Hill by hill, mile by mile

Meillä on tänä kesänä tiedossa paljon reissaamista eri puolella Suomea, ja pieni varaslähtö kesäreissuihin otettiinkin jo viime viikolla toukokuun puolella! Mulla on ollut hirmuinen pohjoisen vaelluskuume viime kuukausina taas, mutta Joonan työkuvioiden vuoksi ei voi olla varma, päästäänkö tänäkään kesänä Lappiin. Kysyin sitten joskus alkuvuodesta Kiiralta, lähtisivätkö meidän kanssa taas kesällä. Keväällä sitten selvisikin, että Kiiralla olisi sopivasti lomaa toukokuun vikalla viikolla ja kun olivat muutenkin tulossa Kodan kanssa Joensuuhun silloin, alettiin suunnitella reissua kivasti viime kesän Patvinsuon retken jatkumoksi. Itäisessä Suomessa vaihtoehtoja onneksi löytyy inhimillisen ajomatkan päässä Joensuusta; mietittiin alunperin Kuusamon Karhunkierrosta, mutta todettiin sen olevan turhan kaukana ja epäiltiin, sulaisiko paksu lumikerros edes toukokuun lopulle :D Toiseksi vaihtoehdoksi päätettiin Hossa ja mikäli siellä ei lumitilanne sallisi, olisi varasuunnitelmana Hiidenportin kansallispuisto.

Kesäisen lämmin toukokuu kuitenkin sulatti lumet Suomussalmenkin korkeuksiltan ja niinpä päästiin suuntaamaan Hossan kansallispuistoon. Kun niin kauas lähdettiin, oltiin päätetty olla kaksi yötä ja Kiira olikin selvittänyt meille oikein sopivan mittaisen reitin: auto Julma-Ölkyn ja Ala-Ölkyn kanjonijärvien väliselle opaste-/parkkipaikalle, josta kierrettäisiin kymmenen kilometrin mittainen Julma-Ölkyn kiertävä Ölkyn ähkäisy (joskin kahdeksikon mallisena, jotta voitaisiin ylittää silta järven yli), palattaisiin auton ohi tokana päivänä ja käveltäisiin yhdysreitteineen 12 kilometrin pituinen Värikallion kaarros. Kiira ja Koda saapuivat meille sunnuntaina iltapäivällä ja käytiin koirien kanssa lenkillä sekä yhdessä kaupassa ostamassa vaellukselle tarvittavat ruuat jne. Illalla ehdittiin vielä collieporukan grillausiltaan, josta Ralla jatkoi Sarin luo hoitoon, pikkulikka kun on vielä aivan liian pieni pitkille retkille! Suurkiitos Sari taas <3 

Julma-Ölkky, Suomen suurin kanjonijärvi

Maanantaiaamuna 28. päivä pakkauduimme colliepoikien, rinkkojen, ruokien ja itsemme kanssa meidän pikkuiseen punaiseen autoon ja otimme suunnaksi Kainuun ja Hossan. Viiden tunnin ajomatka meni yllättävän nopeasti parilla pysähdyksellä ja oon aika ylpeä että jaksoin ajaa koko matkan! Aika hullua, että Joensuusta pääsee poronhoitoalueelle asti vain tunnin pidemmällä ajamisella kuin vanhempien luokse mennessä :D Oltiin perillä Hossan luontokeskuksessa kolmen aikoihin, joten ehdittiin hyvin käydä luontokeskuksessa ostamassa kartta ja täyttämässä vesipullot. Asiakaspalvelu oli suoraan sanottuna surkeaa mutta onneksi päästiin pian korpeen :D Sinne päästääkseen piti tosin ajaa useampi kilsa järkyttävää perunapeltokivikkotietä, mutta lopulta oltiin kuitenkin jo lähtöpisteessä ja päästiin laittamaan rinkat lähtökuntoon. Heti parkkiksella nähtiin eka poro - se jolkotteli metsästä tielle ja oli aika rohkea, jäi ihan katselemaan meitä! Mua vähän jännitti Haltin reaktio, se on ekalla Lapin-vaelluksella nähnyt poroja ja silloin se ainakin urahteli niille. Poron tullessa Halti oli sidottuna puuhun kiinni kun pakkasin tavaroita ja Koda lauleskeli sille kovasti. Halti vilkaisi, ei päästänyt ääntäkään ja kävi makuulle. Voi mun viisas koira! Voiko se todella muistaa, että on kolme vuotta sitten nähnyt tuollaisia ja ne on ihan ok, ei sen kummempaa?

Kaikki kuvat joissa esiintyy minä Haltin kanssa, otti Kiira

Saatiin itselaukaisimella yhteiskuviakin!

Vähän ennen neljää oltiin saatu rinkat ja itsemme valmiiksi -jätettiin osa ruoista autoon koska tiistaina käveltiin sen ohi taas- ja päästiin matkaan. Oli kuuma keli ja reitti lähti heti alussa nousemaan ylöspäin, kohti kanjonin reunaa. Vaativaksi sen toki tiesimme, mutta ilman sekä meidän että koirien hyvää peruskuntoa ei ois ehkä ihan tosta vaan rykäisty heti kevään ekaksi vaellukseksi! Onneksi tahti pysyi luonnostaan sopivana kun sää helli ja maisemat oli upeat, joten pysähdeltiin paljon ottamaan kuvia ja ihailemaan näköaloja. Pidettiin pieni välipalataukokin yhdellä näköalapaikalla, ja silloin nähtiin ekan päivän ainoat ihmiset järven toisella puolella. Muuten saatiin kulkea tosi rauhassa ja hienosti Halti ja Koda jaksoivat, vaikka meiltä ihmisiltä ehkä meinas loppua usko kun jatkuvissa nousuissa ja laskuissa oli hankalaa arvioida kuljettua matkaa. Reitin varrella oli siis ihan hyvin opasteita risteyksissä, mutta kilometrejä ei lukenut ollenkaan ja niinpä tuolloin ekana iltana arvioitiin omaa etenemistä turhan optimistisesti; pariinkin kertaan oltiin varmoja, että Julma-Ölkyn ylittävä silta tulisi vastaan ihan kohta mutta eipä tullutkaan :D

Pohdin että onko sattumaa että juuri sillan kohdalla oli ilmoitettu koordinaatit ja hätänumero? :D

Halti tsekkailee siltaa ja Mordoria sen takana

Lopulta sitten oltiin perillä sillan kohdilla ja pienen valokuvaussession jälkeen lähdettiin ylittämään sitä. Silta oli ihan uusi ja hieno ja vaikkei sellaista oo aiemmin ikinä tullutkaan vastaan, Halti ylitti sen reippaasti. Meitä ihmisiä "kauhistutti" enemmän sillan takana odottava valtava rakkakivikko, joka näytti aivan Mordorilta :D Sinne kuitenkin tie jatkui ja varmajalkaiset lassiet johdatti kierreportaikolle, jota pitkin kiivettiin jyrkin nousu. Ritiläportaatkin oli kyllä yhdenlainen alustatesti, ihan joka koira ei sellaisia välttämättä kiipeäisi, mutta niin vaan mentiin ja hieno Halti kipusi kyselemättä <3 Lopussa tosin kiersi kalliota pitkin heti kun vaan rinne sen salli, onhan nuo tosi inhottavat koirien tassuille.

 

Mordorin huipulla huilattiin hetki, minkä jälkeen käveltiin melkein pysähtymättä Julma-Ölkyn toista puolta aivan kanjonijärven päätyyn Ölkynperän laavulle, jossa oli eka yöpymispaikkamme. Aurinko alkoi jo laskea mutta valoisaa oli pitkään, ainoastaan hyttyset vähän kiusasivat ja nälkä oli, joten kuusien välistä pilkottava laavun katto oli erittäin tervetullut näky. Oltiin perillä vähän kahdeksan jälkeen, jokseenkin hassua että viiden kilometrin matkaan oli kulunut neljä tuntia :D Mutta maasto oli oikeasti rankkaa ja oltiin pysähdelty paljon kuvaamaan. Ölkynperä oli todellakin nimensä veroinen, aivan piilossa mahtavien kallioseinien reunustamana eikä edes puhelimissa ollut kenttää :D Saatiin olla ihan yksin leiripaikalla mikä oli tosi hyvä, koska laavun ympäristö oli täynnä isoja kiviä joiden välissä oli juuri ja juuri tilaa yhdelle teltalle. Laitettiin heti trangiat ja illallinen tulille, ruokittiin koirat ja pystytettiin teltta. Keskiosan tukiriman kuminauha oli vähän löysä, kiva ylläri, mutta saatiin pienellä näpertämisellä kaikki sisäkkäin ja teltta nätisti pystyyn :D Jälkeenpäin kotona onneksi selvisi myös, miten nauhan sai kiristettyä. Ruoka oli valmista kymmenen maissa, ei tuntunut yhtään niin myöhäiseltä kun oli niin valoisaa. Iltatoimien jälkeen kömmittiin puolenyön aikoihin telttaan, Koda sisään jalkopäähän ja Halti absidiin että oli molemmilla oma nukkumisrauha. Nukahdettiin kaikki aika nopeasti ja uni maittoi kyllä hyvin, enkä edes palellut!

Herättiin aamulla 7-8 aikoihin ja Halti lähti mun seuraksi purolle aamupesulle. Aurinko paistoi lämpimästi kun keiteltiin aamupuurot ja -kahvit sekä pistettiin leiri kasaan. Kymmenen maissa lähdettiin taas liikkelle, matka jatkui Julma-Ölkyn toista puolta ja pian piti vaihtaa jo shortsit jalkaan. Nousuja ja laskuja riitti taas, mutta järveltä puhaltava tuuli viilensi ihanasti. Ylitettiin jälleen silta ja noustiin Mordor, ja siinä oli taas sopiva tauon paikka. Viimeinen pätkä kahdeksikon muotoisesta reitistä oli varmaan helpoin, ja sillä kohdattiin useampia vastaantulijoitakin, joista valtaosa oli kyllä ihan päiväretkellä.

Oltiin kahden aikaan perillä lähtöpisteessä ja syötiin lounas kioskin eväskatoksessa. Saatiinpa juttuseuraakin kioskia pitävästä ukkelista joka rapsutteli koiria ja tarjosipa kahvitkin :D Ruuan ja tiskaamisen jälkeen jätettiin autoon roskia ja otettiin loppuretken ruoat mukaan. Trangian polttoaineen riittävyys oli alkanut sittenkin vähän huolettaa, joten skipattiin illan lettujen paisto ja jätettiin taikina ja muut tarvikkeet autoon. Toisaalta meillä oli muutenkin joka ruuasta vatsat niin täynnä etten tiedä millä ilveellä oltaisiin jaksettu lettujakin siihen päälle vetää :D 
Olisin jotenkin kuvitellut että koirat on ihan jes, ohi on ja kotiin mennään -meiningillä kun palattiin autolle mutta mitä vielä, ne oli pikemmin vaan innoissaan että jee täähän jatkuu vielä! Halti kun ei yleisesti oikein tykkää autoilusta, jopa katseli vähän huolissaan että joko pitää mennä ja oli ihan pähkinöinä kun saikin repun uudestaan selkään ja matka jatkui uudelle reitille :D Liikkis. Tää oli muuten Rallan tulon jälkeen ensimmäinen yksittäistä kisapäivää pidempi reissu, jonka Halti sai olla kahdestaan kanssani joten varmaan silläkin oli tavallista onnellisempi. 

<3 Maailman paras vaelluskoira, ihan luottokaveri näillä reissuilla!

(c) Kiira

Puoli neljän aikoihin tiistaina lähdettiin kohti reitin loppuosaa. Varsinaiselle Värikallion kaarrokselle päästäksemme käveltiin vajaat 2,5 kilometriä Ala-Ölkyn rantaviivaa seuraillen. Oli muuten huomattavasti helpompaa maastoa joten matkakin taittui paljon nopeammin! Kumpuilevassa mäntymetsässä pääsi pitkät pätkät jopa rinnakkain leveää polkua. Loppumatka meni vähän tiheämmässä metsässä, luppoa ja naavaa kasvavien kuusien välissä. Viiden jälkeen tuuli nousi ja alkoi sataa, joten vetäistiin rinkkoihin sadesuojat ja päästiinkin sitten juuri sopivasti ennen kiivainta kuuroa toisen yöpymispaikan suojiin. Laavupaikan nimi oli Lihapyörre (mistä nääkin oikein on peräisin :D) ja se oli vähän leveämmän ja vuolaamman joen rannalla. Istuttiin laavussa siihen asti että sade loppui, minkä jälkeen alettiin laittaa taas illallista. Jonkin verran ihmisiä kohdattiin tässä, mutta kaikki menivät ohi eikä kukaan jäänyt meidän lisäksi yöksi. Ja onneksi niin, koska tälle paikalle ei saatu telttaa ollenkaan pystyyn :o Laavun viereen oli ajettu soraa koko matkalta sadan metrin päässä olevalta parkkipaikalta, mikä toki on esteettömyyttä ajatellen kiva juttu, mutta teltan kiilat ei siihen soraan uponneet edes halolla hakkaamalla. Koskemattomassa maassakaan ei ollut
yhtään riittävän isoa, tasaista kohtaa joten päädyttiin nukkumaan laavussa. Sade onneksi hellitti illaksi ja laskevan auringon valossa oli mukava jutella ja valokuvailla joen rantakivillä. 

Joskus yhdeksän aikoihin alettiin sitten viritellä laavua nukkumiskuntoon: teltan maakangas laavun lattialle, makuualustat ja mun kesämakuupussi levitettynä päälle, ja peitoksi Kiiran paksu kolmen vuodenajan makuupussi. Omassa pussissa ois voinut tulla kylmä! Viritettiin myös teltan päällyskangas laavun suuaukolle, onneksi laavussa oli paljon nauloja joihin sen sai kiinnitettyä. Laitettiin vielä rinkat sisäpuolella pitämään alareunaa paikoillaan, ja ihan suojaisa nukkumapaikka siitä tuli. Vähän kyllä illalla jännitin, pysyiskö teltta paikoillaan koko yön mutta hyvin pysyi! Vaan kylmä oli, varsinkin aamuyöstä niska ja hartiat paleli. 

Koska oltiin päästy aiemmin nukkumaan, herättiin keskiviikkoaamuna jo seitsemältä (en kyl tiiä oltaisko ees tarjettu nukkua paljon pidempään :D) ja aamupalaa syödessämme aurinkokin vähän kurkkaili, vaikka viileää oli edelleen. Tälle vikalle päivälle oli kävelyä jäljellä suunnileen 7 kilometriä ja päästiin matkaan jo vartin yli 9! Sää muuttui silloin taas pilviseksi ja tuuliseksi, joten takki oli paikallaan. Leveä polku kulki taas vaihtelevassa metsässä, mäntykankaasta vehreisiin kuusikkoihin. Vain noin tunnin kävelyn jälkeen oltiin Värikallion taukopaikalla, mutta ei todellakaan tehnyt mieli vielä lounasta silloin joten syötiin vain leipää ja välipalakeksiä. Sitten käväistiin sadan metrin päässä katsomassa Värikallion kivikautisia kalliomaalauksia. Maalaukset on tehty jäältä tai veneestä suoraan järveen laskevaan kallioon, joten sinne oli tehty veden päälle katselusilta - ritilästä, kuinkas muutenkaan :D Oltiin blondeja eikä tajuttu että oltais voitu ihan hyvin jättää koirat rannalle odottamaan, mutta kun ei tajuttu, niin mukaanhan ne tuli taas, reippaat pojat. Maalaukset oli hieno nähdä, ei tuollaisia kuitenkaan Suomessa kovinkaan monia ole!

Palattiin takaisin taukopaikalle päin ja nolotti taas Haltin vaellusvahtiminen, kun taukopaikalle tuli iso ryhmä partiolaisia/leirikoululaisia tms. ja Halti sanoi että vuh. Kierrettiin ohi ja jatkettiin matkaa takaisin päin, eikä loppumatkasta oikeastaan ole kummempaa kerrottavaa tai kuvia - sää oli edelleen satunnaista auringon kurkkimista lukuun ottamatta sateinen, joten kamerat pysyi suojassa rinkoissa. Päästiin perille parkkipaikalle jo puolenpäivän aikoihin ja naurettiin taas kontrasti ekan ja vikan päivän maastoon, kun nyt tosiaan käveltiin 7 kilsaa about kolmessa tunnissa :D Meillä ei kyllä vielä reissun päätteeksikään ollut nälkä, joten päätettiin jättää viimeinen trangialounas väliin ja lähteä vaan ajamaan takaisin ja ostaa matkalla jotain pientä ruokaa. 

(c) Kiira

Ekan päivän poro oli tainnut varoittaa kaikkia kavereitaan meistä, kun koko reitin varrella ei nähty toiveistamme huolimatta enää yhtään :D Kotimatkan alussa kuitenkin oli yksi kesy lauma jonkun talon vieressä pellolla makoilemassa ja osa ylitti tien auton edestä. Jälleen Halti vain vilkaisi ikkunasta ja totesi sitten että joo ei kiinnosta. Koirat nukkuikin melkein koko matkan takaisin Joensuuhun ja väsytti meitä ihmisiäkin. Onneksi lounastauko matkalla piristi ja jaksoin ajaa koko pitkän matkan loppuun. Kotona purettiin tavarat ja jätettiin Halti ja Koda lepäilemään kun mentiin hakemaan Ralla hoidosta sekä pizzat! Jääkaapissa odotti myös erittäin ansaitut siiderit ja ilta menikin mukavasti syödessä ja reissukuvia karsiessa ja muokatessa. 

Aina kuvista ei tuu ihan sitä mitä odotti :D

Erittäin onnistunut reissu siis takana, mikäs on vaeltaessa kun on upeita maisemia ja mahtavaa seuraa! Kolmen päivän aikana kuljettuihin 22 kilometriin mahtui paljon kaikkea hienoa ja sisäinen Lapinhulluni oli kyllä innoissaan kun välillä tosiaan tuntui ihan siltä kuin Lapissa olisi :D Ja vaikka säätiedote lupasi etukäteen koko ajalle +20:tä, ei loppureitin viileämpi ja sateinen ilma oikeastaan haitannut, kun laavun suojiin saapuminen oli täydellisesti ajoitettu ja varusteet oli asialliset. Voin siis suositella Hossaa retkikohteena, tosin pienellä varauksella yöpymisten suhteen - kuulin jälkeen päin että Suomen uusimpana kansallispuistona Hossa on ollut viime aikoina jopa niin suosittu, että nuotiopaikoille joutuu jonottamaan. Koiran kanssa retkeillessä ei mielestäni ikinä voi laskea sen varaan että laavuun pääsee, joten telttapaikkojen vähäisyys ainakin meidän käyttämillä yöpymispaikoilla oli aika riski, mutta onneksi oltiin ainoita yöpyjiä silloin. Oli siis hyvä, että oltiin näin toukokuussa ja arkena liikkeellä. Superkiitokset vielä Kiiralle ja Kodalle upeasta reissusta, loistavasta seurasta, leteistä, kuvista ja videosta! Näinköhän tästä tehdään jokakesäinen perinne?
Kiira taiteili reissusta jälleen videonkin! (No kuvasin mäkin pari pätkää ja valkkasin biisin, LotRin hengesssä osuvasti :D)

Luota lassieen, se etsii, ratkaisee

Hakupäivitykset sen kuin jatkuu, mutta pakko nyt kirjotella ettei unohdu :D Viime viikon lauantaina oli tosiaan meidän ekat varsinaiset hakutreenit Haltin kanssa tälle kesälle, mutta nekin oli vähän erikoiset kun oltiin raunioradalla eikä metsässä! Niin kuin aiemmin mainitsin, Collieyhdistyksen palveluskoiraringin koulutusviikonloppu oli Joensuussa ja teemana tosiaan henkilöetsintä pelastuslaitoksen rauniokoiraradalla. Tilaa oli, joten ilmoittauduin lauantaille mukaan; tosi kiva olis ollut jäädä sunnuntaillekin, mutta olin sopinut sinne jo muuta menoa ja Halti sai aiheellisen lepopäivän ennen kuin lähdettiin maananaina vaellukselle. Siitä sitten ens kerralla lisää. 

Kun itse olin piilossa ja odotin pelastavaa lassieta

Rauniokouluttajana oli pekoharrastaja Heidi Kemppainen ja suurin osa rinkiläisistä oli mulle ennestään jollain asteella tuttuja, olinhan viime kesänä ollut kuunteluoppilaana tottiskoulutuksessa. Aloiteltiin aamulla heti kymmeneltä, käveltiin alue läpi (jotain oli vähän muutettu siitä kun oon viimeks käynyt) ja sovittiin treenijärjestys. Päivä oli tosi kuuma ja aurinkoinen ja koska meni koko päivä, myös Ralla oli mukana hengailemassa. Laitoin koirat kevythäkkiin auton viereen ja Haltille viilennysliivin päälle, nätisti odottelivat yhdessä. Raunioradan vieressä on myös ampumarata ja sieltä alkoi heti tullessa kuulua hirveä tykitys, jolloin tajusin että Rallahan ei oo muuten ikinä elämässään kuullut laukauksia.. :D Mutta autossahan monet niitä ekaa kertaa kuunteluttaa joka tapauksessa, eikä pentu ollut moksiskaan silloinkaan kun kävin pissattamassa niitä ja taas ammuttiin sarjaa. 

Halti treenasi toiseksi viimeisenä ja otettiin sille ekalla kierroksella kolme maalimiestä. Rauniorata on sille tuttu, mutta ei olla pitkään aikaan käyty. Toivoin, että ainakin joku maalimies olisi betonirenkaassa koska ne on ainakin joskus olleet Haltille vaikeita, kun rengas ikään kuin sulkee kaikki hajut sisäänsä. Muiden sijoittelusta ei ollut ajatusta, paitsi ei mitään maan alla olevia umpinaisia kun kuitenkin vuoden ekat treenit eikä kokemusta semmosista :D Enkä sitten tiennytkään yhdenkään sijaintia, kun hain koiran ja lähdettiin radalle. Halti lähti tosi reippaasti etsimään ja kiipeili iloisena tiilikasojen päällä, hyvin oli muistissa homman nimi! Käytti nenäänsä ja tarkensi, sujahti isoon betonirenkaaseen. Huudahdin jo jes, johon Heidi totesi ettei moke ole siellä, vaan ylempänä. Ovela Halti! Agilitykoirani kipitteli betonirenkaiden muodostaman putken läpi tiilikasan päälle ja meni piilossa olijan luo yläkautta. Aika hieno <3 Toinen maalimies oli "viemärissä", ei toki kuopan pohjalla mutta tikkailla kannen alla. Siinä oli enemmän hakemista, Halti suhasi ees taas ja sai välillä hajun muttei millään pystynyt kohdistamaan. Sitten raotettiin vähän viemärin kantta, ja lopulta löysi mutta Halteron kasvoilta paistoi kyllä kilometrin päähän hämmästys :DD "Miten se voi tuolla olla??" Kolmas ja viimeinen pelastettava oli rakennuksen sisällä mutta yläkorkeudella "kulmakaapissa", siitä onkin video:
Metsässä kun pk-hakua harrastetaan, ei oo juuri ylhäällä olevista piiloista kertynyt Haldirille kokemusta, ja siksi tää olikin aika vaikea! Piilossa ollut Eija tosin kertoi, että Halti oli kiertänyt rakennuksen takaa ja tullut jotain tunnelia pitkin melkein perille asti toisen seinän kautta, eli haju sillä on kyllä ollut ihan oikea mutta ylhäällä olemisen käsittäminen haastavampaa :D 
Ekan kierroksen jälkeen pidettiin lounastauko ja syötiin Katjan tekemää superhyvää salaattia. Ralla pääs vähän hengailemaan, mutta meinattuaan syödä ruokia maassa istuvien ihmisten lautasilta, joutui takaisin häkkiin. Pääsi sekin ekaa kertaa kävelemään radalle, ja saatiinkin paljon uusia pintoja pienten tassujen alle! Pentu oli oikein reipas kuten odotinkin, ei uudet alustat jännittäneet yhtään :)
Toka kierros tehtiin kaikille lyhyenä, mutta tehokkaana. Haltille otettiin kaksi maalimiestä, eka tällä kertaa yläkorkeuksissa, lavan päällä olevassa roskalaatikossa jonka ovi oli raollaan. Nyt löysi jo paremmin kuin edellisen yläpiilon, mutta vähän ihmetellen kuitenkin katseli, että "anteeksi, oletteko pelastamisen tarpeessa?". Palkattiin kun nousi takajaloilleen maalia vasten. 

Toinen olikin haastavammassa maakuopassa, betonilevyjen takana viemäriputken suulla. Tämän vikan Halti työskenteli erinomaisesti, sai jo kaukaa levyjen päällä vainun ja empimättä sukelsi elementtien väliseen "luolaan", vaikkei tuollaistakaan piiloa ole koskaan aiemmin tehty. Aivan huippujätkä! <3 Päivän päätteeksi Heidi kommentoi yleisesti, että Halti on kiva, reipas ja alustavarman oloinen koira ja liikkuu tehokkaasti. Oli kuulemma ekalla lähetyksellä katsonut, että tekeekö niin kuin pk-hakukoira eli ampuu viiteenkymppiin ja alkaa sitten vasta etsiä, mutta hyvin oli aukaissut nenänsä sittenkin jo lähietäisyydellä. Että ilmaisu kuntoon ja sitten saakin tosi hyvin treenattua umpipiiloja raunioilla, mistä on hyvää apua umpipiiloihin metsässä. Oli tosi kiva päivä, hienoa nähdä eritasoisia collieita töissä ja olin tosi tyytyväinen koiraani. Halti teki hommia hienosti helteestä ja pitkästä tauosta huolimatta! Tän kesän projektiksi todellakin se ilmaisu, ei siitä paljoa puutu et sais irtorullat kentältä metsään. 

Tänään päästiin sitten aloittamaan hakuhommat ihan metsässäkin lopulta. Meillä meni tosiaan treenikuviot taas uusiksi tänä vuonna, Josepan (jossa viime kesä treenattiin) ryhmistä ei löytynyt meille enää sopivaa mm. treenipäivien suhteen, eikä viimevuotinen yhdistysasiadraamakaan hirveästi motivoinut jatkamaan. Samalla myös agilityseuraamme Poksille perustettiin ensimmäinen hakuryhmä, ja jo talvella mietiskelin, että jos on mahdollista pitää kaikki harrastamamme lajit saman seuran katon alla, niin en kyllä rupea esim. talkoita tekemään useampaan yhdistykseen. Tänä keväänä oli sitten ekaa kertaa mahdollista hakea Poksille hakuryhmään ja mukaan päästiin :) Meitä on tosi iso porukka, mutta toisaalta sitten ei oo niin iso haittakaan jos/kun kaikki ei pääsekään treeneihin. Ja kun kahdeksalla ihmisellä voi tallata koko hakuradan kertakävelyllä, meni tänäänkin ison ryhmän treenit vain kolmessa tunnissa! 

Olin vähän haaveillut kokeilevani jo ilmaisua metsässä lyhyellä matkalla, mutta perjantain ilmaisutreenit kentällä meni sen verran sekopäisesti (yhdellä maalimiehellä juoksuinen narttu, ei sen enempää siitä :D) että päätin tehdä tänään ihan perusjuttua, kun kuitenkin uusi ryhmä, vieraat maalimiehet ja vuoden ekat treenit metsässä. Annoin palkkarasiat neljälle maalimiehelle, kaksi ekaa valmiiksi ja loput vasta koiran luo mennessä. Halti oli tosi innoissaan menossa hommiin vaikka taas oli kuuma. Syöksähti ihan täysiä oikeaan etukulmaan, vähän haki nenällä mutta hienosti löysi ja malttoi syödä palkkaruuankin! Tokalla etukulmalla taas tuli ihan ennennäkemätön ylläri: Halti ei lähtenyt yhtään suoraan, lähti juoksentelemaan radan keskiosaan missä edellisellä oli ollut kolmas maalimies.. Olin että jaa, eipä oo tämmöistäkään ennen koettu ja huutelin koiran takaisin. Löytyi se tokakin tyyppi sit lopulta :D

Kolmas pisto oli kuulemma ainoa jolla mun rintamasuunta oli suora, ja sille Haltikin ampaisi hienosti suoraan ja löysi heti! Neljäs oli källi, ihan niin pitkällä takareunassa kuin mahdollista mutta Haldir etsi hienosti kyselemättä ja löysi <3 Koiran luo lähtiessä heitin palkkalelun ryhmäläisille, että voi keskilinjalla leikittää, mutta ryhmän vetäjä laittoikin sen vielä yhdelle tyypille mukaan ja tehtiin vielä viideskin :D Taas sain hämmentyä, luulin että Halti kääntyi hakoteille heti parin metrin jälkeen mutta ihan oikein se teki, maalimies olikin nyt ihan lähellä. Kakkospiston juoksentelua lukuun ottamatta oikein kelpo suoritus siis! Erityisen tyytyväinen oon siihen, ettei Halti kertaakaan kääntynyt kyselemään multa apuja vaan etsi vauhdilla ja itsenäisesti koko syvyydeltä.
Jatkoa varten saatiin seuraavanlaisia kommentteja: 
1) Lähetykset. Isoin ongelma tällä hetkellä! Oma rintamasuunta on vino, pidän turhaan koiran valjaista kiinni lähettäessä, oon ehkä vähän kumarassa koiraan päin, ja koira lähtee vinoon kun oon ite ihan vinossa. 
Miten fiksataan: älä roiku koirassa kiinni, lähetä vapaana. Käske vaikka sivulle, tarvittaessa pyöräytä ympäri ja apuaskel sisäänpäin. Oma rintamasuunta suoraksi, katso merkkikreppiä tai tarvittaessa valitse jokin puu kiintopisteeksi, jota kohti suora lähetys.
2) Tarkoituksettomat ääniavut. Halti on paimenkoira, se kuulee ja kuuntelee tarkasti ja keskilinjalla liikkuminen -niin minun kuin treenikaverien- on sille ääniapua jolla saa kartoitettua etenkin seuraavan, piiloon menevän maalimiehen sijaintia.
Miten fiksataan: nyt ehdottomasti liikkuvat maalimiehet pois ja jatkossa kaikki valmiiksi piiloilla, eikä kukaan liiku keskilinjalla Haltin etsiessä. 

Tosi hyvät fiilikset jäi treeneistä, meillä on kiva porukka, paljon erirotuisia ja -tyyppisiä koiria ja vaikka metsässä oli pilvenään hyttysiä, oli kiva ilta. Nyt meille tulee vain harmittavan pitkä tauko, kun ens viikolla ei oo treenejä ja perjantaina lähdetään puoleksitoista viikoksi reissuun. Seuraavat hakutreenit on siis kahden viikon päästä collieiden palveluskoiraleirillä, mutta sielläkin pitää muistaa nuo liikkuvat maalimiehet/ ääniavut pois. Innolla odotan maastokesää!

Maasto- ja kenttäkauden avaus

(Hahah kuulostipa jotenkin hevosiin liittyvältä tuo otsikko :D) Meidän toukokuu on loppua kohden sen kuin täyttynyt kaikenlaisesta koiramaisesta ohjelmasta! Jotain ehdin jo luonnoksiin raapustellakin ettei vallan unohdu, joten laitellaanpas täältä ihan aikajärjestyksessä.
Sunnuntaina 20. päivä korkattiin lopultakin maastokausi tälle keväälle, kun lähdettiin neljän collieihmisen (ja kymmenen lassien :D) voimin tuttuun metsään. Ajatuksena oli tehdä esineruutua "katsotaan mitä tapahtuu" -meiningillä koska viimeisestä on toooodella pitkä aika. Olen melko varma ettei Halti ehkä viime vuonna tehnyt kertaakaan esineruutua tai korkeintaan kerran-kaksi, huups.. En ollut ollenkaan varma, muistaisko Halti käyttää nenäänsä ja odotin että se varmaan luulisi lähtevänsä etsimään ukkoja.

Metsästä ei oo kuvia, joten mennään näillä Hassissa otetuilla kun oli aika kivoja :)

Tallattiin alue ja Halti pääsi ekana suorittamaan, tutuilla esineillä (2 kpl). Tehtiin niin, että sille näytettiin eka esine, joka oli myös lähin, vein koiran pois, ja sillä välin vietiin toinen esine. Halti lähti hienosti etsimään, juoksi koko ruudussaoloaikansa pitkällä liitävällä laukalla -talvella hankittu hyvä kunto ei oo siis mihinkään kadonnut!- ja käytti nenäänsä! Meni lähiesineen ohi todella läheltä, tuuli oli aika voimakas joten hajut liikkui paljon. Kerran ajautui vähän ulos alueelta takareunalta mutta hoksasi itse kääntyä takaisin, ja pian nostikin takakulmasta lapasen ja toi. Superhieno jätkä! Leikittiin hetki ja lähetin uudestaan, ja pian löysi myös etureunalta puisen papukaijan. Siis aivan mieletön koira! Ihan turhaan epäröin etukäteen, Halti todellakin muisti mikä on homman nimi ja työskenteli upeasti <3 Lisäksi saatiin muuten tehdä Haltin kanssa myös tulevalle etsijäkoira Lyytille "kadonneen koiran" jälki, oli kyllä mielenkiintoista sekin!

Myös Ralla pääsi tekemään elämänsä ensimmäisen esineruudun. Vietiin ruutuun viisi esinettä, osa vieraita ja osa omia (eli ei kuitenkaan pennulle tuttuja, mutta oman hajuisia). Käveltiin ruudussa yhdessä esineiden läheltä ja Ralla sai itse löytää ne. Ja aivan superhieno oli hänkin! Pennun huomattua esineen kehuin sitä vuolaasti ja palkkasin, ja pari esinettä Ralla jopa otti suuhunsa ja toi mun käteen että hei löysin tällaisen, leikitäänkö. Ja mehän leikittiin, ihan huikee pentu!! Kolmannesta esineestä se sai selvästi hajun, kun suuntasi aktiivisesti sen luo: selvästi sillä raksutti päässä että hei, täällä on jotain. Neljäs esine, isompi hanska, oli vähän epäkiinnostavampi varsinkin kun sitä ennen mustikanvarpujen alla pörrännyt kimalainen olisi ollut jännempi, mutta saatiin oikein hyvä ensimmäinen esinetreeni. Aivan huippu pentu <3

Rallalle tehtiin lopuksi myös ensimmäinen vauvajälki ikinä. Jälki on mulle tosi "uusi" laji, en oo kuin pari sellaista joskus tallonut ja katsonut, ja Haltin kanssa pentuna on kerran kokeiltu. Rakastan hakua, mutta fakta on että sitä on hirveän hankala treenata, koska vaatii sen (hyvän) ryhmän. Realiteetti on myös, etten voi varmaksi sanoa olevani vuoden päästä edelleen Joensuussa (vaikka sitä toki toivonkin), ja mikäli edessä on muutto jollekin toiselle paikkakunnalle, ei voi tietää yhtään pääsekö hakuryhmään. Jälkeä sentään voi treenata yksinkin ja vähän missä vaan, joten siksi Rallan pk-lajiksi, jos kaikki sujuu hyvin, tulee metsäjälki. Ja on kyllä itellekin kiva tutustua vieraampaan palveluskoiralajiin!
Koska mun jälkikokemus tosiaan on käytännössä olematon, pyysin Sarin vahtimaan etten tee mitään tyhmää. No, loppujen lopuksi mun jälki ja namit oli niin huomaamattomat ettei päästy Rallan kanssa sille ollenkaan ja Sari teki pikaisesti viereen paremman xD Eipä siitä sen kummempaa sanottavaa, ihan hyvin Ralla malttoi keskittyä ja söi nappulat rauhallisesti. Saa nähdä uskallanko itsekseni lähteä säätämään tässä vaiheessa, vai jätänkö vaan suosiolla treenaamisen toistaiseksi viisaampien valvovien silmien alle. Hieno Rallagaattori yhtä kaikki <3

Hän on niin kovin viisas ja sieväkin!

Viime viikolla treenailtiin myös agilityä. Haltin kaa käytiin tiistaina vapaavuorolla seuranamme Marikki ja koirat. Kepeillä tehtiin aika vaikeaa juttua, piti tulla hypyltä käteen kiinni sylkkäriin ja irrota siitä. Haltillehan käteen tuleminen on todella vaikeaa, se vaan mieluummin irtoaisi musta ja kauas. Vaati jopa pientä "suuttumista", jouduin tosissani huutamaan että hei nyt oikeasti kuuntele ja tule tähän. Onneks Haldir ei ota tollasesta itteensä, vaan tämän jälkeen meni jakeluun että kannattais tulla niin on se keppien aloituskin vähän helpompi :)) Puomin kontakti oli myös todella unohduksissa, luulen että seuraavat viikot tehään täsmätreeniä niin että siellä on aina palkka odottamassa, niin säästytään molemmat turhautumiselta. Pitäis laitella jo kesäkuun kisailmojakin menemään, ettei käy kuin viimeksi :D

Rallan kanssa käytiin hallilla Haltin treenivuorolla torstaina, mitään agilityähän se ei vielä tee mutta kunhan opeteltiin sitä treeneissä olemista. Eli että häkistä tullaan mun mukana agikentälle, jossa vaan leikittiin ja tsuppailtiin ees taas, käytiin tutkimassa vähän lyhyttä putkea ja jotain pientä siivekkeenkierronpoikasta. Ralla suoriutui muuten vapaana häkistä kentälle ja päinvastoin siirtymisistä älyttömän hienosti! Ei ihan äkkiseltään uskois että tuo mun yltiösosiaalinen pentu luopuu viidestä muutaman metrin päässä odottavasta sheltistä, mutta Rallapa luopui, kerran jopa niin että meinas jo lähteä sinne mutta tuli takaisin kun kutsuin luo! Niin hieno pieni <3

Viime perjantaina oli sit vuorossa se kenttäkauden avaus, kun lopultakin päästiin ulkokentälle collievuorolle ekaa kertaa tänä keväänä. Halti teki seuraamista ja henkilöryhmää kun pitäis sitä BH-koetta jo alkaa ajatella joskus lähiaikoina, oli super ja lähti hommiin hienosti vaikka auton takana odotteli juoksuinen narttu! Seuraamisen alkupätkä oli tosi hyvä, mutta välipalkkauksen jälkeen en jotenkin osaa rakentaa sitä jännitettä patukalle uudestaan. Sarilta saatiin jälkeenpäin vinkkejä tähän, pitää joku päivä päästä toteuttamaan käytännössä. Itse henkilöryhmästä Halti ei välittänyt mitään, vaikka ei oo tehnyt sitä oikeastaan ikinä :D Hieno jätkä. Lisäksi tehtiin paikkista BH-tyyliin, Satu apparina katsomassa ja kommentoimassa ja Laura treenasi Uskon kanssa vieressä. Hienosti Halti pysyi ja napitti kuulemma tiukasti selkääni, vaikka Usko teki noutojakin! Taitava mies <3

Hei isoveikka, onko sulla jokin valuvika

Rallan kanssa leikittiin kahden lelun leikkiä ja palkkailin kontaktista, mitään tarkkaa perusasentoa tai seuruukohtaa sillä ei vielä todellakaan oo mutta kivasti se silmiin kattelee kun mukana kulkee, ja hienosti keskittyy mun kanssa tekemiseen :) Toisella kierroksella treenailtiin ohituksia hihnassa koska ne on nyt viime aikoina tuottaneet lenkillä mulle tuskaa (vetää toisten koirien luo eikä namit kiinnosta), mutta nyt kentällä sujui kyllä oikein mallikkaasti :) Treenien jälkeen koirat pääsi myös rallittamaan Uskon ja Lyytin kanssa, oi ihanat kesäillat <3

Mutta huomaan ettet taidakaan sääntöjäni mun noudattaa

Piti kirjoitella jo paljon aiemmin, mutta tekniset ongelmat koneen kanssa vähän esti. Käytiin helatorstaina vähän pidemmän tauon jälkeen taas agilitykisoissa, tällä kertaa Varkaudessa. Alun perin en ollut suunnitellut meneväni kisoihin kuin ehkä vasta kesällä, mutta kun Jose kysyi lähdettäiskö yhdessä, ilmoitin kuitenkin. Tuomarina oli Jari Suomalainen ja juostiin Haltin kanssa taas kaksi agirataa. Eka oli aika vaikean oloinen tutustuessa, erityisesti mietitytti kepeille meno suoralta putkelta ja keppien jälkeinen mutka. Halti oli ihan hyvällä fiiliksellä ja tuntui "normaalilta" vuoroa odotellessa vaikka edellisistä kisoista olikin melkein kaksi kuukautta. Vaan minäpä sain yllättyä.. 
Siis mitä, mitä mitä :DDD Kuka on vaihtanut mun kiltin ja kuuntelevan koiran tuollaiseen hulluun joka vaan juoksee tolleen "allalallalllalllaaaaa en kuuntele sinua yhtään juoksen vaan koska tää on parastaaaaaa". Ja siis nyt mä kyllä mielestäni huusin ajoissa ja kunnolla sekä puomin että keinun kontaktit? :D Kepeille ei ollut mitään mahiksia selvitä, ei ollut Haltin vika. A-este sentään meni hyvin ja takaaleikkauksen onnistumisesta olin ylpeä, mutta lopun vikan riman turaaminen alas kruunasi tämän lapasesta lähteneen sekoiluradan. Ihme ja kumma ei kuitenkaan saatu kepeiltä kieltoja, vaan vain 15 vp jolla peräti sijoituttiin kolmansiksi lol :D
Toinen rata oli vähän mukavampi ja tuntui enemmän tehtävissä olevalta. Suunnittelin huolellisesti ja sillä vähän söikin, kun heti alussa tuli virhe A:n ylösmenolta. Siis wtf, tollasiakaan ikinä normaalisti tapahdu tai oo aiemmin tapahtunut? :D Ehkä jätin Haltin liian lähelle ekaa hyppyä, jolloin ei rytmittänyt laukkaa oikein. Lisäksi katsoin että olisi kaatanut pituuden vikan palikan, mutta ei sitten näköjään kaatanutkaan. Onneks en kuitenkaan luovuttanut vaan ohjasin huolella loppuun ja radalla oli paljon hyviä juttuja. Kuten huolellinen keinu, hienot kepit ja mun hyvä ehtiminen keppien jälkeisellä suoralla putkella! Takaaleikkauksessa kiirehdin ja juoksin koiran päälle josta kielto, muurin kielto taas joku ihme blackout Haltin osalta. Muistelin itse asiassa että muurille irtoaminen tuntuu olleen joskus aiemminkin vaikeaa kisoissa, sitä pitää näköjään vahvistaa.

^Helatorstailta alkoi helteet joten Haltilla oli ekaa kertaa kahteen vuoteen viilennysliivi käytössä :D Tuo on kyllä niin hyvä!
Tuloksena tokaltakin radalta samainen 15 vp, ja Darwinin hyppärin jälkeen päästiinkin ajelemaan perinteiseti Hese-eväiden kautta kotiin. Kiva reissu vaikkei tuloksilla juhlittukaan, mutta mulle jäi taas palo että nyt äkkiä uudestaan! Tutkailinkin pikimmiten kisakalenteria ja mietiskelin Kuopion seudun kisoja 19.5. ja 26.5. Totesin, etten jaksa ajaa kahtena viikonloppuna peräkkäin ja valitsin jälkimmäiset, ja tälle päivälle osui sopivasti tokon koemainen treeni. Harmi vain että olin ainoa ilmoittautunut joten se peruttiin :S Mutta vapaa aamupäiväkään ei kyllä haitannut. Ja jotta tällaisia "piti mennä muttei mentykään" -sattumuksia ei olisi liian vähän, tapahtui jotain ihan käsittämätöntä ja ennennäkemätöntä: unohdin ilmoittautua niihin ensi viikon kisoihin!! Olin ihan siinä uskossa että edeltävän viikon perjantaihin mennessä (niin kuin nyt agikisoihin yleensä on), mutta se olikin torstaihin. Vähän mälsää, mutta ei voi mitään ja ainakin bensakuluja säästyy :D Vaan eipä hätää, keksin jo korvaavaa toimintaa joka ei taatusti peruunnu! Nimittäin sattumalta ensi viikonloppuna on Joensuussa Collieyhdistyksen palveluskoiraringin koulutusviikonloppu ja sinne oli yksi paikka vapaana, joten laitoin kyselyä, mahtuisiko lauantaille mukaan. Toivottavasti päästään! Huomenna korkataankin myös oman collieporukan kanssa maastokausi. 

Tän viikon agitreeneissä treenattiin leijeröintiä siten, että puomin alla oli kaksi U-mutkalla olevaa putkea. Palkattiin alkuun pätkissä ja Halti teki tosi hienosti! Tokalla kierroksella yritettiin koko rataa nollana ja sillä Halti oli ihan outo, ei mennyt putkeen vaan juoksi mun jalkojen perässä tms. Lopussa oli sylkkäri joka oli meille tosi vaikea mutta palkattuna saatiin menemään. Ihan vika pätkä menikin sitten aivan penkin alle, kun skottipojan pasmat meni aivan sekaisin kun halliin saapui seuraavan ryhmän narttukoira. Niiiiin ärsyttävää, kun on hyvät treenit alla eikä enää olisi kuin yksi pieni pätkä, ja sitten katoaa korvat ja silmät ja kaikki täysin. Taas näitä päiviä kun oon sitä mieltä että näinköhän enää ikinä uroskoiraa otan.. Mutta onhan se myös hieno ja osaava, ja kisakuume on edelleen kova. Onneksi kesäkuun alkupuolelle on paritkin tiedossa, treenaillaan ahkerasti nyt tää loppukuu ja sitten kesän edetessä voitaiskin taas jättää agilityä vähän tauolle ja keskittyä maastojuttuihin.

Muuten meidän toukokuu on ollut tasapainoilua rauhallisen kotiarjen ja reissaamisen välillä. Joona lähti puoleksi vuodeksi ulkomaille töihin, joten viimeiset kaksi viikkoa käytettiin tiiviisti yhdessäoloon. Käytiin Jämsässä vaihtamassa kesärenkaat ja Ralla sai siellä ensikosketuksen veteen (kahlaamista ei lasketa) :D Mulasi lankulta järveen mutta ei vissiin suurempia traumoja saanut kun toisti vahinkonsa vielä kahdesti uudestaan. Ja sai uimisesta sellaiset hepulit, että pelkäsin sen telovan itsensä. Pari kertaa juoksikin mua päin ja aristi hetken takajalkaansa, mutta pian pieni Juoksevan Lassien alku taas pinkoi käsittämätöntä vauhtia pitkin pihaa. 

Heitettiin Joonan lähdön myötä myös pikareissu Vantaalle, ja Ralla pääsi ensimmäistä kertaa matkustamaan junalla. Odotin, että se olisi silkkaa yli-innokkaan pennun hillitsemistä ohikulkijoilta ja ettei se millään jaksaisi istua paikoillaan koko matkaa, mutta mitä vielä! Ralla käyttäytyi esimerkillisesti, hyppäsi reippaasti itse junaan ja koiralaverille, ja makoili kiltisti ja hiljaa ihan koko matkan. Jopa melkein nukahti matkan edetessä! Voi vitsi miten mahtava pentu <3 Haltikin oli tavallista fiksummin junamatkan, blokkasi tehokkaasti kehollaan Rallan vähäiset liikkumisyritykset. Perillä Ralla käveli reippaasti aseman alikulkutunnelit ja rappuset ja oli kadulla liikuttavan ihmeissään, kun niin paljon tuli ihmisiä vastaan, kun kotona ohikulkijoiden ja vastaantulijoiden määrä on huomattavasti vähäisempi :DD Se myös tapasi ensimmäistä kertaa 8- ja 6-vuotiaat siskontyttöni ja tykkäsi kovasti (heistäkin) :D Koirat painiskeli pihalla ja haettiinpa myös lapset koulusta/päiväkodista, jälkimmäisen aidan takana oli paljon innokkaita silittäjiä. 

Paluumatka ei lähtenyt alkuun ihan niin sujuvasti; oltiin vähän kiireessä, mikä ei koskaan ole oudossa paikassa olevan pennun kanssa hyvä ja Rallaa jännittikin Tikkurilan aseman läpi kävely, samoin kuin junaan hyppääminen, kun nyt rako laiturin ja junan välillä oli isompi. Mutta näitäkin onneksi pääsee harjoittelemaan, niin lapsikoirakin oppii :) Itse kotimatka sujui kuitenkin taas hienosti, koirat nukkuivat ällösöpösti kylki kyljessä toisissaan kiinni ja vaikka Ralla lopussa nousi istumaan ja katseli, että eikö jo oltaisi perillä, se hienosti malttoi loppuun asti. Myös kävely asemalta kotiin kuumassa kesäillassa meni oikein mukavasti, on se kiva kun on fiksuja lassiekoiria olemassa ja kasvamassa <3

And every moment stretches longer and it will only get much stronger

Jonkin aikaa ehdin jo luulla, ettei tää olo/tila/mikään muutu yhtään paremmaksi, mutta tällä viikolla on jostain syystä tuntunut hyvin paljon tältä. Ja se on hyvä. 

Why does winter always make you wait for a glimpse of sun?
Takes a simple clue or a leap of faith to know the time will come
When long, cold nights fade into memory looking at the morning light

And we will be together, leaving our cares behind forever, at the first sign of spring
The heat of the sun will shine right through and never a moment comes too soon, as the first sign of spring

Air is getting warmer by the day, as the thaw begins
So put a corner on this page, the leaves are green again
And cloudy skies are lifting away right in front of our very eyes
And we will be together, at the first sign of spring

We will be together, leaving our cares behind forever, at the first sign of spring
The heat of the sun will shine right through and never a moment comes too soon, as the first sign of spring

Toukokuussa on hirveesti kaikkia kivoja juttuja, niin kuin esim. erilaisia juhlapäiviä joiden myötä voi otta söpöjä kuvia koirista. Kuten vappu: (Rallan mielestä serpentiinit oli parasta, musta tuntuu että se ulostaa paperinpalasia vieläkin..)

Ja kuten tänään, May The Fourth eli kansainvälinen Star Wars-päivä :D

Chewbacca is my copilot and the little one is one furious ewok