mutta silloin Ralla on virkeänä eikä sitä sellaisessa mielentilassa viitsi jättää yksin. Toki niinä aamuina kun jaksan herätä aikaisin, homma hoituu aika hyvin ja ehtii päivän aikana muutakin :D

Ihana, rasittava pentuarki (osa 1)

Joo lol enhän mä todellakaan pystynyt sen sijaisviikon jälkeenkään mitään blogia kirjoittelemaan :D Oli parikymmentä koetta tarkistettavana, harkkaraportti ja sellaista, ja heti kotiin palattua iski odottamassa olleet kurssit, ryhmätyöt, graduun liittyvät säädöt ja kaikki. Sekä tietysti ne positiivisetkin jutut: ystävät, joita tietenkin tahtoi nähdä kahden kuukauden tauon jälkeen, harrastukset, omasta rauhasta nauttiminen ja taas oman kodin arkeen totutellen. Niin, ja hitosti valokuvia käsiteltäväksi ja ladattavaksi! Koin etten voi kirjoittaa ennen kuin saan kuvat tehtyä ja sattuneistä syistä niitä on paljon :D Nyt sitten pentukuulumisia ja kuvaspämmiä kilometrin verran!

 

Ralla on asustellut meillä jo kohta kuukauden päivät, hui! :o Aika menee niin kamalan nopeasti, äää. Mutta koska on kiva itsekin joskus tulevaisuudessa muistella pennun ensimmäisiä päiviä ja viikkoja uudessa kodissaan, koetan kirjoittaa Rallankin alkupolusta nyt mahdollisimman tarkasti. Ensimmäiset vajaa pari viikkoahan asuttiin edelleen mun anoppilassa, harkan ja sijaisuuden takia. Pikkulikka haettiin siis 27.1. 7 viikon ja kahden päivän ikäisenä, sattumoisin täsmälleen samoin kuin Halti :D Mukaan hakureissulle/kuskiksi lähti Joonan sisko, koska Joona oli (taas) töissä. Samana päivänä lähti myös yksi veljistä, Vos, joka muutti myös Joensuuhun Sarin luo. Ihan parasta kun on sisarukset näin lähellä toisiaan! Yksi pentu oli lähtenyt jo aiemmin, mutta mistään ei kyllä huomannut kasvattajan luona että pentuja oli yksi vähemmän kuin viikkoa aiemmin.. Sama hillitön ralli päällä :D Kotimatkalla Ralla vähän itkeskeli alkuun eikä oikein malttanut nukahtaa, mutta puolivälin jälkeen rauhoittui jo syliini ja uinahti :) Loppumatka Joonan porukoille on pientä mutkaista maalaistietä, ja sen varrella tulikin oksennus - onneksi ei Veeran autoon tai mun takin kaula-aukkoon, vaan ehdin kääntää sen ajoissa niin että kaikki meni mun sylissä olleisiin pipoon ja kaulahuiviin xD Sitten kuskimme rysäytti vielä penkkaankin, josta vastaantuleva auto onneksi meidät nyppäisi pois ja selvisimme lopultakin kotiin. Halti tuli iloisena häntää heilutellen nuuskimaan pennun, Milka kääntyi saman tien sijoiltaan ympäri ja palasi sisälle.. :D Ralla oksensi vielä eteisessä, mutta sen olo parani pian ja uskaltauduttiin tutkimaan uusia paikkoja. Eikä kauaa mennyt, kun se oli jo kuin kotonaan!

Kyllä, Haltin ilme kertoo ihan kaiken sen tuntemuksista pikkusiskoa kohtaan.

Ensimmäisten päivien aikana tutustuttiin toisiimme ja ihmeteltiin uutta, suurta maailmaa. Ulkoiltiin pihalla yksin ja aikuisten koirien kanssa, opeteltiin omaa nimeä ja leikittiin ja nukuttiin. Ekat yöt nukuttiin edelleen vierashuoneessa jossa oltiin muutenkin Joonan kanssa asuttu, mutta siitä ei oikein tullut mitään.. Heti ekana yönä heräsin kahden aikaan järkyttävään kiljumiseen - pentua harmitti kun ei päässyt sänkyyn! Kävin sit lattialla nukkumassa sen kanssa kylpytakin päällä ja pikkuisen kyllä väsytti herätä aamukahdeksaksi kouluun.. Onneksi oli koeviikko eikä tarvinnut korkeaa aivotoimintaa! Eka viikko tosiaan menikin aika mukavasti, kun mulla oli kokeet pidettävänä vain kahtena päivänä ja lukiolle menoa siten vain vähän.

Kuten osasin odottaakin, Ralla on oikein reipas pentu. Laitoin ekana iltana huovan nurkkaan, sillä ajatuksella että yleensä pennut haluavat suojaisaan paikkaan nukkumaan. Mitä vielä, tämä nukkui siinä ehkä pari minuuttia ja kävi sitten keskelle olohuoneen lattiaa ja viihtyi siinä jatkossakin eniten. Täytyy ehkä korostaa, etten missään nimessä oo suorittanut hirmuisia vertailuja koirieni välillä tai vedä niiden eroista hirveitä analyyseja. Mutta sanottakoon, että nyt ymmärrän, miksi ihmiset silloin neljä vuotta sitten sanoivat, että Halti on aivan luonnottoman kiltti pentu :DD Koska sitä se kyllä todella taisi olla! Esimerkiksi nyt vaikka uteliaisuus. Halti ei missään nimessä ollut arka pentu, mutta jotenkin.. rauhallisempi. Hirmuisen lunki ja pysytteli mielellään mun lähellä, sellainen kiltti poika. Ralla sen sijaan painelee häntä pystyssä, toisinaan melkein kippurassa selän päällä, uusissakin paikoissa menemään. Kummastelin eritoten sen käytöstä ulkona. Mun oletus oli, että tämä on samanlainen talvipentu kuin Nemo: äkkiä ulos, pissat ja vikistään takaisin sisälle kun on kylmä. Ja siinä missä normaali pentu pysyy melkein jaloissa eikä lähde kauas, Ralla harrasti sitä ehkä kaks päivää. Sitten se alkoi tehdä sellaista, että pisut tehtyään paineli sata lasissa alapihalle koska jee ulkona olo ja juokseminen on esim. siisteintä. Oli muuten lievästi kuumottavaa etenkin iltapimeällä, kun tosiaan maalla oltiin ja Rallan jo tultua epäiltiin pihapiirissä käyneen ensin huuhkajan, sitten suden. Mä olin tokalla viikolla jo aivan hajalla iltaulkoilujen kanssa, ja lopulta totesin että mieluummin siivoan lattioita kuin nostan mun pelkokertoimia miljoonaan siitä, kun pentu ampuu pimeän pihan laidalle suden suuhun tai huuhkajan kynsiin :))

Ralla sai hyvin pian ensimmäiset lempinimensä, Schnappi ja Stitch. Jos joku vielä muistaa yli kymmenen vuoden takaisen YouTube-ilmiön Schni schna Schnappi, Schnappi Schnappi schnap jne. joka kertoi pienestä krokotiilista, niin olkaa hyvä, saitte juuri tämän jo unohdetun korvamadon takaisin! Koska kuten sanottu, se muuten puree. Paljon. Alligaattorileuat sanoo naps naps, mistä tuli Schnappi. Ja se ärisee, ja on villi kuin Stitch (jonka nyt kaikkien pitäis tietää). Rallan tultua päässä on pyörineet hyvin paljon kyseisen leffan lainaukset "sen ainoa vaisto on tuhota kaikki mihin se koskee" ja "tässä on sun tuhmuustaso. Se on epätavallisen korkea sun kokoon nähden". Jopa Joonan perheessä tän lukuvuoden asuva vaihtari sanoi, että "she looks like Stitch!" kun Ralla taas kerran odotti sylissä rauhoittumista ennen pääsyä pois, ja teki käpälillään ja äänellään kaikkensa jotta pääsisi pois itse :D

Kun Halti tuli, se vähän pelkäsi Nemoa ja Nitaa aluksi, eikä oikein ikinä leikkinyt niiden kanssa. Aluksi seniorikoirat eivät suostuneet leikkimään ällön pennun kanssa, ja kun Nita parin kuukauden jälkeen lopulta lämpeni ja olisi leikkinyt, Haltia jännittikin kun hui se juoksee niin kovaa. Ja pian tästä jäätiinkin jo Haltin kanssa yksin. </3 Ralla taas sitten... No, ensi kertaa Haltin tavatessaan heti kotiin tultua se vähän hätkähti ja haisteli varovasti mun sylistä, mutta sitten alkoi häntä vipattaa ja sisällä haki jo heti kontaktia siihen. Ja heti seuraavana aamuna se yritti jo ihan tosissaan mennä pihalla mukaan Haltin ja Milkan leikkeihin. Juoksee pikkuisilla jaloillaan hirmuista vauhtia ja on mielestään ihan messissä vaikkei tietenkään pysy perässä :D Mulle uutta on myös se, kuinka heti alkaa kitinä jos jokin asia ärsyttää - kuten esim. panta kaulassa, portin taakse jääminen, se jos ei saakaan huomiota HETI. Koska Haltihan esim. oppi haukkumaan vasta joskus yhdeksänkuisena, eikä kyllä harrastanut mitään vikisemistäkään pienenä. Samoin musta on absurdia, kuinka jollain noin pienellä on pokkaa komentaa, kyllä, komentaa isompaansa! Hassissa Ralla kehitti hauskan leikin: haasta Milkaa leikkiin ja käy koskemassa sitä nenällä, kunnes kärttyinen mummokoira murahtaa ja saat siitä hyvän tekosyyn alkaa äristä ja haukkua sille. Samoin se menee haastamaan rauhassa makoilevaa Haltia leikkiin ja kun Halti ei lähde, Ralla alkaa haukkua ja murista. Joskus se tuntuu oikein odottavan että Halti irvistää tai murahtaa, koska siitä saa syyn pinkaista pikkukierroksen karkuun ja tulla taas uudestaan härnäämään isoveikkaa :D

Ralla pääsi heti ensimmäisellä viikollaan sosiaalistumaan lukiolle. Koeviikon iltapäivä oli hyvä ajankohta viedä se koululle, kun ihmisiä ei ollut niin paljon. Autossa se taas kitisi, (se edelleen voi aika herkästi pahoin ja on oksennellut) mutta oli koululla oikein reipas! Käytiin ensin moikkaamassa meidän ihanaa koiria rakastavaa koulusihteeriä, jonka luona kansliassa Nitakin joskus vietti satunnaisen tunnin tai pari :D Ralla olisi sieltä lähtenyt jo viereiseen huoneeseen rehtorin luo, mutta käytiin sitten vähän pyöriskelemässä käytävillä, aulassa ja tietysti opettajainhuoneessa. Pentu sai luonnollisesti hurjasti ihailuja, sylittelyjä, silittelyjä ja pusuja, ja opiskelijat kertoilivat kaikenlaista omista koiristaan ja muusta. Ralla teputti häntä tötteröllä menemään, olisi lähtenyt jokaisen ohikulkijan mukaan ja löys aulan sohvan alta nuuskapurkin xD Ja lopulta se nukahtikin aulaan, ja känisi kun siirsin vähän reunempaan nukkumaan. No, lähdettiin sitten aika pian jo kotiinkin nukkumaan :D 

Ralla ehti myös jo ensimmäisen viikkonsa aikana käymään hoidossa. Perjantaina 2.2. väkimäärä talossa vain kasvoi, kun Joonan kummitäti perheineen tuli Saksasta lomalle ja lauantaina juhlittiin tämä viisikymppisiä paikallisessa majatalo-ravintolassa. Pentua ei oikein voinut jättää yksin, mutta onneksi ihana Anna suostui ottamaan Rallan vieraakseen, ja mieluinen vieras taisikin olla! Ensi alkuun suuret riehakkaat porokoirapojat vähän jänskättivät pikkutyttöä, mutta ei kauaa mennyt kun oli jo leikit aluillaan, eikä Ralla edes huomannut kun lähdettiin Joonan kanssa. Ralla olikin kuulemma ollut koko iltapäivän ja illan täysin oma, villi ja reipas itsensä! :D <3 

Tahvo ja Ralla

Pojat vartioi pennun unta asiaankuuluvalla vakavuudella :D

Rallan toinen viikko meidän luona oli mun sijaisuusviikko, ja luojan kiitos Joona oli lomalla ja pennun kanssa päivät :D (vaikka se sitten sanoi että onneksi pääsee ensi viikolla töihin rentoutumaan..?) Heti eka päivä oli semisti koomainen, kun Ralla valvotti melkein koko yön ja nukuin ehkä kolme tuntia.. Lisäksi viikko oli muutenkin rankka, kun tosiaan talo oli täynnä ihmisiä enkä tahtonut löytää tyhjää, rauhallista huonetta jossa suunnitella tunteja. Eikä harmikseni ollut enää mitään saumaa päästä enää JSPKH:n agilitytreeneihinkään Haltin kanssa :( Mutta Haldir on onneksi maailman kiltein ja sopeutuvaisin koira, ja mukautui vähäisempään lenkkeilyyn. Ja lopulta sijaisuuskin päättyi ja mä selvisin! (ja taskuraha tulee aina tarpeeseen.)

Perjantaina 9.2. koitti sitten se ilon ja onnen päivä, kun Jämsä oli lusittu ja päästiin lähtemään meidän omaan kotiin <3 Aamulla tosin kävin vielä lukiolla viemässä ihanalle harkkaohjaajalleni kiitoslahjan sekä jälleen väsyttämässä pennun :D Nyt sai olla vielä tarkempana mm. opettajainhuoneen oven kanssa, kun Ralla viipotti jo tutuksi tulleessa paikassa entistä lujempaa. On ihan parasta, kun normaalisti niin coolit lukiolaiset romauttavat muurinsa täysin nähdessään koiranpennun ja kommentit on luokkaa "Aaaaa ihana mikä tää on miks se on täällä voi ei miten söpö tule tänne ääää!" :D Ralla nukahti opehuoneen lattialle ja oli niin liikkis, kun viipotti bilsanopen perässä ihan innoissaan ja tärkeänä luokkaan. Vähän haikea fiilis oli jättää lukio (taas), kun elin harjoittelua niin kokonaisvaltaisesti ja oli niin kivaa <3 Mutta toisaalta oli ihanaa päästä kotiin. Molemmat koirat olivat autossa pitkän kotimatkan esimerkillisesti, nukkuivat melkein koko ajan eikä Rallakaan oksentanut tai pissannut kertaakaan, jee :D

Harjoittelija Ilona Karjalainen toi vielä viimeisenä päivänä koiravauvan tutustumaan koulun arkeen. Tunnin voi hyvin aloittaa ihailemalla tätä koiravauvaa #koiravauva #motivointinatunninalkuun #söpö

Henkilön Jämsän Lukio (@jamsanlukio) jakama julkaisu Helmi 9, 2018 kello 5.07 PST

Tähän onkin vallan sopiva väli katkaista tämä postaus, sitten vähän Joensuun kuulumisia seuraavaks :>

Rati Riti Ralla

"Olen pienin sisarista, nimeni on Ralla /
Hyörin, pyörin toisten tiellä aina kaikkialla /

 Kuopukseksi kutsutaan ja pikku nassikaksi/
Mahdankohan koskaan tulla tuumaa suuremmaksi?" 

Meillä on ollut varsin vauhdikas ja naurun täyttämä viikko, sillä sunnuntaina meidän perheeseen muutti tällainen pikkuinen Ralla-tyttö <3 Halti sai pikkusiskon ja minä parhaan harkkapalkkion ikinä. Joskin hän ei tainnut olla se pienin eikä edes kuopus, mutta yhtä kaikki melkoinen väkkärä, joten vauhtia on riittänyt! 

Ralla on virallisesti Irokon Sunshine After Rain ja pitkään, melkein koko viime vuoden ajan, odotettu. Mutta kuten aina, odotus yleensä palkitaan. Rallan iskä on Haltin serkku Toivo (BH RTK2 Black Gary Moon Walker) ja emä Ketku (Irokon Just Too Smart), jonka elämää olen saanut seurailla tiiviisti jo luovutusikäisestä saakka, kuin myös sen siskojen Signen ja Säteen. Toivoa oon seuraillut tarkemmin viimeisen vuoden verran, ja tapasinkin sen elokuussa Irokon kennelpäivillä, ja ihastuin entistä enemmän. Toivo on monilta osin luonteeltaan aika samanlainen kuin Halti, mikä osaltaan vaikuttaa asiaan ;) Ja yhdistelmä, josta Halti on, linjaa hienoon Riia-mummiin (HK2 JK2 Irokon Donna Gloria), ja niin myös Rallan yhdistelmä. Unelmapentu unelmayhdistelmästä, jos näin voi sanoa :D <3 Oon jälleen kerran ihan valtavan kiitollinen Johannalle, että luotti minulle tämän tyttösen. 

 

Mä oon kovasti koettanut olla asettamatta mitään odotuksia pennun luonteelle, mutta vanhempien perusteella osasin kuitenkin sen verran veikata etukäteen, että pikkuinen on luultavasti aika iloinen ja vilkas tyyppi. Niinpä mulla on ollut sille nimikin jo pitkään valmiina, oikeastaan jo vuosia ennen. Musta on ihanaa, että nimillä on jokin merkitys tai syvempi tarina takanaan ja niin myös Haltillakin on. Ralla-nimen väänsin ihan alkujaan Rajattoman joululaulusta nimeltä Kirje joulupukille (jossa se on alunperin Lalla), kun tosiaan arvelin että pentu voisi olla laulun sanojen mukainen :D Jossain vaiheessa mietin myös Mallaa, koska se olisi tunturi Haltin lailla, mutta sitten totesin että on alkusoinnultaan liian samankaltainen; mutta jos vaihdan ekan kirjaimen R:ksi, se tuo vähän särmää nimeen ja koirat erottavat helpommin. Ja toki se on myös väännelty rallatella-verbistä, ja esiintyy myös laulussa Rati Riti Ralla/Tuli talvihalla, josta tykkäsin kovasti lapsena. Täydellinen nimi talvipennulle, joka on täynnä iloa, valoa ja rallattelua!

Ja minkälainen Ralla sitten on? Nimensä veroinen, tälleen lyhyesti ilmaistuna :D Sisaruksistaan ensimmäinen, joka keksi puremisen ja repimisleikit pentulaatikossa. Puree koko suun puruotteella kädestä ja ärisee. Vetää hirveitä iltahepuleita pienet käpälät niin lujaa laukaten ettei pysy ihan aina pystyssäkään, mutta se ei haittaa :D Kulkee häntä pystyssä teputtaen joka paikkaan, pomppii pihalla umpihangessa sinnikkäästi vaikka humpsahtaa uppeluksiin puuterilumeen. Alkaa heiluttaa häntää välittömästi sitä puhuttelevan ihmisäänen kuullessaan, ja pomppaa pienet alligaattorileuat napsuen kohti kasvoja. Roikkuu käsissä, varpaissa, lahkeissa, Joonan parrassa. Jos riehuminen menee yli ja Rallan ottaa kesken hepulin syliin että rauhoittuisi, se alkaa kiljua, murista, huutaa ja purra :DDD

Sillä on pikkuinen valkoinen viirutähti otsassa, rikkokaulus ja risti rinnassa. Sillä on kirkkaat, viekkaasti tapittavat mustat nappisilmät ja ihana nahkamasu. Se kellii selällään ja on syötävän söpö. Se on kolme kiloa pörröistä pumpulia ja teräviä hampaita. Oikea riiviö, mutta niin kamalan ihana!

Mulla on omituisia fiksaatioita koirahaaveideni suhteen ja halusin trikkiuroksen jälkeen trikkinartun. Tyttöjä syntyi Rallan pentueeseen kaksi. Kävin katsomassa pentuja niiden ollessa 3-viikkoisia ja 6-viikkoisia, ja vähän päälle 7-viikkoisena haettiin Ralla kotiin. Mulle ei aikoinaan tullut Haltin ensikohtaamisella sellaista "the fiilistä", että tuo on minun pentu, eikä varsinaisesti nyt Rallastakaan. Mutta kuten Haltinkin kohdalla, oikeastaan jälkikäteen sitten alkoi pyöriä se tietty ja sama pentu mielessä. Narttuja oli tosiaan vain se pari, ja jo silloin kolmiviikkoisina, kun ne hädin tuskin pysyivät jaloillaan, rikkokaulustyttö oli se joka oli joka välissä puremassa mun villasukkia ja sormia. Pentujen kasvaessa kyselin Johannalta, minkäluonteisia tytöt olivat ja aika tasaisia olivat pitkään; mutta jos nyt jotain eroja muodostui, niin toinen oli ahneempi ja rauhallisempi, toinen -juurikin se joka oli mua ensitapaamisella syönyt- taas ei niin ruuan perään mutta kova puremaan. Jälkimmäinen pyöri aika lailla koko ajan mielessä enemmän, ja toisella tapaamiskerralla en muita pentuja oikein malttanut niin paljon katellakaan :D Ja silloin sain kuulla, että luultavasti saisin sen lempparini, purevan hurjimuksen. Ja sain <3 

Vaikka itse pentujen kohdalla mulle ei toistaiseksi ole tullut sitä the fiilistä, niin oon huomannut että yhdistelmästä sitten taas tulee tosi vahvasti, ja täytyykin tulla, että kiinnostun. Vaikka Haltin yhdistelmä ei ollut se mitä ihan alunperin ajattelin, siitäkin kuitenkin tuli sellainen olo, että se tuntui jotenkin tosi oikealta. Rallan kohdalla on ehkä kuvaavaa jos kerron, että kun syksyllä eräänä perjantai-iltana hallilta koulutuskeikalta lähtiessä vilkaisin puhelinta, ja sain tietää että tää yhdistelmä todella toteutuu, itkin ilosta koko matkan jonka kävelin keskustaan kauppaan. Tiesin, että tän voimalla jaksan kurjan syksyn, kaiken sen paskan ja rankan harkan. No, harkka ei sitten onneksi ollut yhtään kamala, mutta silti, loppuvuosi oli vähän helpompi rämpiä kun oli tällainen haave odottamassa. Ja niinpä pikkuisen virallinen nimikin, Irokon Sunshine After Rain, on harvinaisen osuva. Se viittaa pennun mummoon Airi Aurinkoiseen (BH Irokon Lightspeed) ja tulee Dire Straitsin biisistä Why Worry. Viime syksyyn peilaten, pikku Ralla on todellakin auringonpaiste sateen jälkeen <3

There should be laughter after pain

There should be sunshine after rain 

These things have always been the same

So why worry now

Why worry now 

Mulla on tulossa tosi kiireinen viikko sijaisuuden takia, mutta kunhan saan koulutyövuoren selvitettyä, kirjoittelen ens viikon lopulla meidän yhteiselon alusta vähän tarkemmin :)