tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesän aloitus ja palveluslassien paluu

Toukokuu hujahti ohi niin ettei tajunnutkaan ja on tää kesäkuun alkukin ollut kyllä aika haipakkaa. Vappujuhlintojen jälkeen oltiin muutama viikko vapaalla koko perhe, keskityttiin harkasta palautumiseen, yleiseen olemiseen ja rentoutumiseen sekä taekwon-doon. Odoteltiin lukuvuoden vikat opintopisteet ja kävin vielä muutamat hakemassakin, toukokuun vikalla viikolla epifyyttikurssilla. Viikon verran ajeltiin ympäri Pohjois-Karjalaa kattelemassa erilaisia jäkäliä, rapiat 500 kilsaa kertyi vuokrapakun mittariin jonka kuskina sain toimia :D Kenttäkurssit on ihan parasta mun opiskelussa, oli tosi hauska viikko jälleen kerran ja kelitkin suosi. 
 
Kaikki luppoaika (pun intended) hyötykäyttöön ennen vyökoetta
Kenttiksen ja vyökokeen jälkeen mulla oli reilun parin viikon mittainen loma ennen kesätöitten alkua, ja aloitettiin se ottamalla Haltin kanssa pieni irtiotto. Äiti soitti että haluaisi nähdä mua ja kun mulla ei mitään menoja ollut, hypättiin 29.5. junaan ja matkustettiin Vantaalle, jossa on vanhempieni kakkoskämppä, sukuloimaan. Appu-sisko ja Ninja tuli sinne myös ja vietettiin ihanan rento alkuviikko silloin jo kovin kesäisellä pk-seudulla. Halti on kyllä niiiin helppo reissukoira, ja tällä reissulla ehkä jopa vielä helpompi kuin aiemmin! Olin tosi ylpeä sen käytöksestä, oli junamatkalla kiltein koira koko vaunussa ja paluumatkallakin vain nukkui kiltisti. On se ennenkin junassa kivasti matkustanut, mutta nyt ei esim. vikissyt uusien koiramatkustajien kulkiessa ohi, mitä joskus ennen harrasti. Kuka on käynyt vaihtamassa mun teini-idiootin tollaseen fiksuun koiraan?
 
Halti on myös hirveän ihana noiden lasten kanssa. Se ei juuri välitä muksuista koska ei ole sellaisia kovin montaa tavannut, mutta siskontyttöjeni kanssa se tulee tosi hyvin toimeen. Porukoille mennessä alkoi häntä heilua jo rappukäytävässä oven takana, kun Halti kuuli tyttöjen äänet. Se aina antaa niiden halata ja on tosi nätisti muutenkin. Jos annan lasten taluttaa sitä pieniä pätkiä (turvallisissa, valvotuissa tilanteissa ofc), se ei koskaan vedä eikä myöskään hypi, vaikka mua vasten hyppiminen on sille täysin sallittua ja jopa kannustan siihen. Joo, toki ne on Haltille tuttuja mutta hirveän kiltisti se käyttäytyi myös esim. päiväkodilla kun odoteltiin Sofiaa ja aidan toisella puolella kiljui lauma tenavia. Muuten ei juuri ihmeempiä touhuttu, lenkkeiltiin ja rentouduttiin vaan. Kiva reissu oli :)
 
Mutta hei, me ollaan tosiaan päästy tänä keväänä hakuryhmään Joensuun seudun palveluskoirayhdistykselle! Ekat treenit oli toukokuun alussa ja sen jälkeen ollaan päästy nyt ehkä neljä kertaa? Kesäkuun alussa treenailtiin myös pitkästä aikaa ihan collieporukalla, kuvat on sieltä. Kiitos Joselle niistä! :)
Ennen Haltin hankintaa en ollut juuri tutustunut palveluskoiralajeihin, mutta koska collie on palveluskoira ja valitsemani kasvattajakin vahvasti pk-orientoitunut, olin erittäin kiinnostunut ja valmis tutustumaan myös tähän koirani rodunomaiseen koemuotoon ennestään tuttujen tokon ja agilityn lisäksi. Haku kiinnosti jo silloin kaikista eniten, ja toivoin kovasti että päästäisiin Haltin kanssa sitä kokeilemaan. Ja niinhän me päästiin: Haltin ensikosketus hakutreeneihin oli 9-viikkoisena ja tuona ekana kesänä kerettiin muutamat treenit käydä. Hommat jatkui seuraavana kesänä Haltin ollessa vuoden ikäinen, jolloin käytiin melkein koko kesä collieporukan treeneissä. Viime vuonna päästiin vain pari kertaa syksyllä treenaamaan, koska collieporukasta lähti ihmisiä Josepan ryhmiin hakemaan oppia pidemmällä olevilta harrastajilta. Me ei päästy kun ei ollut autoa vielä silloin, ja sitten kun viime syksystä lähtien oli, niin hakutreenipäivän kanssa oli agility päällekkäin. Tänä vuonna ei kuitenkaan mikään enää estänyt hakemista, joten tosi kiva että päästiin pienryhmään! (Joskin vähän jännityksenaihetta aiheutti Joonan kesätyöt Jämsässä --> ei taaskaan autoa vaikka nyt on jo ryhmäpaikka! Onneksi ihana Katja vaihtoi samaan ryhmään meidän kanssa, niin kuljetaan sen kyydissä kesäkuukaudet. Olen niin kovin kiitollinen <3)
Silloin puolitoista vuotta sitten jäätiin siihen, että avut oli saatu häivytettyä ja pistot oli suhteellisen suoria, mutta Halti ei uponnut kovin syvälle metsään, vaan saattoi pysähtyä muutaman kymmenen metrin jälkeen kyselemään multa ohjausapua. Ilmaisu sille on mallia rulla, koska Haltia ei kiinnosta olla maalimiehellä eikä sillä ole tarpeeksi röyhkeyttä/kovuutta haukkua ihmisiä, varsinkaan vieraita. Haltille on niin iso palkka/riemunaihe jo ihan se, että se saa juosta metsässä, joten rulla on tosi hyvä. Ollaan treenattu ilmaisua tosi vähän ja aika yksittäisiä kertoja, mutta tällä hetkellä Halti osaa jo irtorullan idean ja palautuskuvion. Joskin se meinaa välillä kysellä maalimiehiltä että tarviiko tuota Iipua välttämättä hakea mukaan, josko sen palkan voisi vain saada suoraan. Metsään ei siis saada ilmaisua vielä ihan toviin :D
Haltin kanssa aloiteltiin nyt keväällä ihan perusjuttujen muistelusta, koska takana oli pitkä tauko. Parit ekat treenit mentiin haamuilla, mutta koska se voi olla paimenkoiralle aika huono juttu (oppivat helposti etsimään vain katseella, koska ne on jalostettu käyttämään silmiään työssään), halusin jättää ne pian pois kun tosiaan silloin aiemminkin saatiin ne jo häivytettyä. Ääniapuja on käytetty kyllä edelleen, ne onkin olleet Haltin kohdalla oikein toimivat. Hyvin se on kyllä muistanut mikä on homman nimi! Kahdesti se on ollut radalle mennessä vähän turhan korkeassa vireessä ja piipannut, mutta ekalle pistolle lähetettäessä hiljentynyt aina. Ihmisten löytymisen jälkeenkin Halti makoili kiltisti keskilinjalla kun kuuntelin kommentteja ja ohjeita. Kuten sellaisia, että treenin loputtua viedään äkkiä koira autolle, kun sillä on vielä kivaa eikä tehdä sille tylsää odottelua treenin jälkeen :D Näin on sitten toimittukin!
Sain myös noottia siitä, että lähetysasentoon pitää kiinnittää huomiota. Koiran pitää olla suorassa ja mun myös (rintamasuunta), ja pyrin myös siihen, etten olisi kumarassa Haltin yllä. Ja lähetys vasta kun koiralla on selvästi fokus metsään päin, suoraan oikeaan suuntaan, minkä tiesinkin jo vanhastaan. Palkkana Haltilla on aina ollut ruoka, ihan raaka jauheliha jota se saa muutenkin ruoan sekaan. Tästä sain kommenttia, että voisi miettiä jotain vielä parempaa. Haltihan siis kyllä etsii tyypit mielellään, mutta lotaisee palkat suuhunsa käytännössä lennossa ja viilettää mun luo sanomaan että moi Iipu, tuolta löytyi! Maalimiesmotivaatiota siis voisi ihan hiukkasen kasvattaa, ja kokeiltiinkin parissa treeneissä lelupalkkaa. Repimisleikit on sekä agilityssä että tokossa Haltille kaikkein paras palkka, mutta se ei ole juuri leikkinyt täysin vieraiden ihmisten kanssa. En siis tiennyt yhtään, miten se suhtautuisi mutta kokeiltiin, ensin oman ryhmän treeneissä ja sitten collieporukalla. 
Pienryhmätreeneissä Halti repi lelua parin ihmisen kanssa, mutta yhden luo ei jäänyt ollenkaan leikkimään vaan juoksi luokseni. Leikkiessäänkin se aina jäi mun lähestyessä katsomaan mua, tai tuli luo että jes Iipu löysin ton tyypin ja sillä oli tää mun lelu! Collieporukan treeneissä Halti leikki odotetusti tuttujen maalimiesten kanssa paremmin, ainakin parilla ekalla. Vaan ei enää kolmannella - ihan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei kunto riittänyt. Myönnän suoraan, että Haltin lihaskunto ja pitkäkestoisen rasituksen kestävyys eivät ole tällä hetkellä kovin hyvät, koska se on saanut tänä keväänä aivan liian vähän liikuntaa. Metsässä juokseminen on aika rankkaa ja kun pitäis jaksaa vielä repimisleikkejäkin siellä välissä, niin eihän tuo tämänhetkinen kunto riitä :D Hirmuisen reippaasti jaksoi kyllä etsiä vaikkei leikki irronnutkaan, ja keskilinjalla kyllä taas innostui vetämään leluja. Kuntoa kasvatellaan jo, mutta totesin silti että palkataan vaan jatkossakin haussa ruualla. Mutta vielä jauhelihaakin spesiaalimmalla, sellaisella jota ei saa missään muualla! Ja toisaalta, koska Halti on rullakoira, ei sen tarvitsekaan jäädä maalimiehelle hengailemaan sen kummemmin vaan ihan hyvin voi jatkossakin pyyhältää ohi ja takaisin mun luo, kunhan vaan löytää :)
Katja on piilossa tuon juurakon takana ja mun viisas koira ei käytä pitkää nenäänsä jotta löytäisi sen vaan
juoksee iloisesti ohi kun takalinjalla ei ollutkaan ketään... :DD Löysi se sen kyllä sit lopulta.
Mitäs muuta... Haltin pistot ei ole olleet ihan optimaalisen suoria, meinaa vähän kaartaa etenemissuunnan kautta, mutta koko ajan paranee. Pistot on kuitenkin olleet yllättävän syviä, oon ollut positiivisesti hämmästynyt kuinka Haldir nykyisin uppoaa ihan kevyesti sinne viiteenkymppiin. Eikä oo toistaiseksi jäänyt kertaakaan kesken piston kyselemään multa! :) Muutamissa ekoissa treeneissä Halti etsi edelleen paljon silmillään eikä nenällä, ja todettiinkin viime viikolla, että kannattaa tehdä jo eripituisia pistoja ettei Haldir opi että aina voi ampua täysiä takalinjalle. Kun niitä eksyneitä voi olla ihan lähelläkin, kuten tuo kuvakin kertoo :D Viime viikon treenit oli kyllä ihan superhyvät, Halti löysi sekä etukulman perällä että ihan lähellä keskilinjaa olevat tyypit ja taatusti nenällään, ei ollenkaan silmillä! Oon tosi innoissani kun ollaan päästy taas näitä hommia tekemään. Musta on vaan niin siistiä olla koiran kanssa metsässä, kun saa antaa sen tehdä töitä etäällä musta ihan itse, ja me kummatkin tykätään. Ja on se siistiä nähdä muidenkin koirat töissä, kun aina ne ihmiset löytyy vaikka mistä piiloista ja saan nähdä erilaisia treenitapoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti