Ei koirat pelkää kuolemaa, sen moni tiedostaa Muista se, siitä lohtua saa
Vaikka ikävä pirstoo ja satuttaa
Lukemattomat muistot lohduttaa
Me niin paljon jo kokea saimme
Joka ikinen päivä täysillä elimme
Täydestä sydämestä, täydellä vauhdilla
Loppuun asti, aina kauemmaksi
Me jo nuorena lähdettiin yhdessä kulkemaan
Samaa taivalta taittamaan
Saman kokoisina, mielisinä, ystävinä, tiiminä
Aina yhdessä, ei koskaan haluttu erota
Ei paremmin täältä lähteä vois
Kuin ystävän kanssa juosten pois
Tuulen lailla, huolia vailla
Niin kuin aina ennenkin
Vapaudesta riemuiten
Tutut metsät, vedet, mökkitietMeitä tervehtivät taas
Kun syysilta tummuu
Humisevat puut tuttua lauluaan
Me toistemme kanssa jatketaan
Aina vaan, pian juostaan
Pitkin taivaan tähtitarhaa
Jos ikävä ja tuska vois tappaa, en koskaan oo
Käynyt lähempänä kuolemaa
Sydän huutaa kaipuutaan
Vain pikku Halti lohduttaa
Se mitä menetimme,
se mitä emme voineet enää jakaa
Älä mieti sitä, vaan sitä mitä sait
Kaikki hetket yhdessä
Kisat, kokeet, kehät,
Treenit, lenkit, retket, leirit
Niin paljon yhdessä koettiin
Yhdessä aikuisiksi kasvettiin
Kasvukivut, ilot ja surut
Itkun, naurun kyyneleet
Onnistumiset ja murhemielet
Ei aina toisiamme ymmärretty, mutta
Anteeks annettiin puolin ja toisin
Kunpa vain vielä halata ja kiittää voisin Lupauksia pidettäväksi
lukemattomia asioita opittavaksi
En olisi teitä vielä antanut pois
Enkä kiitollisempi olla vois
Kaikesta tästä saadusta
Opetitte eniten maailmassa
Fortuna favet fortibus
Anna meille lupaus
Älä kadu mitään, ei kannata sellainen
Vaikka tilanne olis millainen
Älä luovuta, sitä me ei haluta
Haltin kanssa jatkat vaan
Monta seikkailua teitä odottaa
Kerran mekin taas tavataan
Ja sitten iloitaan
Juostaan jäällä, metsässä, radalla taas
Yhdessä
Niin kuin ei koskaan erottu oltaisikaan

Tuli tippa linssiin, kun luin tän. Kaunis runo.
VastaaPoistaKiitos kaunis.
Poista